Fort Eben-Emael

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eben-Emaelin sijainti
Eben-Emaelin bunkkerin kupoliin räjäytetty aukko

Fort Eben-Emael (ransk. Fort d’Ében-Émael) oli Belgian puolustuksen tärkein linnake Liègen ja Maastrichtin välillä,[1] jonka tehtävä oli suojella Belgian ja Saksan välisiä strategisesti tärkeitä rajasiltoja.

Linnake rakennettiin vuosina 1932–1935 suunnilleen Hochwaldin linnakkeen periaatteiden mukaisesti ja se käsitti neljäkymmentä panssarikupolia. Aseistuksena linnakkeessa oli kaksi 120 mm. ja yli kolmekymmentä 60–70 mm:n tykkiä ja kaksikymmentä raskasta kaksoiskonekivääriä sekä lukemattomia pikäkivääreitä ja 15 valonheitintä.[2] Linnoitus oli yksi kalleimmista ja voimakkaimmista puolustusrakenteista, joita koskaan on rakennettu.[3]

Natsi-Saksa aloitti Ranskan valtaukseen tähtäävän operaation 10. toukokuuta 1940. Eben-Emael oli ensimmäisiä kohteita, joihin saksalaiset iskivät. Linnakkeen valloitti nopeasti hyvän suunnittelun ja valmistelun seurauksena saksalaisten laskuvarjojääkäriosasto, päällikkönsä kapteeni Kochin johdolla.[2] Yliluutnantti Rudolf Witzigin oma liitokone joutui tekemään pakkolaskun Saksan puolelle Stukan hinausvaijerin vaurioiduttua. Hän sai uuden hinauksen mutta myöhästyi, tehtävä oli jo suoritettu. Varapäällikön johtamat 78 saksalaista laskuvarjojääkäriä laskeutui liitokoneilla linnakkeeseen, jota vartioi yli tuhannen belgialaisen sotilaan joukko. Saksalaisilla oli mukanaan ontelokranaatit, joilla sai tehtyä reiän vahvoihin bunkkerien seinämiin, joista sitten työnnettiin sisään räjähdysaine joka tuhosi koko kasematin. Lyhyen taistelun jälkeen belgialaiset antautuivat huomattavasti pienemmälle vihollisjoukolle, ja Saksan joukot saattoivat edetä sisämaahan sekä valtaamaan koko Belgian ja sieltä käsin kiertämään pelätyn Maginot-linjan. Hyökkäys oli täysi yllätys ”puolueettomalle” Belgialle kuten myös liittoutuneille. Saksan joukot valloittivat maailman nykyaikaisimman linnakkeen muutamassa päivässä 70 jääkärin ja 40 pioneerin voimin, kärsittyään vain viiden miehen tappiot kaatuneina. Vastapuolen tappiot olivat 30 kaatunutta (toisten tietojen mukaan 100) ja antautuneina 1 200 miestä.[4]

7. Fliegerin laskuvarjojääkäreitä valtaamassaan Eben-Emaelin linnakkeessa.

Suhteellisen helposti saatua voittoa "voittamattomana" pidetystä linnakkeesta käytettiin hyväksi natsi-Saksan propagandassa. Sillä pyrittiin luomaan kuvaa Saksan sotavoimien voittamattomuudesta ja operaatioon osallistuneita sotilaita juhlittiin heidän palattuaan Saksaan. Käytännössä voittamattoman eliittiyksikön maine, josta laskuvarjojääkärit Eben Emaelin valtauksesta johtuen nauttivat, koitui monelle heistä tuhoksi sodan aikana. Hitler määräsi Kreetan valloitettavaksi lähinnä laskuvarjosotilaita käyttäen ja seuranneessa Kreetan taistelussa Saksan laskuvarjojoukot kärsivät kovia tappioita. Eben Emaelin valtaukseen osallistuneista jääkäreistä kuoli kymmenen Kreetalla. Muissa operaatioissa heistä kuoli yli 20, joista suurin osa itärintamalla, jossa laskuvarjojääkäreitä käytettiin erikoistorjuntayksiköissä, jotka lähetettiin estämään tai hidastamaan puna-armeijan läpimurtoa. Reilu puolet selviytyi sodasta hengissä, mutta suurin osa vammautuneina.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hiisivaara, Tapio: Saksan voitto lännessä 1940, Porvoo: WSOY 1941.
  • McNab, Chris: The Fall of Eben Emael. Bloomsbury Publishing, 2013. ISBN 1780962622.
  • Saunders, Tim: Fort Eben Emael. Casemate Publishers, 2008. ISBN 1844152553.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hiisivaara 1941: 108.
  2. a b Hiisivaara 1941: 109.
  3. Saunders 2008, s. 7
  4. Hiisivaara 1941: 111.
  5. McNab 2013, s. 77-78

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.