Sodankäynti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sodankäynti on Carl von Clausewitzin määritelmän mukaan kahden itsenäisen tahdon välistä organisoitua, vihamielistä vaikuttamista, jossa keskeinen ja perinteinen keino on fyysinen väkivalta. Sen tavoitteena on vastapuolen tai vastapuolien taivuttaminen omaan tahtoon. Clausewitzin mukaan sota on jatkoa valtion politiikkaan tosin keinoin, eli sodankäynti on keino, joka otetaan käyttöön kun valtion politiikka on edistänyt sodan syttymistä tai luonut sodan syttymiselle otollisen tilanteen.

Sota itsessään on poliittinen tila osapuolten välillä eli sotatila. Sodankäynti ei ole itsenäinen ilmiö, vaan politiikan väline, jolla pyritään saavuttamaan sodan synnyttäneet poliittiset päämäärät. Se on aktiivista toimintaa sotatilan aikana. Sanaa sodankäynti käytetään myös liitteenä täsmentämään sodankäynnin muotoja sekä taktisia tai strategisia olosuhteita, jolloin puhutaan esimerkiksi informaatiosodankäynnistä, viidakkosodankäynnistä tai epäsymmetrisestä sodankäynnistä.

Sodankäynnin teoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl von Clausewitzin määritelmän mukaan sodankäynti on kahden itsenäisen tahdon välistä organisoitua, vihamielistä vaikuttamista, jossa keskeinen ja perinteinen keino on fyysinen väkivalta. Sen tavoitteena on vastapuolen tai vastapuolien taivuttaminen omaan tahtoon.

Nykyaikaisessa informaatiosodassa ovat jälleen korostuneet aineettoman vallankäytön ja ei-aseellisen väkivallan klassiset merkitykset. Tässä läntinen käsitys, jota Clausewitz edustaa, ja itäinen käsitys, jota esimerkiksi Sunzi edustaa, sodasta eroavat selvästi toisistaan. Sunzin mukaan sodankäynnin huippu on vastustajan voittaminen ilman taistelua. Clausewitzille vastustajan asevoimien lyöminen, ratkaisutaistelu, on sodankäynnin toiminnallista ydintä.

Sodankäynnin ulottuvuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodankäynnin ulottuvuudet muodostavat systemaattisen kokonaisuuden sodankäynnissä:

  • ne ovat olleet sodankäynnissä aina olemassa
  • ne tulevat olemaan sodankäynnissä todennäköisesti aina olemassa
  • ne esiintyvät sodankäynnin kaikilla tasoilla ja kaikissa puolustushaaroissa ja aselajeissa
  • ne kattavat yhdessä koko sodankäynnin kokonaisuuden ja
  • niissä pyritään mahdollisimman pieneen lukumäärään, siis yksinkertaisuuteen.

Tällaisia sodankäynnin ulottuvuuksia ovat seuraavat yhdeksän osakokonaisuutta:

  1. teknologia (sodankäynnin välineet, esimerkiksi aseet)
  2. ihmiset (sodankäynnin kohde: vaikuttaja, välivaikuttaja (organisaatio) ja kohde)
  3. doktriini, oppi (miten sotaa aiotaan käydä? Sodankäynnin idea?) (alueellinen puolustus, informaatiosodankäynti, verkostokeskeinen sodankäynti, epäsymmetrinen sodankäynti, kulutussota, liikesota)
  4. logistiikka (sodankäynnin välineiden ja ihmisten luonti, ylläpito ja siirto) (sotatalous, sotateollisuus, koulutusjärjestelmä, liikekannallepanojärjestelmä, huolto, korjaustoiminta ja kuljetukset)
  5. organisaatio (johtosuhteet, käskyvalta, yhteistoiminta, johtamistasojen lukumäärä, alaisten lukumäärä) (hierarkia, verkko)
  6. tieto (tiedustelu, viestitoiminta, tietojen käsittely, ohjelmistot, mallintaminen, simulointi, johtaminen, elektroninen sodankäynti, koulutus, tutkimus, ymmärtäminen jne.)
  7. aika (aiotaanko sotia 2 viikkoa vai kaksi vuotta; pitääkö pystyä sotimaan tunnin varoitusajalla vain kuukauden varoitusajalla; toiminnan (hankinnat, johtaminen, liike, tulenkäyttö ym.) nopeus) (valon nopeus, mannerten välisen ja muun ohjuksen nopeus, lentokoneen nopeus, helikopterin nopeus, maa- ja vesiajoneuvon nopeus)
  8. tila (mitä alueita puolustetaan (metsät, kaupungit, yhteiskunnan infrastruktuuri, maanpuolustustahto), paljonko tilaa on käytössä (Vrt. Helsingin asema valtakunnan rajalla), missä soditaan (maalla, merellä, ilmassa; metsissä vai kaupungeissa vai tietoverkoissa vai ihmisten päiden sisällä vai maailman mielipiteessä vain näiden erilaisissa yhdistelmissä) ja
  9. energia (onko energiaa tarpeeksi: ruoka, sähkö (varavoima, akut, paristot), polttoaineet, öljy, tahto jne.).

Sodankäynnin ulottuvuuksien käytöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edellä mainitut sodankäynnin ulottuvuudet antavat pohjan sodankäynnin erilaisten ilmiöiden systemaattiseen tarkasteluun. Tällaisia sovellutuksia ovat esim:

  1. asevoimien kokonaisvaltainen kehittäminen, eli mitä asioita tulee tarkastella, kun asevoimia tai niiden osia kehitetään systemaattisesti
  2. kahden asevoiman kokonaisvaltainen vertailu, eli miten asevoimat eroavat, kun niitä vertailaan systeemaattisti, ei esimerkiksi pelkän lukumäärän perusteella
  3. sodan tai taistelun kokonaisvaltainen analyysi, eli missä ulottuvuuksissa osapuolilla oli eroja ja miten erot selittivät taistelu tai sodan lopputulosta.

Sodankäynnin ulottuvuudet ovat myös suhteellisen edun lähde. Suhteellista etua voi saavuttaa jokaisella sodankäynnin ulottuvuudella.

Sodankäynnin ulottuvuudet antavat yhden systemaattisen näkökulman sodankäynnin sisäiseen tarkasteluun. Lisäksi on usein huomioitava ulkoinen näkökulma, eli sodankäynnin suhde suurempaan kokonaisuuteen, ympäristöönsä esimerkiksi yhteiskuntaansa, toimintaympäristöön (maasto, sää, vuodenajat), viholliseen ja liittolaisiin/neutraaleihin.

Sodankäynnin sääteleminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodankäyntiä säätelee humanitaarinen oikeus (myös nimitys kansainvälinen sotaoikeus).[1] Sotatoimet voidaan jakaa laillisiin ja laittomiin menetelmiin lähtökohtaisesti siten, että lailliset sotatoimet rajoittuvat ainoastaan sotilaskohteisiin ilman tarpeetonta ihmisten, eläinten tai ympäristön vahingoittamista. Esimerkiksi sotajuoni, sotilaskohteiden naamiointi ja harhauttavien tietojen antaminen viholliselle ovat sallittuja sodankäynnin toimia, mutta petollisuus (salakavaluus) on laitonta. Petollisuutta voi kuvata esimerkiksi vihollisen toimintaa, joka tähtää valheellisesti vastapuolen luottamaan humanitaarisen oikeuden suojaan.

Sota ei ole pelkkää tappamista ja tuhoamista; kansainvälinen oikeus ei tunne totaalisen sodan käsitettä. Vastapuolen taivuttamisen omaan tahtoon voi tehdä monella tavalla: fyysisellä sodalla, diplomatialla, tiedolla, tahdolla, rahalla, taloudella, politiikalla, asetelmilla, psykologisilla tai tieto-operaatioilla, sekä edellisten erilaisilla yhdistelmillä. Modernin informaatiosodankäynnin keskellä tutuiksi ovat tulleet muun muassa tietoliikenneyhteyksien tuhoaminen tai hallinta.

Sodankäyntiin oikeutettuja taistelumenetelmiä on pyritty rajoittamaan lakien avulla jo tuhansia vuosia. Esimerkkinä Intiassa Manun lait -nimellä tunnettu hindulaisuuden lakiteksti on kieltänyt sotilasta esimerkiksi käyttämästä petollisia aseita tai hyökkäämästä armoa rukoilevaa, istuvaa, surun vallassa olevaa vastaan.[2].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sodankäynnin tekniikkaa on käsitelty laajasti ja ajankohtaisesti Pääesikunnan sotatalousosaston kirjassa ”Sotatekninen arvio ja ennuste (STAE)”, joka on ilmestynyt 5.10.2004. Sen ensimmäinen osa käsittelee teknologioita ja toinen osa systeemeitä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sodan Lait : käsikirja, Rosén, Parkkari, s. 3
  2. Intialaista Viisautta, Toimittanut Savio, Juho, Wsoy 1961, 2. painos, Poimintoja Manun laeista, s. 60

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]