Siirry sisältöön

Valesota

Wikipediasta
Englantilainen juliste valesodan ajalta. ”Hitler ei varoita etukäteen – pidä siis kaasunaamarisi aina mukanasi.”

Valesota (saks. Sitzkrieg, ”istumasota”, ransk. drôle de guerre, ”kummallinen sota”, engl. Phoney War, ”huijaussota”) oli ajanjakso länsirintamalla toisen maailmansodan alkuvaiheessa. Se alkoi 3. syyskuuta 1939, kun Iso-Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle sen hyökättyä Puolaan. Valesota päättyi Saksan aloittaessa hyökkäyksensä länteen 10. toukokuuta 1940.

Valesota sai nimensä siitä, että kahdeksan kuukauden aikana osapuolten välillä käytiin sodanjulistuksista huolimatta vain vähäisiä taisteluita.

Valesodan alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valesota alkoi 3. syyskuuta 1939, kun Britannia ja Ranska noudattivat Puolalle antamiaan turvatakuita ja julistivat sodan Saksalle sen hyökättyä Puolaan. Ranskalaiset aloittivat hyökkäyksen 8. syyskuuta yhdeksän divisioonan voimin Saarin alueelle mutta pysäyttivät hyökkäyksen ennen kuin etenivät Maginot-linjan tykkien kantaman ulkopuolelle. Hyökkäys ei häirinnyt saksalaisia juuri lainkaan. Ranskalaiset vetäytyivät omaehtoisesti Saarin alueelta lokakuun alkuun mennessä.[1]

Puola antautui lokakuun alussa, ja 6. lokakuuta Hitler ehdotti liittoutuneille rauhaa,[2] jossa näiden tuli hyväksyä Itä-Euroopan uuden järjestyksen. Liittoutuneet kuitenkin torjuivat ehdotuksen. Hitler antoi käskyn hyökätä marraskuussa Ranskaan ja Benelux-maihin, mutta kenraalit olivat kuitenkin haluttomia toteuttamaan saatua käskyä. He halusivat ensin analysoida Puolan sotaretken kokemukset, ja lisäksi liittoutuneiden joukot olivat huomattavasti paremmin varustettuja kuin puolalaiset. Tämän vuoksi hyökkäystä lykättiin useita kertoja.[1] Kun talvesta tuli kylmä, hyökkäystä lykättiin edelleen. Saksalainen tiedustelukone, jossa oli Saksan hyökkäyssuunnitelmat, teki pakkolaskun Belgiaan 10. tammikuuta 1940. Koska vaara hyökkäyssuunnitelman vuotamisesta oli suuri, Hitler siirsi hyökkäystä edelleen kevääseen.[3]

Brittiläinen siirtoarmeija ja kuninkaallisten ilmavoimien osasto saapui Ranskaan valesodan aikana. Ranskalaiset aloittivat rakennustyöt, joiden tarkoituksena oli jatkaa Maginot-linjaa pohjoiseen.[1] Yleisesti Ranskaa kuvailtiin kuitenkin liikkumattomaksi ja toimettomaksi.[4]

Harvat sotatoimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valesota jatkui hiljaisena ilmassa ja maalla. Maginot-linjalla käytiin joitakin partiokahakoita, ja kumpikin puoli teki tiedustelulentoja vihollisen alueelle. Lisäksi kummankin ilmavoimat pommittivat silloin tällöin vihollisen sotalaivoja. Kuninkaalliset ilmavoimat pudotti lentolehtisiä Saksaan. Osapuolet pidättäytyivät pommittamasta vihollisen kaupunkeja, koska pelkäsivät kostoiskuja. Ennen sotaa ollut ajatus, että sodan syttyessä kaupunkeja vastaan tehtäisiin kaasu- ja pommitushyökkäyksiä, ei toteutunut. Sodan alussa suurkaupungeista Englannin maaseudulle evakuoidut lapset alkoivat palata koteihinsa.[5]

Sotaa käytiin enemmän vain merellä, jossa Britannian kuninkaallinen laivasto aloitti sodan syttyessä Saksan satamien saarron. Lisäksi Britannia järjesti kauppalaivansa saattueisiin, vaikka niiden suojaamiseen ei voitu juurikaan osoittaa voimia. Saksalla oli sodan alussa vain 57 sukellusvenettä, jotka eivät vaikuttaneet merkittävästi Britannian merenkulkuun. Sukellusveneet upottivat kuitenkin lentotukialus HMS Courageousin, ja yksi sukellusvene tunkeutui Scapa Flow’hun, jossa se upotti taistelulaiva HMS Royal Oakin. Lisäksi Hitler oli siirtänyt ennen sotaa taskutaistelulaivoja maailman merille, joista Admiral Graf Spee häiritsi Intian valtamerellä ja Etelä-Atlantilla kulkeneita kauppalaivoja. Liittoutuneet onnistuivat kuitenkin saartamaan Graf Speen Montevideon satamaan, jossa laivan miehistö upotti sen. Tämä oli ainoa liittoutuneiden menestys sodan ensimmäisten kuukausien aikana.[5]

Ensimmäisen saksalaisen sukellusveneen britit upottivat 14. syyskuuta 1939. Kun saksalainen taskutaistelulaiva Deutschland otti 3. lokakuuta sotasaaliiksi yhdysvaltalaisen rahtilaivan, sai kaappaus, kuten myös Puolan valtaus, kääntämään yleistä mielipidettä Yhdysvalloissa puolueettomuus- ja eristäytymispolitiikkaa vastaan.[2] Yhdysvallat alkoi marraskuussa 1939 säädetyn ”cash and carry” -lain myötä alkaen myydä aseita Britannialle ja Ranskalle.[4]

Valesodan aikana käytiin sotaa muilla rintamilla. Talvisota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Saksa miehitti Tanskan 9. huhtikuuta, ja 15.–16. huhtikuuta liittoutuneet nousivat maihin Norjaan, jonka Saksa valloitti kahdessa kuukaudessa.

Valesota päättyi 10. toukokuuta, kun Saksa aloitti hyökkäyksensä Ranskaan.[6]

  • Beevor, Antony: Toinen maailmansota. (Alkuteos The Second World War, 2012.) Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-36462-8
  • Messenger, Charles: The Second World War in the West. Cassell, 1999. ISBN 0-304-35985-8
  1. a b c Messenger, s. 55–56
  2. a b Beevor 2012, s. 58
  3. Messenger, s. 61
  4. a b Beevor 2012, s. 68
  5. a b Messenger, s. 57–58
  6. Messenger, s. 64

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]