Siirry sisältöön

Maginot-linja

Wikipediasta
Maginot-linjan sijaintia esittävä kartta.

Maginot-linja oli puolustuslinja, jonka Ranska rakensi maailmansotien välisenä aikana vuosina 1929–1934 Saksan vastaiselle rajalleen Elsass-Lothringenin alueella. Sen tarkoitus oli pysäyttää mahdolliset suorat hyökkäykset Saksasta.

Ranskalaiset tiesivät, että linjan pystyisi kiertämään Belgian ja Luxemburgin kautta ja näin Saksa olikin tehnyt jo ensimmäisessä maailmansodassa Schlieffen-suunnitelmassa, jolloin Ranskan ja Saksan raja oli myös linnoitettu, joskaan ei niin vahvasti kuin Maginot-linja. Tähän Ranska luottikin, sillä Saksan invaasio Belgiaan antaisi Ranskalle aikaa mobilisoida ja näin Ranska saisi keskittää parhaiten koulutetut joukkonsa Belgiaan, samalla kun heikommin koulutetut joukot miehittävät Maginot-linjaa. Ranskalle tässä olisi myös se etu, että silloin sotaa ei käytäisi Ranskan maaperällä. Belgialla oli myös oma vahva puolustuslinjansa Liègen alueella, jonka merkittävimpänä osana oli maailman suurin linnoitus Fort Eben-Emael, jota pidettiin läpäisemättömänä.lähde?

Puolustuksessa oli kuitenkin aukko: Ardennit, metsäinen ja vuoristoinen alue, jota ranskalaiset pitivät lähes läpikulkemattomana suurille sotajoukoille, ja siten alueelle ei keskitetty joukkoja, eikä Maginot-linja ylettynyt sinne asti. Ranskalaiset olettivat, että Ardennien läpi kulkevat joukot koostuisivat pääosin kevyestä jalkaväestä ja tykistöstä ja nämä huomattaisiin nopeasti. Toisessa maailmansodassa saksalaiset onnistuivat kuitenkin liikuttamaan panssarinsa Ardennien läpi, minkä vuoksi he etenivät huomattavasti nopeammin kuin mitä Ranska uskoi olevansa mahdollista ja pian kiersivät ranskalaisten selustaan. Ranskalaiset eivät kyenneet reagoimaan tähän läpimurtoon tarpeeksi nopeasti, ja pian saksalaiset valloittivat Ranskan.[1][2]

Vaikka Ranska valloitettiinkin vain kuudessa viikossa, Maginot-linja oli paradoksaalisesti toiminut kuten oli suunniteltukin; se oli pysäyttänyt Saksan suoran hyökkäyksen pakottaen Saksan hyökkäämään Belgian kautta ja ostanut Ranskalle aikaa reservijoukkojen mobilisointiin. Vaikka joitakin bunkkereita ja linnakkeita menetettiin, linjaa ei koskaan murrettu.

Yleistietoa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maginot-linja sijaitsi Ranskan rajalla ja ulottui Belgiasta Italiaan. Se oli 250 kilometriä pitkä ja koostui sadoista kukkuloiden alle rakennetuista linnoituksista ja bunkkereista, jotka oli yhdistetty toisiinsa maanalaisella rautatiellä.[3] Bunkkereiden sisällä oli tykkiasemia, asevarastoja ja sotilaiden asuintiloja. Niiden aseistukseen kuului kahdeksan tykkiä ja kaksikymmentä konekivääriä.lähde? Aikaansa nähden puolustuslinja oli poikkeuksellisen kehittynyt.[4]

Linjan puolustusjärjestelmiä paranneltiin vuosien 1939−1940 välisenä aikana, ja se oli vahvimmillaan Metzin, Lautaren ja Alsacen teollisuusalueilla. Voimakkaimmat kohdat kestivät jopa raskasta tykistötulta. Muilla alueilla linja oli kuitenkin paljon heikommin puolustettu, kaikissa heikommissa kohdissa ei ollut edes tykkiasemia. Linjan suurin heikkous oli kunnollisen ilmatorjuntatykistön puute ja pienten tähystyspisteiden antama rajoittunut näkökenttä.

Ainoat alueet, johon linja ei ulottunut, olivat Belgian pohjoisimmat alueet ja ”läpikulkemattomana” pidetty Ardennien metsäinen vuoristoalue. Saksalainen sodanjohto, joka piti Maginot-linjaa läpäisemättömänä[4], käytti näitä heikkoja kohtia hyväkseen aloittaessaan Ranskan valtausta.

Rakentaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maginot-linjan bunkkeri.

Idean Maginot-linjan rakentamisesta kehitti marsalkka Joseph Joffrelähde?, jonka mielestä Ranskan piti valmistautua ensimmäisessä maailmansodassa hävinneen Saksan mahdollisiin hyökkäyksiin. Useat ranskalaiset poliitikot, kuten Charles de Gaulle ja Paul Reynaud, vastustivat hänen suunnitelmiaan valtaisan puolustuslinjan rakentamisestalähde?, mutta kenraali Philippe Pétain kannatti ajatusta. Vuonna 1927 muodostettiin komitea, jonka tarkoituksena oli valita puolustuslinjan sijainti.

Maginot-linja rakennettiin vuosina 1929–1934.[3] Se nimettiin ensimmäisen maailmansodan veteraanin ja silloisen Ranskan puolustusministerin André Maginotin mukaan[4], sillä juuri hän vakuutti hallituksen antamaan luvan aloittaa rakennustyöt. Maginot-linjan rakentaminen maksoi eräiden arvioiden mukaan jopa kolme miljardia Ranskan frangia.lähde? Rakennustöissä käytettiin 3 000 neliömetriä betonia ja 55 000 tonnia terästä.[3]

Toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa maailmansodassa natsi-Saksa pyrki nopeasti kukistamaan Ranskan, jota pidettiin sotavoimiltaan yhtenä liittoutuneiden voimakkaimmista valtioista. Saksalaiset sotilaat kiersivät Maginot-linjan sen pohjoispuolitse Belgian ja Ardennien kautta, ja etelässä saksalaiset tekivät Maginot-linjalle vain harhautushyökkäyksiä ja esittivät myös aikovansa kiertää sen Sveitsin kautta.[5] Hyökkäys oli menestyksekäs mutta äärimmäisen riskialtis, ja sitä on kutsuttu myös uhkapeliksi.[6]

24. kesäkuuta 1940 Ranska antautui, ja vaikka saksalaisten yritykset valloittaa Maginot-linja epäonnistuikin, Maxime Weygand allekirjoitti antautumissopimuksen. Vuonna 1944 liittoutuneiden joukot valloittivat Ranskan, ja Maginot-linja palasi takaisin ranskalaisten haltuun.

Sodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan päätyttyä ranskalaiset ymmärsivät puolustuslinjan heikkoudet ja parantelivat entisestään sen puolustusjärjestelmiä. Suurin osa linjasta kuitenkin hylättiin, kun Ranska vetäytyi Natosta vuonna 1966 rakentaakseen omaa ydinaseisiin perustuvaa puolustustaan. Kun Ranskan merkittävin vastustaja ei ollutkaan enää Saksa vaan Itäblokki ja rajan toisella puolella oleva Länsi-Saksa oli nyt Ranskan liittolainen, Saksaa vastaan rakennettu puolustuslinja oli nyt lähes tarpeeton. Vuoteen 1969 mennessä Maginot-linja oli jätetty raunioitumaan. Pieniä kohtia siitä on kuitenkin nykyisin museoitu, ja ne toimivat turistikohteina. Myös maanalainen rautatie on säilynyt[3].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ https://www.howstuffworks.com/about-dave-roos.htm: Why the Massive Maginot Line Failed to Stop Hitler HowStuffWorks. 19.1.2021. Viitattu 25.7.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Michael Peck: France's Maginot Line Totally Failed, But Not For The Reason You Thought The National Interest. 13.5.2021. Viitattu 25.7.2023. (englanniksi)
  3. 1 2 3 4 Roberts, Andrew: Sodan myrskyssä: toisen maailmansodan uusi historia, s. 109. (Alkuteos The Storm of War: A New History of the Second World War, 2009.) Suomentanut Simo Liikanen. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2010. ISBN 978-951-20-8264-3
  4. 1 2 3 May, Ernest R.: Strange Victory: Hitler's Conquest of France, s. 118–120. New York: Hill and Wang, 2000. ISBN 0809089068 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Beevor, Antony: Toinen maailmansota, s. 102–104, 115–116. (Alkuteos The Second World War, 2012.) Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-36462-8
  6. ↑ Holland, James: The Second World War: An Illustrated History, s. 8–13. Michael Joseph, 2023. ISBN 9780241601327 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maginot-linja&oldid=24267443”