Tykistöprikaati

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tykistöprikaati
Toiminnassa 1992–2014
Valtio Suomi
Puolustushaarat Maavoimat
Aselajit kenttätykistö
Tukikohta Niinisalon varuskunta, Kankaanpää
Marssi Tykistöprikaatin marssi

Tykistöprikaati (lyhenne TYKPR, aik. TykPr) oli Suomen puolustusvoimiin kuuluva kenttätykistön joukko-osasto Niinisalon varuskunnassa Kankaanpäässä. Nimi Tykistöprikaati otettiin käyttöön 1. maaliskuuta 1992.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Sekaisin varuskunnan ja Tykistöprikaatin historiaa
Tykistöprikaatin joukko-osastotunnus.

Perustaminen ja 1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykistöprikaati perustettiin yhtymätasoiseksi joukoksi maaliskuun alussa 1992. Prikaatin aloittaessa toimintansa siihen kuuluivat esikunta (E/TykPr), Satakunnan tykistörykmentti (SatTR), Mittauspatteristo (MittPsto), Tykistökoulu (TykK), Eläinlääkintäkoulu (ElLääkK) ja YK-Koulutuskeskus (YK-KoulK). Edellä mainittujen rinnalle perustettiin uutena joukkoyksikkönä Kankaanpään patteristo (KanPsto), jolle määrättiin tykistön kertausharjoitusten järjestäminen ja varusmieskuljettajien koulutus Tykistöprikaatin käyttöön. Tykistöprikaatin ensimmäisenä komentajana toimi eversti Raimo Kaukonen, joka siirtyi tehtävään Satakunnan tykistörykmentin komentajan paikalta.[1]

Prikaatin lippu, jonka lahjoitti Niinisalon Sotilaskotiyhdistys, vihittiin käyttöön 25. helmikuuta 1993. Vuonna 1993 Tykistöprikaatissa työskenteli vakituisesti 606 henkilöä, millä lukumäärällä se oli Kankaanpään suurin työnantaja. Lokakuun alussa 1992 Mittauspatteristoon yhdistettiin Tikkakoskella toiminut Suojelu- ja Sääkoulu, jolloin patteriston nimi muuttui Tiedustelupatteristoksi (TiedPsto).[2]

Tykistöprikaatin joukkoyksiköistä Eläinlääkintäkoulu lakkautettiin vuonna 1994, jolloin siihen kuuluneet eläinklinikka ja sotakoiraosasto liitettiin Kankaanpään patteristoon. Hevoskoulutus lopetettiin jo elokuussa 1993 ja siihen liittynyt kalusto myytiin huutokaupalla, minkä jälkeen varuskuntaan jäi vielä perinnevaljakko. Varuskunnan hevostallit vuokrattiin Niinisalon Ratsastajat ry:lle. YK-Koulutuskeskukselle valmistuivat uudet tilat kesäkuussa 1993.[1]

Vuoden 1996 alussa Tykistöprikaatin huoltotoiminnot yhdistettiin prikaatin huoltopäällikön johtamaksi Huoltokeskukseksi, jossa työskenteli 150 henkilöä. Keskuksen alaisuuteen kuuluivat toimisto, varuskuntasairaala, muonituskeskus, kuljetuskeskus, Niinisalon korjaamo ja varustekeskus.[3]

Ensimmäiset 20 naista aloittivat vapaaehtoisen varusmiespalveluksensa Tykistöprikaatissa tammikuussa 1996. Heidän keski-ikänsä oli 22 vuotta. Reserviupseerikoulun suoritti neljä, aliupseerikoulutuksen kaksitoista ja miehistökoulutuksen sotilaspoliisina tai sotakoiran ohjaajana kolme naista. Yksi naisista joutui keskeyttämään palveluksen terveyssyistä.[3]

Syyskuussa 1999 Tykistöprikaati isännöi yhteispohjoismaista Nordic Peace -rauhanturvaharjoitusta, johon osallistui harjoitusjoukkoja kaikista Pohjoismaista sekä runsaasti sotilastarkkailijoita muista maista.[4]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2001 alussa Tykistöprikaatin organisaatiossa tapahtui suuria muutoksia. Kankaanpään patteristo lakkautettiin ja sulautettiin Tiedustelupatteristoon. Tiedustelupatteriston aliupseerikoulu, Tiedustelu- ja Sääkoulu lakkautettiin, ja Tiedustelupatteriston aliupseerikoulutus siirtyi Satakunnan Tykistörykmentin aliupseerikoulun hoidettavaksi. YK-koulutuskeskus irrotettiin Tykistöprikaatista ja siitä tuli itsenäinen, suoraan Pääesikunnan alainen Puolustusvoimien Kansainvälinen Keskus (PvKvK) 1. tammikuuta 2001.[5] Varuskuntaan valmistuivat uusi lennokkihalli talvella 2001 ja uusi muonituskeskus kesällä 2001.[6] Varuskunnan keskeinen rakennus, funktionalistinen ns. lamellikasarmi peruskorjattiin museoviraston valvonnassa vuosina 2004–2005.[7]

Loppuvuonna 2005 valtioneuvosto teki kaksi Tykistöprikaatin toimintaan merkittävästi vaikuttavaa päätöstä. Raskaan raketinheitinjärjestelän koulutus- ja ylläpitovastuu määrättiin Tykistöprikaatille. Samassa yhteydessä päätettiin Puolustusvoimien Kansainvälisen Keskuksen toimintojen siirtämisestä pois Niinisalon varuskunnasta vuoden 2008 puoleenväliin mennessä.[8] Puolustusvoimien Kansainvälinen Keskus siirtyi Niinisalosta Tuusulan Hyrylään entisen Helsingin ilmatorjuntarykmentin tiloihin 1.1.2008.[9]

Tykistöprikaatin kokoonpanoon kuuluivat komentajan alaisuudessa Satakunnan Tykistörykmentti, Tiedustelupatteristo sekä Tykistökoulu. Esikunnan (E/TykPr) alaisuuteen kuuluivat huoltokeskus (Hkesk/TykPr) ja vuoden 2013 loppuun saakka myös Satakunnan Sotilassoittokunta.[10] Varuskunnan kiinteistöt omisti Senaatti-kiinteistöt.[9]

Vuoden 2015 alussa Tykistöprikaati liitettiin osaksi Porin prikaatia, jolloin prikaatin hieman alle 23-vuotinen toiminta päättyi. Niinisalon varuskunta muuttui tykistövaruskunnasta useamman aselajin koulutuskeskukseksi, kun siihenastisten tykistö- ja lentotiedustelujärjestelmien rinnalle tulivat jalkaväkijoukkojen koulutustehtävät. Tykistöprikaatin viimeinen tapahtuma oli vuoden 2014 viimeisenä päivänä Niinisalon Varuskuntakerholla pidetty prikaatin lakkauttamistilaisuus.[11]

Koulutushaarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykistöprikaati kouluttaa henkilöstöä kaikkiin kenttätykistön koulutushaaroihin, joita ovat:

Näiden lisäksi prikaati koulutti sotilaspoliiseja ja sotakoiranohjaajia. Huollon erikoisaliupseereita lukuun ottamatta prikaati koulutti tarvitsemansa varusmiesaliupseerit itse. Reserviupseerit koulutettiin Reserviupseerikoulussa Haminassa.

Henkilökunta koulutetaan Tykistökoulussa, joka tarjosi korkeakoulutasoista opetusta tykistöaselajin upseereille ja aliupseereille. Tykistökoulu suoritti lisäksi kenttätykistön ja maavoimien tiedustelun tutkimus- ja kehitystyötä. Tiedustelupatteriston lentotiedustelupatteri kehitti maavoimien lennokkijärjestelmää ja sen käyttöperiaatteita.[12]

Tammikuun saapumiserästä 1/14 alkaen Niinisalossa koulutettiin myös jääkäreitä uudessa 3. Jääkärikomppaniassa, Niinisaloon oli myös suunnitteilla Kranaatinheitinkomppania.

Prikaatin joukot harjoittelivat mm. Pohjankankaan ampuma-alueella ja Hämeenkankaan harjoitusalueella.[13]

Henkilöstö, johto ja perinteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prikaatilla oli henkilökuntaa noin 400. Vuosittain Tykistöprikaatissa palveli noin 1 600 varusmiestä. Tämän lisäksi koulutettiin vuosittain noin 1 000 reserviläistä kertausharjoituksissa sekä 100 kantahenkilökuntaan kuuluvaa erilaisilla kursseilla.

Satakunnan Kenttätykistökilta muutti nimensä Tykistöprikaatin Killaksi vuonna 1996. Killan tarkoituksena oli vaalia ja edistää maanpuolustushenkeä toimimalla Tykistöprikaatissa varusmiespalveluksensa suorittaneiden yhdyssiteenä. Killan kotipaikka oli Kankaanpää ja sillä oli paikallisosastot Kankaanpäässä, Porissa, Raumalla, Turussa ja Vammalassa. Kullakin paikallisosastolla oli vuorovuosina vastuu koko killan toiminnasta. Tykistöprikaatin Kilta julkaisi kahdesti vuodessa ilmestynyttä Yhteislaukaus-lehteä yhdessä Tykistöprikaatin perinneyhdistyksen ja Satakunnan tykistörykmentin aliupseerikoulun kanssa.[14]

Tykistöprikaati vietti vuosipäiväänsä toukokuun 26. päivänä perinnejoukkonsa Kuninkaallisen Suomen Tykistörykmentin perustamispäivän 26. toukokuuta 1794 kunniaksi.[15]

Prikaatin komentajina ovat olleet:

  • Eversti (2012) Mikael Feldt (s. 1965) 1.11.2013 – 31.12.2014
  • Eversti (2012) Pertti Lahtinen (s. 1962) 1.2.2012 – 31.10.2013
  • Eversti (2008) Markku Myllykangas (s. 1961) 1.3.2009 – 31.1.2012
  • Eversti (2005) Esko Hartikainen (s. 1958) 1.12.2005 – 28.2.2009
  • Eversti (2000) Jukka Haaksiala (s. 1953) 1.10.2003 – 30.11.2005
  • Eversti (2000) Raimo Jyväsjärvi (s. 1956) 1.1.2001 – 30.9.2003
  • Everstiluutnantti (1997) Jari Vaara (s. 1955) viransijainen 1.11.–31.12.2000
  • Eversti (1997) Olavi Rajala (s. 1950) 1.1.1998 – 31.10.2000
  • Eversti (1996) Kauko Kyllönen (s. 1947) 1.1.1996–31.12.1997
  • Eversti (1993) Esa Tarvainen (s. 1947) 1.12.1993–31.12.1995
  • Eversti (1992) Raimo Kaukonen (s. 1938) 1.3.1992–30.11.1993

Lakkauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimauudistuksessa tykistöprikaati liitettiin vuoden 2014 lopussa Porin prikaatiin, jolloin

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Jouko Huhtala ja Erkki Utunen (toim.): Tykkimies-vuosikirja 1994, s. 172–175. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 1994.
  2. ↑ Tykkimies-vuosikirja 1994, s. 188.
  3. ↑ a b Heikki Hulkkonen ja Annukka Stenström (toim.): Tykkimies-vuosikirja 1998, s. 189–190. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 1998.
  4. ↑ Jouko Kivimäki (toim.): Tykkimies-vuosikirja 2000, s. 159. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 2000.
  5. ↑ Tykkimies-vuosikirja 2002, s. 123–125.
  6. ↑ Mauno Lassila (toim.): Tykkimies-vuosikirja 2002, s. 123–124. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 2002.
  7. ↑ Jouko Huhtala ja Mika Tauru (toim.): Tykkimies-vuosikirja 2006, s. 152. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 2006.
  8. ↑ Jouko Huhtala ja Mika Tauru (toim.): Tykkimies-vuosikirja 2008, s. 131. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 2008.
  9. ↑ a b Jouko Huhtala ja Mika Tauru (toim.): Tykkimies-vuosikirja 2010, s. 160–161. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 2010.
  10. ↑ Satakunnan Sotilassoittokunta hiljenee
  11. ↑ Antti Pirinen ja Tero Mäenpää (toim.): Tykkimies-vuosikirja 2016, s. 131–132. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 2016.
  12. ↑ Organisaatio (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ Harjoitustoiminta (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ Tykkimies-vuosikirja 2000, s. 230–231.
  15. ↑ Tykistöprikaati Kankaanpään kaupunki. Arkistoitu 8.8.2007. Viitattu 6, marraskuuta 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tykistöprikaati.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tykistöprikaati&oldid=21594090”