Sotilas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee yhteiskunnallista tehtävää. Sotilas on myös pelinappula shakissa.
Yhdysvaltain maavoimien 160. SOAR-lentorykmentin ("Night Stalkers") sotilaita.

Sotilas (lyhenne sot.[1]) on asevoimiin tai muuten järjestäytyneeseen joukkoon kuuluva aseistettu ja univormua kantava henkilö, laillinen taistelija. Sotilaat käyvät sotaa ja käyttävät sotakalustoa. Sotilas voi olla myös yksityisen tahon palkkaama tai sotilas joka myy palveluitaan vieraan maan sotalaitokselle, jolloin häntä kutsutaan palkkasotilaaksi. Ammattisotilaaksi kutsutaan sotilasta, joka toimii sotilaan ammatissa päätoimisena työnään.

Suomessa on asevelvollisuus, joka koskee kaikkia miespuolisia 18-60-vuotiaita. Asevelvollisuuteen kuuluu varusmiespalvelus, aseeton palvelus ja naisten vapaaehtoinen- tai siviilipalvelus sekä palvelu reservissä.

Varusmiespalveluksen suorittaneet kuuluvat puolustusvoimien sodanajan joukkoihin reserviläisinä. Suomen puolustusvoimiin kuuluu vakinaista henkilöstöä; upseereja, erikoisupseereita, opistoupseereita, aliupseereja, sotilasammattihenkilöitä sekä siviilejä.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hautalöytöjen perusteella erityisillä sotisovilla varustettuja sotilaita on ollut jo pronssikaudella. Sotilaan varusteisiin on kuulunut miekka, kilpi, keihäs sekä erilaisia vartalosuojuksia. [2] Sotavaunuja oli käytössä Mesopotamiassa 3500 eaa. jälkeen, ensin aasien, n. 2000 eaa. jälkeen hevosten vetäminä. Vaunujen käyttöönotto merkitsi myös aselajien syntyä siinä mielessä, että sotavaunujen käyttäjät eriytyivät "jalkaväestä".[3] Jalkaväen taisteluyksikkö falangi käsitti aseiden mukaan jaettuja pienempiä osastoja, jotka käyttivät keihäitä, miekkoja ja kirveitä.[4]

Erillisen sotalaitoksen ja sotilaiden yhteiskuntaluokan synty liittyy sodan mittakaavan laajenemiseen. Vaikka paikallinen väestö puolusti omaa asuinseutuaan, sen vähäinen halukkuus lähteä sotimaan kauemmas lisäsi kapinoiden riskiä ja vaikeutti suunnittelua. Sama päti valloitettujen alueiden asukkaisiin. Suuren väestönosan sitominen sotaa oli myös taloudellisesti kannattamatonta.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Malkki, Janne, Marjomaa, Risto, Raitasalo, Jyri, Karasjärvi, Tero & Sipilä, Joonas: Sodan historia. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21885-2. (suomeksi)
  • Montgomery, Bernard: Sodankäynti kautta aikojen. tekijän nimi muodossa Montgomery of Alamein. Suom. Tauno Kuosa. Porvoo: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00649-1. (suomeksi)
  • Zetterberg, Seppo (toim.): Maailmanhistorian pikkujättiläinen. 8. painos. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-15101-7. (suomeksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 21.2.2014.
  2. Zetterberg, Seppo (toim.): Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 24. 8. painos. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-15101-7. (suomeksi)
  3. Montogomery 1973, 34-35
  4. Montogomery 1973, 42
  5. Sodan historia 2008, 22-23

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.