Mittauspatteristo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mittauspatteristo
Mittauspatteriston käyttämä kasarmi Niinisalossa.
Mittauspatteriston käyttämä kasarmi Niinisalossa.
Toiminnassa 1924–1992
Valtio Suomi
Puolustushaarat Maavoimat
Aselajit Tykistö
Rooli Mittaustiedustelu
Osa joukkoa viimeksi Satakunnan Tykistörykmentti
Tukikohta Hämeenlinna, Turku, Niinisalo
Kalusto Valo-, ääni- ja tutkamittauskalusto
Marssi Vanha marssi Pohjanmaalta
Sodat ja taistelut Talvi- ja jatkosota

Mittauspatteristo (lyhenne MittPsto) oli Suomen puolustusvoimien entinen joukkoyksikkö, joka toimi Tykistöprikaatissa Niinisalossa. Vuonna 1992 siitä muodostettiin Tiedustelupatteristo, kun Tikkakoskella toiminut Suojelu- ja Sääkoulu lakkautettiin ja ballistisen sääpalvelun koulutus siirrettiin Niinisaloon.

Perustaminen ja alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mittauspatteriston edeltäjän Mittauspatterin perusti Vilho Nenonen 11. kesäkuuta 1924 Perkjärven ampumaleirillä. Hän oli selvittänyt jo pidempään mittaustiedustelun merkitystä Suomen peitteisessä maastossa, jossa tykistö oli helposti kätkettävissä. Mainittakoon että esimerkiksi lentotiedustelu oli niihin aikoihin vasta lapsenkengissään. Ensimmäisen maailmansodan aikana kaikissa suurvalloissa oli alettu tutkia ja kehitellä mittaustiedustelumenetelmiä. Aikaansa seuraavana ja ennakkoluulottomana tiedemiehenä ja sotilaana Nenonen otti tämän asian erityisen huomionsa kohteeksi. Perustamisensa jälkeen patteri liitettiin Jääkäritykistörykmenttiin ja siitä käytettiin lyhennettä M.P. Sen ensimmäinen sijoituspaikka oli Hämeenlinnan varuskunta. Kesän 1926 ampumaleirin jälkeen patteri muutti Turkuun Sirkkalan kasarmille. Helmikuussa 1929 patteri palasi Hämeenlinnaan Suomen kasarmille. Mittauspatteristoksi joukko muuttui 1. kesäkuuta 1927. Silloin se käsitti valo- ja äänimittauspatterit. Vuonna 1932 siitä tuli jälleen Mittauspatteri armeijan organisaation laajassa uudelleenjärjestelyssä.[1]

Suomen sodissa 1939–1945 menehtyneiden tiedoston mukaan sotatoimien aikana mittauspatterit kärsivät 49 kaatuneen tappiot.

Mittauspatterit talvisodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. Mittauspatteri perustettiin Hämeenlinnassa 12.–13. lokakuuta 1939. Patterin henkilöstö oli reserviläisiä Lounais- ja Kanta-Hämeestä. Kuljetusjuna lähti liikkeelle 21. lokakuuta ja sen määräasema oli Myllypelto. Patteri alistettiin III armeijakunnalle. Huollollisesti se oli alistettu 10. divisioonalle. Sotatoimet 1. Mittauspatterin osalta alkoivat kun neuvostoliiton joukot ylittivät rajan 10. divisioonan kohdalla 30. marraskuuta kello 6.45. Neuvostoliittolaisten tykistö tulitti Metsäpirtin kirkonkylää useasti aamun tunteina.

2. Mittauspatteri lähti rintamalle 22. lokakuuta 1939 harjoiteltuaan viikon ajan Hämeenlinnassa sen turkulaisista koostuneen reservin voimin. Kuljetusjuna purettiin lopulta Kämärän asemalla. Se sai käskyn luoda mittausrintama II armeijakunnan alueella jonka joukkoihin se alistettiin. Huollollisesti se oli alistettuna 11. divisioonalle.

Mittauspatterit jatkosodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun 17. kesäkuuta 1941 annettiin käsky puolustusvoimien ylimääräisistä harjoituksista alettiin Mittauspatterissakin suorittaa sodanajan joukkojen perustamistoimia. Hämeenlinnasta lähdettiin junakuljetuksella ja saavuttiin 26. kesäkuuta mennessä Kallislahteen. Siellä patteri määrättiin kuuluvaksi II armeijakuntaan. Hyökkäysvaiheen päätyttyä oli Kannaksella asemissa kaksi tykistön mittaustiedusteluyksikköä, länsiosassa 2. Mittauspatteri ja keskiosassa Hangon rintamalta siirretty 1. Äänimittausosasto, myöhemmin 11. Mittauspatteri. Ensin mainittu toimi 18. divisioonan ja jälkimmäinen 2. divisioonan alueella. Toukokuussa 1944 Kannaksella oli ryhmittyneenä Suomenlahdelta Laatokalle aiemmin mainittujen lisäksi 5. Mittauspatteri 15. divisioonan alueelle Lempaalan pohjoispuolelle.

Mittauspatteristo vuoteen 1992[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mittauspatteriston tunnus

Mittauspatteristo muutti alkuperäisestä sijoituspaikastaan Hämeenlinnan Suomen kasarmeilta Kankaanpään Niinisaloon vuonna 1950. Siellä patteristo toimi aluksi varuskunnan ns. lamellikasarmissa, kunnes sille valmistui oma kasarmi vuonna 1966. Vuonna 1960 tehdyn organisaatiomuutoksen jälkeen patteristoon kuuluivat esikunta, mittauspatteri sekä mittaus- ja tiedustelukoulu.[2] Itsenäisenä joukkoyksikkönä patteristo lakkasi olemasta lokakuun alussa 1979, jolloin se liitettiin Tykistökouluun.[3] Syyskuun alussa 1987 patteristosta tuli Satakunnan Tykistörykmentin yksi joukkoyksikkö.[4][5]

Ennen yhdistämistään Suojelu- ja Sääkoulun kanssa patteristo käsitti kaksi varusmiehiä kouluttavaa patteria, 1. ja 2. Mittauspatterin. Kumpikin vastaanotti vuorotellen yhden saapumiserän ja järjesti tuleville ryhmänjohtajille oman mittaustiedustelualiupseerikurssin. Vuoden 1989 loppuun aliupseerien että miehistön palvelusaika oli 330 vuorokautta. Vuoden 1990 alusta lähtien palvelusaikamuutoksen johdosta miehistön palvelusajaksi tuli 285 vuorokautta, poikkeuksena kirjurit ym. jotka palvelivat 240 vrk. Patterit kouluttivat varusmiehiä ääni-, valo- ja tutkamittaukseen. Käytössä oli myös kaukotähystyskalustoa ja maastonvalvontatutkia. Mahdollisessa liikekannallepanossa mittaustiedustelumiehen koulutuksen saaneista reserviläisistä olisi muodostettu armeijakuntien alaisia mittauspattereita. Suojelu- ja Sääkouluun yhdistämisen seurauksena sanat Mittauspatteristo sekä mittaustiedustelu poistuivat käytöstä. Rovajärven ampumaleireillä toimi Harjoitusmittauspatteri (HarjMittPtri).

Tykistöprikaatin aloittaessa toimintansa maaliskuun alussa 1992 Mittauspatteriston nimi muutettiin Tiedustelupatteristoksi. Nimenmuutoksen yhteydessä patteriston tehtävät laajenivat käsittämään maavoimien sääpalvelun ja sen kehittämisen sekä maavoimien kuvaustiedustelutoiminnan. Ballistinen sääpalvelu siirtyi konkreettisesti Tiedustelupatteriston vastuulle Suojelu- ja Sääkoulun toimintojen siirtyessä Tikkakoskelta Niinisaloon lokakuun alussa 1992.[6]

Perinteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mittauspatteristo sai vuonna 1958 oman lipun, jonka suunnitteli Gustaf von Numers. Lippu vihittiin käyttöön puolustusvoimien lippujuhlapäivänä 4. kesäkuuta 1958. Patteriston perinnepäivä oli sen perustamisen vuosipäivä 11. kesäkuuta ja perinnemarssina Heikki Klemetin sovittama Vanha marssi Pohjanmaalta.[7] Mittauspatteristossa palvelleiden, talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden sotilaiden muistotaulut paljastettiin patteriston 35-vuotispäivänä 11. kesäkuuta 1959.[8]

Mittauspatteristossa varusmiespalveluksensa suorittaneiden yhdyssiteeksi perustettiin vuonna 1964 Mittauspatteriston Kilta ry Katajanokan Kasinolla Helsingissä pidetyssä kokouksessa. Killalle perustettiin paikallisosastot Helsinkiin, Hämeenlinnaan, Kankaanpäähän, Turkuun, Poriin ja Tampereelle. Killan nimi muutettiin vuonna 1996 Mittamies- ja Tiedustelukillaksi. Vuonna 2012 kiltaan yhdistettiin Topografikillan jäsentoiminta, jolloin nimeksi tuli Mittamies- ja Topografikilta. Kilta on Tykistöprikaatin Killan jäsenkilta.[9]

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patteristonkomentajina ovat olleet[10]:

  • majuri Väinö Mäkinen 1952–1955, vs. komentaja
  • everstiluutnantti Veikko Larri 1955–1961
  • everstiluutnantti Reino Tirronen 1961–1970
  • everstiluutnantti Matti Alajoki 1970–1971
  • everstiluutnantti Kalevi Vallas 1971–1975
  • everstiluutnantti Vesa Leppämäki 1975–1979
  • majuri Jorma Inkinen 1979–1982
  • majuri Kari Höglund 1982–1985
  • majuri Matti Käpylä 1985–1986
  • majuri Pekka Majuri 1986–1988
  • majuri (everstiluutnantti -89) Jorma Aalto 1988–1991
  • everstiluutnantti Timo Kopra 1991 – 28. helmikuuta 1992

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paulaharju, A. ja J.: Perkjärveltä Niinisaloon. Hämeenlinna: A. A. Karisto, 1973.
  • Paulaharju, Jyri: Mittauspatterista Tiedustelupatteristoon 1924-1994. Hämeenlinna: Karisto, 1994. ISBN 951-25-0687-4.
  • Majuri, Pekka: Tiedustelua ja topografiaa: Mittamies- ja Topografikilta 50 vuotta. Helsinki: Mittamies- ja Topografikilta ry, 2014. ISBN 978-952-93-4087-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. L. Harvila, A. Roininen, M. Alajoki ja M. Vanonen (toim.): Tykkimies-vuosikirja 1958, s. 69–72. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 1958.
  2. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja P. Alajoki (toim.): Tykkimies-vuosikirja 1961, s. 135. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 1961.
  3. Reijo Kuusisto ja Pekka Kling (toim.): Tykkimies-vuosikirja 1980, s. 218. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 1980.
  4. Heikki Hulkkonen ja Annukka Stenström (toim.): Tykkimies-vuosikirja 1998, s. 163. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 1998.
  5. Raimo Kaukonen ja Heikki Hulkkonen (toim.): Tykkimies-vuosikirja 1988, s. 187. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 1988.
  6. Jouko Huhtala ja Erkki Utunen (toim.): Tykkimies-vuosikirja 1994, s. 188. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 1994.
  7. Tykkimies-vuosikirja 1998, s. 163.
  8. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen (toim.): Tykkimies-vuosikirja 1960, s. 152. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 1960.
  9. Antti Pirinen ja Tero Mäenpää (toim.): Tykkimies-vuosikirja 2016, s. 211–212. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 2016. ISSN 0787-2186.
  10. Paulaharju, Jyri s. 188