Japanin sotarikokset

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Joukkohauta Nanjingissa
Australialainen iskujoukkojen kersantti Leonard Siffleet teloitetaan Uuden-Guinean Aitapessa. 24. lokakuuta 1943. Teloituksen toimeenpanija Yasuno Chikao, vara-amiraali (jap. 鎌田 道章, Michiaki Kamada) Kamadan käskystä

Japanin sotarikoksilla tarkoitetaan keisarillisen Japanin armeijan tekemiä rikoksia ajanjaksolla, joka ulottuu 1800-luvun loppupuolelta toisen maailmansodan päättymiseen. Japanilaisia sotilashenkilöitä on tuomittu siviilien ja sotavankien ihmisoikeuksien loukkaamisista etenkin vuosien 1937–1945 Kiinan-Japanin sodan aikana sekä toisen maailmansodan taisteluissa Aasiassa ja Tyynellämerellä vuosina 1941–1945.

Kiinan-Japanin sodan verisin yksittäinen tapahtuma oli Nanjingin verilöyly, jossa surmattiin arviolta 300 000 ihmistä.[1] 1940-luvun alussa sotilaallinen tutkimusryhmä nimeltä yksikkö 731 aloitti kiinalaisväestöllä tehdyt kokeet, joissa selvitettiin muun muassa erilaisten aseiden, bakteerien ja äärilämpötilojen vaikutuksia ihmisiin. Nanjingiin levitettiin sekä 1941 että 1942 tappavia bakteereja, ja julmuuksista tuli osa japanilaisten joukkojen arkipäiväistä toimintaa.

Koreassa sotarikosten lasketaan alkaneen vuoden 1910 tapahtumista, kun Japani valloitti niemimaan. Rikoksiin kuului ihmiskokeita sotavangeilla, kemiallisten ja biologisten aseiden käyttöä, raiskauksia ja valloitettujen alueiden naisten pakottamista prostituutioon, niin sanotuiksi lohtunaisiksi.

Manilan verilöylyssä helmikuussa 1945 japanilaiset surmasivat yli satatuhatta filippiiniläistä.

Japani ei ollut allekirjoittanut Geneven sopimuksia vuodelta 1864, mutta monet toisen maailmansodan tapahtumat olivat rikoksia muidenkin säännösten mukaan. Sodan päätyttyä Tokiossa toimi Tokion kansainvälinen sotarikostuomioistuin vuosina 1946–1948. Syytettyinä oli 20 000 entistä sotilas- ja siviilijohtajaa. B- ja C-luokan rikoksista eli tavallisista sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan syytettiin yli 5000 japanilaista. Heistä 900 teloitettiin, ja monet tuomittiin eri pituisiin vankeusrangaistuksiin. Teloitettujen joukossa olivat Filippiinien invaasiosta vastannut kenraali Masaharu Homma sekä Singaporen ja Malakan niemimaan hyökkäyksistä vastannut Tomoyuki Yamashita.[2] Tokion pääoikeudenkäynnissä syytettiin 28 henkilöä A-luokan rikoksista eli rikoksista rauhaa vastaan. Heistä kaikki todettiin syyllisiksi lukuun ottamatta kahta jotka olivat kuolleet oikeudenkäynnin aikana ja yhtä, joka vapautettiin mielenvikaiseksi todettuna. Seitsemän, mukaan luettuna pääministeri Hideki Tōjō tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin.[3]

Japanilaisen tulkinnan mukaan rauhansopimuksessa vaadittiin sotaan syyllisten tuomioita ja teloituksia, vaikka he eivät olisi rikollisia Japanin lain mukaan.[4]

Sotarikokset ja niiden käsittely hiertävät edelleen Japanin ja sen naapurimaiden välejä. Viime vuosina on protestoitu muun muassa japanilaiskoulujen uusia historian oppikirjoja, koska ne eivät mainitse monia japanilaisten tekemiä sotarikoksia, sekä entisen pääministerin Jun'ichirō Koizumin tapaa vierailla sodassa menehtyneiden muistomerkillä, Yasukunissa, jossa sankarivainajien joukossa on tuhatkunta sotarikollista.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Scarred by history: The Rape of Nanjing BBC News. Viitattu 4.11.2007. (englanniksi)
  2. Japanese War Crimes Trials 1946-1948 World War II Multimedia Database. Viitattu 11.7.2007. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  3. The Tokyo War Crimes Trials (1946-1948) PBS. Viitattu 28.3.2013.
  4. China Daily 6.8.2005
  5. Erich Marquardt: Japan's Nationalism Risks its Power Position in East Asia 13.4.2005. Power and Interest News Report. Viitattu 11.7.2007. (englanniksi)[vanhentunut linkki]