Nestekaasu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nestekaasupulloja
Nestekaasu palaa sinisellä liekillä kun saatavilla on riittävästi happea

Nestekaasu (LPG englannin kielen termistä Liquefied Petroleum Gas) on normaalilämpötilassa ja -paineessa kaasumaisena esiintyvien propaanin ja butaanin seos, jota säilytetään paineistetussa säiliössä, jolloin ainakin osa siitä on nestefaasissa. Huoneenlämmössä kaasupullon sisäinen paine on noin 8 baaria. Nestekaasu on väritön ja hajuton kaasu, joka 1,5 kertaa ilmaa painavampaa. Kaasu itsessään on hajuton, mutta siihen lisätään hajustetta, jotta vuodot voidaan havaita.[1]

Nestekaasua saadaan polttoaineen ja öljynjalostuksen sivutuotteena ja suoraan maaperän kaasuesiintymistä. Nestekaasu on väritön ja hajuton kaasu, joka 1,5 kertaa ilmaa painavampaa. Kaasu itsessään on hajuton, mutta siihen lisätään hajustetta, jotta vuodot voidaan havaita.[1] EU-maissa ja Norjassa 47 % nestekaasusta on peräisin öljynjalostuksesta ja 53 % kaasuntuotantolaitoksista.[2] Useimmista muista kaasuista poiketen nestekaasu esiintyy nesteenä melko pienessä paineessa ja lähellä huoneen lämpötilaa.

Nestekaasu on energiatehokasta, yksi kilo nestekaasua sisältää 12,8 kWh energiaa.

Suomessa kaupalliset nestekaasut ovat pelkkää propaania tai propaanin ja butaanin seosta jota valmistaa Porvoon öljyjalostamo. Seoksessa voi olla esimerkiksi propaania 98 % ja butaania 2 %. Korkean propaanipitoisuuden vuoksi kaasua voidaan käyttää myös pakkassäällä.

Nestekaasun käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin suurin taloudellinen merkitys on teollisuudessa, jossa sen käyttö on monimuotoista esimerkiksi metalliteollisuuden energianlähteenä ja polttomoottorilla käyvissä trukeissa. Nestekaasua käytetään rakennusalalla asfaltti- ja bitumitöissä. Nestekaasua käytettään monipuolisesti erilaisissa lämmitysprosesseissa mm. lasin, teräksen ja posliinin valmisuksessa. Nestekaasua käytetään myös sulatukseen, hehkutukseen, päästämiseen, kuivatukseen ja juottamiseen. Nestekaausa käytetään käytännössä kaikilla teollisuuden aloilla happi-polttokaasupolttimissa[1]

Nestekaasua käytetään myös autojen polttoaineena myyntinimenä LPG tai Autogas. Useissa Länsi-Euroopan maissa se on liki yhtä yleinen näky huoltoasemilla kuin bensiini ja dieselöljy. Tällä hetkellä Euroopassa myydään nestekaasua ajoneuvokäyttöön 18 eri maassa, muun muassa Isossa-Britanniassa, Alankomaissa, Saksassa ja jopa Ruotsissa.[3] Suomessa sen käyttö on kielletty ainoastaan verotuksillisin perustein: ”Lievemmin verotetun tai verottoman polttoaineen … käyttäminen ajoneuvossa on kiellettyä.[4]

Sähköverkon ulottumattomissa olevissa talouksissa sitä käytetään kaasuliesien polttoaineina ja -jääkaappien jäähdytykseen. Ammattikokit suosivat kaasuliesiä niiden ominaisuuksien takia: suuri teho, nopea tehonsäätö sekä mahdollisuus kallistaa pannua menettämättä lämpötehoa. Ravintolat käyttävät usein nestekaasua kaasuliesissä ja -grilleissä silloin, kun liitäntää maa- tai kaupunkikaasuverkkoon ei ole käytettävissä.

Useimmat tuntevat nestekaasun polttoaineena kaasugrilleissä ja retkikeittimissä sekä matkailuvaunujen, matkailuautojen ja veneiden lämmityslaitteissa, liesissä ja jääkaapeissa. Retkikeittimiin myydään sekä propaania että propaanin ja butaanin seosta. Tämän takia retkeilijän tulee huomioida sääolot, sillä pakkasella butaania sisältävästä pullosta tulee huonosti kaasua (butaani kiehuu -0,5 °C:ssa), jolloin kannattaa käyttää propaania (kiehuu -42 °C:ssa).

Nestekaasua käsittelevää kansallista lainsäädäntöä: Nestekaasuasetus 711/1993 (129/1999) ja Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös nestekaasuasetuksen soveltamisesta 344/1997.

Turvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hengitettynä nestekaasu ei ole myrkyllistä, mutta suurina määrinä siihen voi tukehtua.

Nestekaasupulloissa on varoventtiili, jonka tarkoituksena on päästää kaasua ulos, mikäli paine pullon sisällä nousee yli 25 baariin komposiittipullossa tai 35 baariin teräspullossa. Nestekaasupullo tulee säilyttää pystyasennossa huolellisesti ilmastoidussa tilassa ja auringolta suojattuna, jos pullo on vaakatasossa ei varoventtiili pääse kunnolla toimimaan.

Nestekaasu on hajutonta, mutta turvallisuussyistä siihen lisätään hajustetta, jotta voudot olisi mahdollista havaita. Kaasun ollessa noin 1,5 kertaa ilmaa painavampaa se kertyy helposti lattiakaivoihin sekä kellariin. Syttyäkseen, ilma-nestekaasuseoksen tilavuudesta 2-10 prosenttia tulee olla nesetekaasua. Alle tai yli tämän määrän, niin seos ei syty. Seos tarvitsee syttyäkseen lämmönlähteen, kuten esimerkiksi avotulen tai kipinän. Tulipalon sattuessa pullotyypeistä komposiitti on turvallisin; pullo ei räjähdä, vaan kaasu vapautuu hitaasti komposiittimateriaalin sulaessa lämmön vaikutuksesta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d AGA; Nestekaasun jälleenmyyjän opas
  2. http://www.aegpl.eu/media/88280/lpg%20consumption%20in%20europe%20-%20division%20of%20supply%20-%20summary.pdf
  3. (hollanniksi) LPG-tankkausasemat Euroopassa http://lpg-stations.lpginfosite.nl/
  4. Liikenteen turvallisuusviraston polttoainemaksu http://www.ake.fi/AKE/Verotus/Polttoainemaksu/

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]