Kamiina

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee lämmityslaitetta. Kongon demokraattisessa tasavallassa sijaitsevaa kaupunkia kuvaa artikkeli Kamina.
Erämökin kamiina, jossa on valmispiippu.
Asuinrakennuksen kamiina.

Kamiina on pieni, yleensä metallirakenteinen lämmityslaite asuintilojen lämmittämiseen. Kamiina lämmitetään yleensä puilla, mutta on olemassa myös kivihiili-, petroli-, nestekaasu- ja sähkökäyttöisiä malleja.[1] Sotilas- ja retkeilykäyttöön on kehitetty kevyt, siirreltävä telttakamiina. Kamiinan ominaisuuksiin kuuluvat nopea lämmönluovutus ja pieni lämmönvarauskyky.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamiinan rakenteeseen kuuluvat tulipesä, savuhormi ja tulipesän luukku, lisäksi joissakin malleissa keittotaso tai jalat. Hormin liitäntä on malleittain riippuen kamiinan päältä tai takaa. Materiaali on valurautaa tai teräslevyä tai näiden yhdistelmä. Näkyvät teräspinnat voivat olla emaloituja. Joissakin malleissa tulipesän luukku on lasiaukollinen.[2]

Pysyvästi hormiin kytketyn kamiinan perinteinen materiaali on valurauta, mutta niitä valmistetaan myös pellistä, vuolukivestä ja keraamisista laatoista.[1]

Kamiinatyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telttakamiina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telttakamiina on kevytrakenteinen, koottava ja helposti siirreltävä kamiina. Kamiinan päällä voi lämmittää kenttäkeittoastiassa eli pakissa vettä tai valmistaa ruokaa.

Telttakamiinan käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telttakamiinan tulipesä on vaatimaton.kenen mukaan? Tulen ylläpitämiseksi tarvitaan kipinämikoksi kutsuttu tulivahti, joka lisää kamiinaan puita ja valvoo, etteivät esimerkiksi teltassa kuivatettavat vaatteet tai teltta itse syty palamaan kamiinan hormista lentävistä kipinöistä. Käytön jälkeen kamiina tyhjennetään tuhkasta sen jäähdyttyä ja savupiipun putket nuohotaan esimerkiksi havunoksalla, jottei hormiin jää seuraavassa lämmityksessä teltan katolle kipinöinä lentävää nokea.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 378. WSOY, 1958.
  2. Porin Matti Porin Matti. Viitattu 16.10.2017.