Tämä on lupaava artikkeli.

El Salvador

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
El Salvadorin tasavalta
República de El Salvador
El Salvadorin lippu El Salvadorin vaakuna
lippu vaakuna

El Salvadorin sijainti
Un-el-salvador.png

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Salvador Sánchez Cerén

Pääkaupunki San Salvador
13°41′24″N, 89°11′24″W

Pinta-ala
– yhteensä 21 041[1] km² (sijalla 149)
– josta sisävesiä 1,5 %

Väkiluku (2016) 6 522 419[1] (sijalla 107)
– väestötiheys 310 / km²
– väestönkasvu 0,27[2] % (2014)

Viralliset kielet espanjan kieli

Valuutta Yhdysvaltain dollari (USD)

BKT
– yhteensä 26,709 mrd. USD[3] (sijalla 96)
– per asukas 4 343 USD[3]

HDI (2014) 0,666[4] (sijalla 116)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 11[5] %
– teollisuus 27[5] %
– palvelut 62[5] %

Aikavyöhyke UTC−6
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
 – Espanjasta
Keski-Amerikan liittovaltiosta

15. syyskuuta 1821
13. huhtikuuta 1838

Lyhenne SV

Kansainvälinen
suuntanumero
+503

Motto Dios, Unión, Libertad (Jumala, unioni, vapaus)

Kansallislaulu Saludemos la Patria orgullosos

El Salvador (esp. El Salvador), virallisesti El Salvadorin tasavalta (esp. República de El Salvador) on noin 6,5 miljoonan asukkaan trooppinen valtio Keski-Amerikassa. El Salvador on Amerikan mantereiden tiheimmin asuttu valtio (310 as/km²), ja sen pinta-ala on 20 041 km². El Salvador merkitsee espanjaksi pelastajaa. Maa on enimmäkseen vuoristoista, rannikkoa ja keskustasankoa lukuun ottamatta. Sen rajanaapureina ovat lännessä Guatemala, pohjoisessa ja idässä Honduras. Etelässä El Salvador rajoittuu Tyyneenmereen. Maa on kärsinyt väkivaltaisuuksista, vallankaappauksista, verisestä sisällissodasta ja luonnonmullistuksista lähes koko olemassaolonsa ajan. Maan talous perustui pitkään kahville, mutta 1900-luvun lopulla palveluala on noussut keskeiseksi talouden haaraksi.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkokuva ja vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

El Salvadorin topografinen kartta.
Izalcon tulivuori

El Salvador on Keski-Amerikan pienin valtio, ja sillä on rantaviivaa 307 km, ainoastaan Tyynellemerelle. Maarajaa on yhteensä 545 km, Guatemalan kanssa 203 km ja Hondurasin 342 km.[2]

El Salvadorin maantiedettä hallitsee länsi–itä-suuntainen keskusvuoristo, jossa kohoaa useita aktiivisia tulivuoria.[6] Maa sijaitseekin Tyynenmeren tulirenkaan alueella, jonka johdosta maassa esiintyy säännöllisesti tektonista ja vulkaanista toimintaa.[7] Maassa on noin 20 tulivuorta, jotka tunnetaan paitsi espanjankielisillä nimillä myös alkuperäisnimillään: Ilamatepec (Santa Ana), Chinchontepec (San Vicente), Quetzaltepeque (San Salvador), Chaparrastique (San Miguel) ja Izalco.[8] Miguel ja Izalco ovat olleet viime vuosikymmeninä aktiivisia.[9] Vulkaanisen toiminnan lisäksi El Salvadorissa tapahtuu maanjäristyksiä. San Salvador tuhoutui maanjäristyksissä vuosina 1756 ja 1854 ja vaurioitui pahoin vuosien 1919, 1982 ja 1986 järistyksissä.[9] Korkein kohta on Cerro El Pital, 2 730 metriä[10].

Keskusvuoriston pohjoispuolella on samansuuntainen sisämaan tasanko, jossa virtaa Lempajoki. Tasanko on 400–610 metrin korkeudessa merenpinnasta, ja se on noin 50 kilometriä leveä. Sinne ovat keskittyneet maan suurimmat kaupungit. Tasangon pohjoispuolella Hondurasin vastaisella rajalla on vielä Sierra Madren vuoristo, jonka huiput kohoavat 1 500 – 1 800 metriin. Se on muodostunut vanhoista ja kuluneista tulivuorista. Rannikkotasanko on kapea. Leveimmillään se on Fonsecanlahdella 32 kilometriä leveä, mutta esimerkiksi La Libertadin lähellä vuorten rinteet jatkuvat aina rantaan asti.[6][11]

El Salvadorin tärkein joki on Lempa, joka virtaa Guatemalasta El Salvadorin luoteiskulmaan. Sieltä se virtaa poikki keskustasangon, kunnes se kääntyy jyrkästi etelään ja virtaa halki keskusvuoriston ja Tyynenmeren rannikkotasangon ja laskee vetensä Tyyneenmereen. Maan itäosassa virtaa puolestaan Río Grande de San Miguelin vesistö.[6]

Ilmasto ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasto on trooppinen, mutta vuoristot vaikuttavat viilentävästi ilmastoon. Kuuminta on rannikkotasangolla, jossa kuukauden keskilämpötila vaihtelee 25 ja 29 asteen välillä.[6] San Salvadorissa puolestaan vuoden keskilämpötila on 23 astetta ja vielä korkeammalla vuoristoissa lämpötila laskee edelleen.[12] Vuotuinen sademäärä Tyynenmeren rannikolla on 1 700 millimetriä ja ylängöillä alle tuhannessa metrissä 1 800 – 2 500 millimetriä. Korkeammalla sataa hieman vähemmän.[6] Kuiva kausi kestää marraskuusta huhtikuuhun ja sateinen toukokuusta lokakuuhun.[12] Alue on altis myös hurrikaaneille. Vuoden 1870 hurrikaani surmasi 22 000 Keski-Amerikassa ja hurrikaani Mitch 10 000 vuonna 1998. Vuonna 2005 hurrikaani Stan aiheutti tulvia, joiden takia kuoli yli 67 ihmistä ja 50 000 joutui jättämään kotinsa.[7]

El Salvadorin, Guatemalan ja Hondurasin rajalla on Montecriston kansallispuisto, jonka pilvimetsässä elää harvinaisia apinoita, puumia, tukaaneita, pöllöjä ja muita eläimiä. El Imposiblen kansallispuisto suojelee kuivaa trooppista metsää. Siellä on tavattu yli 260 lintulajia, 40 nisäkäslajia ja 400 puulajia.[13] Kansallispuistot ovat erityisen tärkeitä tiheästi asutussa El Salvadorissa, jonka pinta-alasta suuri osa on viljelymaana ja vain kaksi prosenttia luonnontilaista metsää.[14] Nisäkäslajeja on alle 20, eikä niitä yleensä nähdä kansallispuistojen ulkopuolella. Niihin kuuluvat opossumit, puupiikkisiat ja muurahaiskarhut. Kaikkiaan El Salvadorissa on noin 90 uhanalaista eläinlajia, kuten merikilpikonnia, vyötiäisiä ja kolibreja. Putkilokasvilajien määräksi on arvioitu vain noin 2 900. Balsapuuta kasvaa läikkinä Tyynenmeren rannikolla, ja mangrovet reunustavat jokien estuaareja.[15]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: El Salvadorin historia

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tazumalin mayatemppelin rauniot.

Noin kolmetuhatta vuotta eaa. Keski-Amerikkaan vaelsi nahua-intiaaneja. Nahuoiden alaryhmä pipil-intiaanit asuttivat nykyistä El Salvadoria. Pipilit olivat pääosin maanviljelijöitä, mutta perustivat joitakin kaupunkeja, joista jotkut ovat kehittyneet nykyisiksi kaupungeiksi.[16]

Siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konkistadori Pedro de Alvarado, joka oli palvellut Hernán Cortésin luutnanttina Meksikossa, aloitti El Salvadorin valloituksen vuonna 1524. Espanjalaisia oli houkuttanut kulta, mutta se tuotti pettymyksen: kultaa oli saatavilla vain työläästi joenpohjista huuhtomalla. Vallatun alueen ainoa hyöty nähtiin viljelysmaana, ja se jaettiin läänityksiksi, joilla espanjalaiset suurtilalliset saivat pitää intiaaneja maaorjinaan. Plantaasiviljely kannatti vasta kun alettiin tuottaa suuria määrä yksittäisiä tuotteita. 1500-luvulla suosittu tuote oli kaakao, jonka jälkeen alkoi indigon valtakausi. 1800-luvun puolivälissä keinotekoiset väriaineet syrjäyttivät indigon kysynnän.[16]

Itsenäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

El Salvador itsenäistyi naapureidensa (muun muassa Guatemala ja Honduras) kanssa Espanjasta vuonna 1821, ja ne liitettiin Meksikoon 1822. Elsalvadorilaiset vastustivat tätä ja vaativat Keski-Amerikalle itsenäisyyttä. Kenraali Manuel José Arcen alaisuuteen perustettiin Keski-Amerikan liittovaltio 1823. Se hajosi 1841, ja El Salvadorista tuli itsenäinen tasavalta.[17] Valtion alkuvaihetta leimasivat toistuvat vallankumoukset.[7]

Presidentti Gerardo Barriosin aikana 1859–1863 maassa alettiin viljellä kahvia.[18] Wall Streetin pörssiromahdus 1929 ajoi El Salvadorinkin lamaan, mikä painoi kahvinviennin ja kahvityöläisten palkat alas. Siviilivalta maassa oli vielä 1931, mutta se loppui, kun kenraali Maximiliano Hernández Martínez kaappasi vallan[19]. Vuonna 1932 surmattiin noin 30 000 talonpoikaa työväenpuolueen johtaja Agustín Farabundo Martín johtaman kansannousun kukistamisessa[18].

Väkivaltaa ja vallankaappauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1961 vallankaappauksen jälkeen perustettiin konservatiivinen PCN-puolue (Partido de Conciliación Nacional), joka sai haltuunsa kaikki parlamentin paikat. PCN pysyi vallassa 1979 asti, vaikka sitä syytettiinkin ihmisoikeusrikkomuksista. Vuonna 1969 maa kävi Hondurasin kanssa kalliiksi tulleen ja ratkaisemattomana päättyneen niin sanotun jalkapallosodan, jonka taustana oli jalkapallo-ottelun lisäksi elsalvadorilaisten työläisten kohtelu Hondurasissa[20].

Sotilashallinnon vuosikymmenten aikana taloudellista poliittista valtaa piti catorce eli alkujaan 14 liikemiehen perhe. Niinpä El Salvador säilyi pitkään liikemiesoligarkian johtamana feodaalisena yhteiskuntana ja mantereen köyhimpänä valtiona.[21] 1970-luvulla keskiluokka alkoi ilmaista tyytymättömyyttään siihen, että poliittinen valta oli sotilailla ja taloudellinen valta kahviplantaasien omistajilla. Monet aktivistit nousivat katolisen kirkon parista.[22]

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan uhria kannetaan hautaan. Kuvattu vuonna 1982.

El Salvadorin poliittinen tilanne alkoi nopeasti heikentyä, kun kenraali Carlos Humberto Romero syöstiin vallasta lokakuussa 1979. Maa ajautui tämän jälkeen 12 vuotta kestäneeseen sisällissotaan. José Napoleón Duarte palasi maanpaosta ja nousi Romeron syösseen juntan johtoon. Hän pyrki uudistamaan taloutta, mutta poliittiseen väkivaltaan teoilla ei ollut merkitystä, mikä kävi ilmiselväksi, kun arkkipiispa Óscar Romero murhattiin kesken jumalanpalveluksen 1980.[6] Romeron hautajaisiin osallistui kymmeniätuhansia mielenosoittajia. Turvallisuusjoukot ampuivat väkijoukkoon, jolloin kymmeniä kuoli.[23]

Viisi vasemmistolaista liikettä oli perustanut tammikuussa 1980 yhteisrintaman Frente Farabundo Martí para la Liberación Nacionalin (FMLN).[24] Se julisti tammikuussa 1981 viimeisen hyökkäyksen alkaneen. Sota ei kuitenkaan ollut lähellekään ohi, sillä seuraavan vuosikymmenen ajan taistelujen voimasuhteet vaihtelivat jatkuvasti.[6] Tilanteeseen vaikutti myös Yhdysvaltojen vastavalittu presidentti Ronald Reagan päätti lisätä tukeaan El Salvadorin sotilashallitukselle kommunismin torjumiseksi. Hallitus tuhosi vastustajiaan säälimättä, maaseutua pommitettiin ja maan infrastruktuuri hajosi pirstaleiksi.[25]

FMLN käynnisti marraskuussa 1989 voimakkaan hyökkäyksen moniin keskeisimmistä kaupungeista. Hyökkäyksen voimakkaus yllätti El Salvadorin asevoimat, ja vasta muutaman viikon intensiiviset pommitukset San Salvadorin esikaupunkeihin sai sissit vetäytymään. Kun Yhdysvalloisa koulutettu Atlacatl-pataljoona oli marraskuussa 1989 murhannut kuusi jesuiittipappia ja kaksi yliopiston talonmiestä ja presidentti Alfredo Cristiani menettänyt uskonsa asevoimien mahdollisuuksiin kaataa sissejä, hän alkoi entistä määrätietoisemmin ajaa rauhaa. Neuvottelut alkoivat keväällä 1990, ja osapuolet tekivät 16. tammikuuta 1992 Chapultepecin rauhansopimuksen.[6]

On arvioitu, että sisällissodassa kuoli 70 000 henkeä, ja siitä aiheutui kahden miljardin Yhdysvaltojen dollarin taloudelliset vahingot.[26]

Rauhanaika ja luonnontuhoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1991 hallitus tunnusti FMLN:n poliittiseksi puolueeksi, ja ne solmivat rauhansopimuksen samana vuonna. Hallitus myönsi 1993 armahduksen niille, joita YK:n tutkimuskomission tekemä selvitys syytti ihmisoikeusrikkomuksista.[18]

21. tammikuuta 2001 7,6 richterin maanjäristys tappoi noin 1 000 ihmistä. Sitä seurasi 500 jälkijäristystä ja tasan kuukautta myöhemmin toinen 6,6 richterin järistys, joka surmasi 300 henkeä lisää. Järistykset jättivät kuudenneksen väestöstä, suunnilleen miljoona henkeä kodittomiksi.[18] Samana vuonna presidentiksi valittu Francisco Flores Pérez pyrki modernisoimaan taloutta ja lähentämään suhteita Yhdysvaltoihin. Sen seurauksena maa teki vuonna 2006 CAFTA-vapaakauppasopimuksen.[6] Se oli ensimmäinen Väli-Amerikan maa, joka hyväksyi CAFTA:n.[18] Elokuussa 2003 Floresin hallinto lähetti 360 sotilasta Yhdysvaltain johtamaan koalitioon Irakin sotaan.[18]

Maaliskuussa 2004 ARENAn ehdokas Tony Saca valittiin presidentiksi.[18] Sacan aikaan maan suurimmaksi ongelmaksi nousi mara-katujengien väkivalta ja Irakin sotaa vastuttavien lukumäärä. Entisen sissijoukon FMLN:n ehdokas valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi, kun Mauricio Funes voitti vuoden 2009 vaalit.[2] Funes kutsui asevoimat auttamaan poliiseja kahden suurimman katujengin, Mara Salvatruchan ja Mara 18:n kukistamiseksi. Katolisten pappien neuvottelema aselepo 2013 sai väkivaltaisuudet vähentymään, mutta aselepo ei kestänyt kauaa.[6]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan perustuslaki on hyväksytty 20. joulukuuta 1983, ja siihen on tehty sen jälkeen useita lisäyksiä. Maan presidentti ja varapresidentti valitaan viisivuotiskaudelle. Vaali on kaksivaiheinen, ja toinen kierros järjestetään, jos kukaan ehdokas ei saa ensimmäisellä kierroksella yli 50 % äänistä. Vuonna 2014 presidentiksi valittiin Salvador Sánchez Cerén.[2] Presidentillä on toimeenpanovalta, ja hän voi olla vallassa vain yhden kauden ajan.[6]

Yksikamarisessa parlamentissa on 84 edustajaa, jotka valitaan kolmivuotiskausille. Suurimmat puolueet ovat olleet pitkään oikeistolainen ARENA ja vasemmistolainen FMLN. Vuoden 2015 parlamenttivaaleissa ARENA sai 32 paikkaa ja FMLM 31 paikkaa. 2000-luvulla poliittinen kenttä on ollut pienessä muutoksessa, sillä pienempien puolueiden osuus on ollut kasvussa. Vuonna 2015 kolmanneksi suurin puolue GANA sai 11 paikkaa.[6][27]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

El Salvador on jaettu 14 departementtiin ja nämä 262 kuntaan.[28] Departementit on myös jaettu neljään vyöhykkeeseen: läntiseen (occidental), keskiseen (central ja paracentral) ja itäiseen (oriental).[29]

División política de El Salvador.
La Zona Occidental
Ahuachapán
Santa Ana
Sonsonate
La Zona Oriental
Usulután
San Miguel
Morazán
La Unión
La Zona Central
La Libertad
Chalatenango
Cuscatlán
San Salvador
La Zona Para-Central
La Paz
Cabañas
San Vicente

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reilun kaupan kahvinviljelijöitä El Salvadorissa

El Salvadorin kansantalous on Keski-Amerikan kolmanneksi suurin. Maan suurimpia sosioekonomisia haasteita ovat korkea köyhyys ja yhteiskunnallinen epätasa-arvo. Maa on kuitenkin saanut 2000-luvulla vähennettyä köyhyyttä lisättyään varoja erilaisiin yhteiskunnallisiin ohjelmiin. Maailmanpankin mukaan köyhyysaste oli 28,9 prosenttia vuonna 2013, kun se vuotta aiemmin oli ollut 34,5 prosenttia. Gini-kerroin puolestaan laski vuoden 2000 52,9:sta vuoden 2012 41,8:aan.[30]

El Salvadorin talous alkoi 1960–1970-luvuilla muuttua voimakkaasti maatalousyhteiskunnasta teollistuneeksi taloudeksi. Taloutta raunioittaneen pitkän sisällissodan jälkeen talous lähti nousuun jälleen 1990-luvun alussa, ja palvelualat alkoivat kehittyä vuosikymmenen aikana.[6] Talouden kasvu El Salvadorissa oli vuonna 2007 4,7 prosenttia, mutta maailmanlaajuinen taantuma vaikutti niin, että bruttokansantuote laski 3,1 prosenttia vuonna 2009.[31] Lama iski El Salvadoriin pahemmin kuin muun alueen maihin, koska sen talous on niin voimakkaasti sidottu Yhdysvaltoihin.[32] Talous on laman jälkeen lähtenyt taas kasvuun, ja vuonna 2015 kasvu oli 2,5 prosenttia. Sitä vauhdittivat erityisesti ulkomailla työskentelevien elsalvadorilaisten lähettämät rahat ja viennin elpyminen.[31]

Maailmanpankin tilastojen mukaan vuonna 2016 maatalouden osuus bruttokansantuotteesta oli 11 prosenttia, teollisuuden 27 prosenttia ja palveluiden 62 prosenttia.[5] Vuoden 2013 tilastojen mukaan työvoimasta 19,6 prosenttia oli maataloudessa, 20,4 teollisuudessa ja 60,1 palvelualoilla.[33] El Salvadorin talouteen vaikuttaa selvästi maahan ulkomailla työskentelevien elsalvadorilaisten lähetettävät rahat. Vuoden 2015 tilastojen mukaan maahan lähetettiin 4,3 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta varoja.[31] Vuonna 2011 ne muodostivat noin 16 prosenttia maan bruttokansantuotteesta.[34] Noin viidennes El Salvadorin tuonnista päätyy takaisin vientiin niin sanottujen maquiladora-tehtaiden kautta.[6]

El Salvadorin tärkeimmät maatalouden tuotteet ovat kahvi, puuvilla, maissi ja sokeriruoko. Rannikolla kasvatetaan monia palmuja ja kookospähkinäpuita. Maassa kasvaa myös monia trooppisia hedelmiä, kuten tamarindia, meloneita ja mangoa. Kahvi on kuitenkin ylivoimaisesti keskeisin maataloustuote. Vaikka El Salvador onkin ollut maatalousvoittoinen valtio, ruoantuotanto ei ole ollut kuitenkaan omavarainen, koska viljelykelpoisella maalla on pääasiassa kasvatettu vientiin meneviä kasveja.[6]

El Salvador luopui omasta valuutastaan vuonna 2001 ja siirtyi käyttämään Yhdysvaltojen dollaria.[7]

El Salvadorin tiestö ylettyy lähes koko maahan. Sitä halkoo kaksi Pan-American Highwayyn kuuluvaa Inter-American Highwayn tietä. Toinen kulkee keskitasangon ja toinen rannikkotasangon kautta. Niitä yhdistää useat päällystetyt maantiet. Maan kapearaiteista rautatieverkkoa ylläpitää kansallinen virasto. Päärata yhdistää San Salvadorin rannikon satamakaupunkeihin ja Guatemalaan.[6] Rautateitä on yhteensä 283 kilometriä, mutta vuoden 2005 jälkeen niillä ei ole ollut liikennettä.[2]

El Salvadorin tärkein lentoasema Monseñor Óscar Arnulfo Romeron kansainvälinen lentoasema rakennettiin 1970-luvulla rannikotasangolle, noin 40 kilometrin päähän San Salvadorista. Se korvasi Ilopangon lentoaseman, joka muutettiin sotilastukikohdaksi. Maan tärkeimmät satamat ovat Acajutla, La Libertad ja Cutuco La Uniónin lähellä. Atlantin yhteys on Guatemalan Puerto Barriosin kautta.[6]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestöjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

El Salvadorin väestönkasvu vuosina 1961–2003.

El Salvadorin tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 maassa oli 6 522 419 asukasta.[1] Väestönkasvu on hidastunut maassa selvästi 1970-luvun alusta alkaen. Siihen saakka kasvu oli ollut nopeutuvaa. Vuosien 1930–1971 välillä asukasluku kasvoi 2,5-kertaiseksi 3,56 miljoonaan, mutta vuosien 1971–2007 välillä 1,6-kertaiseksi 5,74 miljoonaan. Hidastuneeseen kasvuun ovat vaikuttaneet hedelmällisyyden pieneneminen ja maastamuutto.[35] 1980-luvulla sisällissodan takia jopa viidesosa asukkaista lähti ulkomaille, monet muuttivat joko naapurimaihin tai Yhdysvaltoihin. Suurin osa näistä ihmisistä eivät ole palaneet El Salvadoriin.[6]

Vuoden 2007 väestönlaskennan mukaan elsalvadorilaisia asui ulkomailla 261 587 ihmistä. Niistä Yhdysvalloissa 246 858. Määrä on reilusti alakanttiin, sillä väestönlaskennallisesti kaikkia ulkomailla asuvia elsalvadorilaisia ei saada lukuihin. Vuosien 1992–2007 aikana arviolta noin miljoona elsalvadorilaista on jättänyt kotimaansa.[36] El Salvadorissa asui puolestaan 37 820 ulkomaalaista. Lähimaiden asukkaiden osuus oli niistä suurin, sillä hondurasilaisten, guatemalalaisten ja nicaragualaisten yhteinen osuus oli 66,8 prosenttia. Yhdysvaltalaisia oli ulkomaalaisista 12,7 prosenttia ja meksikolaisia 4 prosenttia.[37]

Espanjalaisten uudisasukkaiden ja alkuperäisasukkaiden väliset avioliitot ovat tehneet El Salvadorin väestöstä melko homogeenistä.[6] Vuoden 2007 väestönlaskennan mukaan 86,3 prosenttia oli mestitsejä ja 12,7 prosenttia valkoihoisia. Mustaihoisia oli 0,13 prosenttia ja alkuperäisasukkaita 0,23 prosenttia. El Salvadorin suurimmat intiaanikansat ovat kakawirat, nahuat ja lencat.[38] Espanja on virallinen kieli. Intiaanit puhuvat myös muutamia intiaanikieliä.[6]

Vuoden 2013 tilastojen perustella El Salvadorin asukkaista 54 prosenttia oli katolisia. Katolisten osuus on kuitenkin laskussa, sillä vielä vuonna 1996 heitä oli 67 prosenttia väestöstä. Evankelikaanien osuus puolestaan on selvässä kasvussa. Osuus on noussut vuoden 1996 15 prosentista vuoden 2013 31 prosenttiin. Uskonnottomia oli puolestaan joka kymmenes.[39]

Koulutus ja terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruskoulutus on vapaata ja pakollista.[6] Yksi YK:n vuosituhattavoitteista oli varmistaa peruskoulutus kaikille lapsille. Vuonna 2016 El Salvadorin 7–15-vuotiaista lapsista 6,8 prosenttia ei ollut koulussa.[40] Koulujärjestelmän isoksi ongelmaksi on arvioitu yli-ikäiset oppilaat. Peräti 6,8 prosenttia ekaluokkalaisista aloitti vuonna 2011 koulun yli-ikäisenä. Tilanne heikkenee yläluokille mentäessä kuudesluokkalaisista 11,5 prosenttia oli yli-ikäisiä. Nämä jättävät todennäköisimmin koulun kesken.[41] Kaupungeissa oppilaat kävivät vuonna 2016 keskimäärin 7,9 luokkaa ja maaseudulla 5,0 luokkaa.[42]

El Salvadorin korkeakouluja ovat vuonna 1841 perustettu El Salvadorin yliopisto, vuonna 1965 perustettu Keski-Amerikan yliopisto ja vuonna 1977 perustettu José Matías Delgado -yliopisto. Näiden lisäksi on myös muun muassa tekniikan, taiteiden, maatalouden, sosiaalipalveluiden ja terveydenhoidon oppilaitoksia.[6]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIV:n kantajia oli noin 0,8 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 35 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 11 000 henkeä, mutta sitä sai vain noin puolet heistä, noin 5 800 henkeä.[43]

El Salvador on yksi niistä harvoista maista, jotka kieltävät abortin kaikissa olosuhteissa. Lakia kiristettiin vuonna 1998 oikeistopoliitikkojen ja katolisen kirkon painostuksesta. Abortin tehneitä tai siitä epäiltyjä naisia on tuomittu kymmeniksi vuosiksi vankilaan.[44]

Rikollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

El Salvador on yksi maailman vaarallisimmista maista: vuonna 2015 siellä tehtiin eniten murhia koko maailmassa. Henkirikoksia tehtiin maassa 103 sataa tuhatta henkeä kohti, mikä oli kaksikymmenkertainen määrä Yhdysvaltoihin verrattuna. Maassa on arviolta 60 000 jengien jäsentä, jotka muun muassa kiristävät valtaosaa yrityksistä.[45] Vuonna 2015 jengit pakottivat maan bussit lakkoon ja murhasivat kuljettajia.[46] Jengit myös raiskaavat naisia ja tyttöjä. Väkivallan takia maasta muuttaa pois paljon ihmisiä muun muassa hakemaan turvapaikkaa Meksikosta. Murhatilastoja ja ihmisten pakenemista maasta on verrattu sisällissodan lukuihin.[47][48]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elsalvadorilainen kulttuuri on sen väestön tapaan espanjalaisen ja intialaisen kulttuurin yhdistelmä. Eurooppalaiset vaikutteet ovat vallalla, koska intiaanikulttuureita tukahdutettiin 1900-luvulla. Yhdysvaltain vaikutus on myös suuri. Niin moni elsalvadorilainen on muuttanut sinne ja myös palannut sieltä, että kulttuurivaihto on ollut suurta.[6] Elsalvadorilaiset talot rakennetaan tyypillisesti savitiilistä, ja niihin tehdään laaja kuisti, jolla oleskellaan paljon päiväsaikaan. Varsinaisia sisätiloja käytetään vain nukkumiseen ja varastotiloina, ja seitsenhenkinenkin perhe voi asua yhden tai parin makuuhuoneen talossa. Maissi on perusravintoa ja siitä paistetaan paksuja tortilloita.[49]

Francisco Gavidia (1863–1955) oli varhainen merkittävä kirjailija.[50] 1900-luvun loppupuolen kirjallisuus keskittyi tarkastelemaan kansallista historiaa. Suuria nimiä olivat Manlio Argueta, runoilija Roque Dalton ja novellisti José Marie Mendez.[49] Salvadorilais-nicaragualainen runoilija Claribel Alegría on viettänyt ison osan elämästään vapaaehtoisessa maanpaossa.[51]

Santa Anan alueella noin 85 km San Salvadorista sijaitsevat El Salvadorin vanhimmat kulttuurimuistomerkit: raunioita mayojen valtakunnan ajalta. Chalchuapassa olevalla Tazumalin alueella on 23 m korkea pyramidi, hautakammioita ja muita rakenteita, jotka on rakennettu jo 1200–100 eaa. Lähistöllä on myös Casa Blancan arkeologinen kohde mayakulttuurin esiklassiselta ja klassiselta ajalta.[52] Joya de Cerén on mayojen maalaiskylä ajalta ennen Kolumbusta, joka on säilynyt vulkaaniseen tuhkaan hautautuneena, kuten Pompeji Euroopassa. Se on El Salvadorin ainoa Unescon maailmanperintökohde.[53] Kulttuurilaitoksista keskeisimmät sijaitsevat pääkaupungissa San Salvadorista. Siellä sijaitsevat muun muassa kansallisteatteri, Teatro Presidente, El Salvadorin luonnonhistoriallinen museo ja antropologian kansallismuseo.[6]

El Salvadorissa ilmestyy neljä päivittäistä sanomalehteä. Lehdistönvapaus on taattu perustuslaissa ja media arvostelee hallitusta jatkuvasti. Maassa toimii viisi yksityistä televisioasemaa, kaapelitelevisiossa välitetään myös ulkomaankanavia.[26]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

El Salvadorin suosituin urheilulaji on jalkapallo. El Salvadorissa on 47 492 rekisteröityä jalkapalloilijaa ja 70 jalkapalloseuraa. El Salvador on edennyt myös kahdesti maailmanmestaruuskilpailuihin (1970 ja 1982), mutta putosi kumpanakin kertana ensimmäisellä kierroksella. Gold Cupin lopputurnaukseen maa on edennyt seitsemän kertaa, joista kolmena kertana se on päässyt puolivälieriin. Jalkapallomaajoukkue oli toukokuussa 2017 FIFA-rankingissa sijalla 107.[54] Muita suosittuja lajeja ovat baseball ja nyrkkeily.[55]

Olympialaisissa El Salvador ei ole saanut yhtään mitalia, vaikka se on osallistunut niihin vuodesta 1968 alkaen.[56]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elo, Jouko &; Pakkala, Jukka: Salvador: kansanmurhan päiväkirja, Helsinki: Tammi, 1982 ISBN 951-30-5701-1.
  • El Salvador Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 25.8.2017. (englanniksi)
  • Censo de Población y Vivienda 2007 (Väestönlaskenta löytyy useista pdf-dokumenteista) 10/2009. Dirección General de Estadística y Censos. Viitattu 25.8.2017. (espanjaksi)
  • El Salvador Country Report (pdf) 2016. Gütersloh: Bertelsmann Stiftung. Viitattu 25.8.2017. (espanjaksi)
  • Encuesta de Hogares de Propósitos Múltiples 2016 (pdf) 5/2017. Dirección General de Estadística y Censos. Viitattu 25.8.2017. (espanjaksi)
  • Haggerty, Richard A. (toim.): El Salvador: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1988. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.8.2017). (englanniksi)
  • Virtanen, Rauli: Latinalainen Amerikka huomisen varjossa, Helsinki: Kirjayhtymä, 1979 ISBN 9512617285.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Encuesta de Hogares de Propósitos Múltiples 2016, s. 3.
  2. a b c d e The World Factbook: El Salvador CIA. (englanniksi)
  3. a b Report for Selected Countries and Subjects World Economic Outlook Database. 4/2017. International Monetary Fund. Viitattu 25.8.2017. (englanniksi)
  4. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (UNDP) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  5. a b c d Country Profile: El Salvador World Bank. Viitattu 25.8.2017. (englanniksi)
  6. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Encyclopædia Britannica.
  7. a b c d Background Note: El Salvador (previous editions) US Department of State. Viitattu 18.12.2014.
  8. La Ruta Turistica de Los Volcanes - El Salvador - Centroamérica HP Turismo (espanjaksi)
  9. a b Haggerty: Geography El Salvador: A Country Study. Viitattu 25.8.2017. (englanniksi)
  10. El Salvador The World Factbook. Viitattu 15.5.2016.
  11. Haggerty: Physical Features El Salvador: A Country Study. Viitattu 25.8.2017. (englanniksi)
  12. a b Haggerty: Climate El Salvador: A Country Study. Viitattu 25.8.2017. (englanniksi)
  13. El Salvador General Information Herald Creative
  14. El Salvador Rainforest Alliance
  15. Nicaragua & El Salvador, Volume 10 By Paige R. Penland, Gary Chandler, Liza Prado s. 38
  16. a b Haggerty: Spanish Conquest and Colinization El Salvador: A Country Study. Viitattu 25.8.2017. (englanniksi)
  17. Haggerty: The United Provinces of Central America El Salvador: A Country Study. Viitattu 25.8.2017. (englanniksi)
  18. a b c d e f g Timeline: El Salvador BBC news
  19. Elo & Pakkala 1982, s. 24–25.
  20. Virtanen 1979, s. 223.
  21. Virtanen 1979, s. 222.
  22. Requiem for Romero BBC4 2005
  23. El Salvador marks Archbishop Oscar Romero's murder BBC news
  24. Historia del FMLN FMLN
  25. El Salvador Civil War Enemies of War. PBS.
  26. a b El Salvador Country Profile BBC News
  27. El Salvador Country Report, s. 12.
  28. Departments of El Salvador Municipios of El Salvador Statoids
  29. Informcaion Geografica DigestyC
  30. El Salvador Country Report, s. 14.
  31. a b c El Salvador: Overview 20.9.2016. The World Bank Group. Viitattu 25.8.2017. (englanniksi)
  32. El Salvador Country Report, s. 26.
  33. El Salvador UNData. United Nations Statistics Division. Viitattu 25.8.2017. (englanniksi)
  34. El Salvador Country Report, s. 23.
  35. Censo de Población y Vivienda 2007, s. XX–XXI.
  36. Censo de Población y Vivienda 2007, s. XL–XLI.
  37. Censo de Población y Vivienda 2007, s. XXXVII.
  38. Censo de Población y Vivienda 2007, s. XLVIII.
  39. Las religiones en tiempos del Papa Francisco (pdf) Viitattu 25.8.2017. (espanjaksi)
  40. Encuesta de Hogares de Propósitos Múltiples 2016, s. 8.
  41. Third Report on the Progress of the Millennium Development Goals El Salvador (pdf) (s. 32) 2014. Government of El Salvador. Viitattu 25.8.2017. (englanniksi)
  42. Encuesta de Hogares de Propósitos Múltiples 2016, s. 12.
  43. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS El Salvador 2008 WHO. Viitattu 12.10.2011. (englanniksi)
  44. Meet the woman jailed for 40 years for suffering a miscarriage The Independent. 28.5.2016. Viitattu 3.9.2017. (englanniksi)
  45. Óscar Martínez, Efren Lemus, Carlos Martínez, Deborah Sontag: Killers on a Shoestring: Inside the Gangs of El Salvador The New York Times. 20.11.2016. Viitattu 3.9.2017. (englanniksi)
  46. Tapiola, Paula: El Salvadorin korkein oikeus on julistanut jengit terroristiryhmiksi Yle Uutiset. 28.5.2015. Viitattu 3.9.2017.
  47. Lakhani, Nina: Central America's rampant violence fuels an invisible refugee crisis The Guardian. 13.10.2016. Viitattu 3.9.2017. (englanniksi)
  48. El Salvador’s horrifying culture of gang rape New York Post. 6.11.2014. Viitattu 3.9.2017.
  49. a b El Salvador Countries and their cultures
  50. Francisco Gavidia Biografias y Vidas
  51. Claeribel Alagria Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
  52. Casa Blanca and Tazumal ruins Explore beautiful El Salvador
  53. Joya de Cerén Archaeological Site 1993. Unesco World Heritage. Viitattu 27.8.2010.
  54. Associations: El Salvador FIFA
  55. Sports and recreation Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.10.2011. (englanniksi)
  56. El Salvador Sport reference

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta El Salvador.