Satakunnan tykistörykmentti
| Satakunnan tykistörykmentti | |
|---|---|
 Satakunnan Tykistörykmentin perinnelippu |
|
| Toiminnassa | Kenttätykistörykmentti 1 (1918–1952) Kenttätykistörykmentti 2 (1952–1956) Satakunnan tykistörykmentti (1957–) |
| Aselajit | kenttätykistö |
| Koko | joukkoyksikkö |
| Tukikohta | Niinisalo |
| Marssi | Satakunnan marssi |
| Vuosipäivät | perinnepäivä 26.5. |
Satakunnan tykistörykmentti (lyhenne SATTR, aiemmin SatTR) on Niinisalon varuskunnassa Kankaanpäässä toimiva Porin prikaatin joukkoyksikkö. Rykmenttiin kuuluu nykyisin neljä komppaniakoon perusyksikköä.
Rykmentin historian voidaan katsoa alkavan jo Ruotsin vallan ajoilta Suomen tykistörykmentistä. Nykyisen yksikön voidaan katsoa saaneen alkunsa vuonna 1918, kun Kenttätykistörykmentti 1 (KTR 1) perustettiin.
Rykmentti oli vuosina 1957–1992 itsenäinen joukko-osasto, joka liitettiin vuonna 1992 perustettuun Tykistöprikaatiin. Vuoden 2015 alusta rykmentin toiminnot yhdistettiin osaksi Porin prikaatia osana puolustusvoimauudistusta. Uudistuksen yhteydessä Satakunnan tykistörykmenttiin liitettiin Säkylästä siirretty kranaatinheitinkomppania.
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Satakunnan Tykistörykmentin organisaatio on 1.1.2015 lähtien:[1]
- 1. patteri (1PTRI)
- 2. patteri (2PTRI)
- Kranaatinheitinkomppania (KRHK)
- Raketinheitinpatteri (RAKHPTRI).
1. patteri antaa koulutusta erilaisiin tykkimiehen tehtäviin tykki-, raketinheitin sekä komentopaikkakalustolla. Tärkeintä koulutuskalustoa ovat 155 millimetrin kanuunat, 122 millimetrin kevyt raketinheitin sekä komentopaikkojen erilaiset laitteet. Miehistötehtävien palvelusaika on pääsääntöisesti 165 ja johtajatehtävien aina 347 vuorokautta. Miehistötehtäviä on useita mm. 155K83-97-tykkiryhmän eri tehtävät, tuliasemamies, taistelulähetti, kuljettaja ja viestimies. Johtajatehtäviä on useita mm. jaosjohtaja, patteriupseeri, tulitoimintaupseeri, tykkiryhmän johtaja, viestiryhmän johtaja sekä tulitoiminta-aliupseeri.
2. patteri antaa koulutusta tykkimiehille monipuolisesti komentopaikkojen ja huollon eri tehtäviin. Tärkeintä koulutuskalustoa ovat johtamiskontit, erilaiset ajoneuvot, materiaalin siirtoon, käsittelyyn ja kunnossapitoon liittyvä kalusto ja lääkintäalan materiaali. Miehistötehtävissä palvelusaika on pääsääntöisesti 165 tai 255 (lääkintämiehet) vuorokautta ja johtajatehtävissä 347 vuorokautta. Miehistötehtäviä ovat mm. viestimies, mittausmies, keittäjä, kuljettaja, taistelulähetti, täydennysmies ja lääkintämies. Johtajatehtäviä ovat mm. viestiupseeri, tulitoimintaupseeri, mittausupseeri jaosjohtaja, viestimestari, lääkintäaliupseeri sekä viesti- ja huoltoryhmien johtajat.
Kranaatinheitinkomppania antaa koulutusta jääkäreille kranaatinheittimistön ja tulenjohdon eri tehtäviin. Tärkeintä koulutuskalustoa ovat 120 millimetrin vedettävä kranaatinheitin ja AMOS-kranaatinheitin ja komentopaikka-ajoneuvot. Miehistötehtävien palvelusaika on pääsääntöisesti 165 ja johtajatehtävien aina 347 vuorokautta. Miehistötehtäviä ovat mm. kranaatinheitinmies, tulenjohtomies, kuljettaja, viestimies, taistelulähetti ja tuliasemamies. Johtajatehtäviä ovat mm. tulenjohtaja, tulitoimintaupseeri, mittausupseeri joukkueen johtaja, tulenjohtoaliupseeri ja heitinryhmien johtajat.
Raketinheitinpatteri vastaa valtakunnallisesti ainoana yksikkönä raskaan raketinheittimen sekä sääalan koulutuksesta. Tykkimiehille koulutettava tärkein kalusto on raskas raketinheitin (298RSRAKH06), komentopaikkakalusto sekä kevyt sääluotauskalusto. Miehistötehtävät sisältävät vaunumiehistön ja komentopaikka- ja tukihenkilöstön sekä säämiehet. Johtajatehtäviin sisältyy monipuolisesti kaikkia raketinheitinpatterin tehtäviä sekä sääalan tehtäviä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsin vallan aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osana Ruotsia tykistöä on ollut Suomessa keskiajalta alkaen. Tykistöyksiköitä on sijainnut 1700-luvulla ainakin Viipurissa, Turussa, Haminassa, Lappeenrannassa ja Savonlinnassa. Satakunnan Tykistörykmentin historian voidaan katsoa alkaneen Kuninkaallisen Suomen Tykistörykmentin perustamisesta 1794. Tuolloin Ruotsin tykistö organisoitiin neljäksi rykmentiksi, jotka saivat nimeksi Svean, Götan, Venden ja Suomen Tykistörykmentit. Perustamiskäsky annettiin 26. toukokuuta, joka on nykyään Satakunnan Tykistörykmentin perinnepäivä.[2]
Kuninkaallinen Suomen Tykistörykmentti oli sijoitettuna Helsinkiin, Viaporiin, Hämeenlinnaan, Loviisaan, Varkauteen, Svartholmaan ja Tammisaareen. Helsingissä sijaitsivat rykmentin kasarmit Ullanlinnan lähellä. Rykmentillä oli siniset sotilaspuvut punaisella kauluksella. Hattusolki oli messingistä ja upseerien olkaimet kullatusta messingistä. Rykmentti oli hyvin varustettu tykkikalustolla. Rykmentin päävarastossa oli 1808 163 käyttökelpoista kenttätykkiä, joista 24 kuuluisia Helvigin suunnittelemia kanuunoita. Muut 215 tykkiä olivat linnoituksissa ja muissa varastoissa. Merkittävin sota, johon rykmentti osallistui, oli Suomen sota 1808 - 1809. Tykistö näytteli merkittävää osaa muun muassa Koljonvirran taistelussa. Sodan jälkeen 1811 päätettiin, että Kuninkaallinen Suomen Tykistörykmentti hajotetaan ja osia siitä liitettiin muihin Ruotsin rykmentteihin. Valloitetun maan ei sallittu pitää yllä tykistöä.[2]
Itsenäisen Suomen alkuaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kenttätykistörykmentti 1 perustettiin ensimmäisenä rykmenttinä Vapaussodan jälkeen, kun itsenäisen Suomen tykistöä alettiin muodostamaan. Sen komentajaksi määrättiin jääkärieverstiluutnantti Lauri Malmberg. Rykmentti toimi hetken Hämeen Kenttätykistörykmentti N:o 1 nimisenä 11. marraskuuta 1918 alkaen, saaden nimeksi Kenttätykistörykmentti 1 toukokuun 7. päivä 1919. Rykmentti oli alkuaikoina sijoitettuna pääosiltaan Tuusulassa, mutta vuodesta 1934 eteenpäin se sijaitsi kokonaisuudessaan Hämeenlinnassa. Rykmentti harjoitteli Lappeenrannassa ja Perkjärvellä, josta muodostui pääasiallinen leirialue vuodesta 1920 eteenpäin.[3]
Sotien jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan päättyessä vuonna 1945 KTR 1:n esikunta ja 1. patteristo olivat sijoitettuina Ouluun, 2. patteristo Liperin Ylämyllylle ja 3. patteristo Kokkolaan. Rykmentin eri osat siirtyivät Niinisaloon vuosina 1947–1948. KTR 1 nimettiin uudelleen KTR 2:ksi vuonna 1952, ja samalla siihen liitettiin Niinisalon varuskunnassa vuodesta 1944 toiminut Kaasusuojelukoulu.[4]
Rykmentti sai nykyisen nimensä vuonna 1957, kun Kenttätykistörykmentti 2 nimettiin kotimaakuntansa mukaan.[5] Vuonna 1969 Satakunnan tykistörykmentin yhteyteen perustettiin YK:n Koulutuskeskuksen esikunta, jonka tehtävänä oli kouluttaa Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvajoukoissa palvelevat suomalaiset.[6] Nimi muutettiin vuonna 1982 YK-Koulutuskeskukseksi (lyhenne YK-KoulK). Syyskuun alussa 1987 Tykistökoulu, Eläinlääkintäkoulu ja Mittauspatteristo liitettiin Satakunnan tykistörykmentin joukkoyksiköiksi.[7]
Satakunnan tykistörykmentti oli Suomen viimeinen hevosvetoinen tykistöjoukko-osasto. Viimeiset rykmentissä palvelleet hevoset myytiin pois vuoden 1971 alussa.[8]
Maaliskuun alussa 1992 kaikki Niinisalon varuskunnassa toimineet joukkoyksiköt yhdistettiin Tykistöprikaatiksi. Samassa yhteydessä Satakunnan tykistörykmentin organisaatio uudistettiin siten, että kokoonpanon muodostivat toimisto, 1., 2. ja 3. patteri sekä aliupseerikoulu. 1. patteri antoi tulenjohto-, 2. patteri viesti- ja 3. patteri tuliasema- ja mittauskoulutusta. Aliupseerikouluun kuuluivat tulenjohto-, viesti- ja tuliasemalinjat.[9]
Puolustusvoimien organisaatiouudistuksessa vuoden 2015 alussa Tykistöprikaati lakkautettiin, Niinisalon varuskunnasta tuli Porin prikaatin Niinisalon toimipiste ja Satakunnan tykistörykmentti siirtyi Porin prikaatin alaisuuteen. Samassa yhteydessä lakkautetusta Tiedustelupatteristosta (vuoteen 1992 Mittauspatteristo) siirrettiin raskas raketinheitinpatteri Satakunnan tykistörykmenttiin. Lisäksi SATTR:iin liitettiin Huovinrinteen varuskunnasta Säkylästä Niinisaloon siirtynyt kranaatinheitinkomppania.[10]
Perinteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Satakunnan tykistörykmentti vaalii Kuninkaallisen Suomen Tykistörykmentin ja Kenttätykistörykmentti 1:n perinteitä.
Rykmentin perinnepäivä on 26. toukokuuta, joka on ensimmäisen suomalaisen tykistörykmentin, Kuninkaallisen Suomen Tykistörykmentin, perustamispäivä vuonna 1794. Kenttätykistörykmentti 1 perustettiin vuonna 1918 sisällissodan jälkeen.
Tykistörykmentin lipun suunnitteli heraldikko Gustaf von Numers ja se vihittiin käyttöön puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4. kesäkuuta 1958 Helsingin Senaatintorilla. Rykmentin lipun värit ovat Satakunnan maakunnan värit, koboltinsininen ja viljapeltojen keltainen. Keskuskuviossa Satakunnan karhu kantaa liekehtivää pommia, tykistön perinteistä tunnusta. Vasemmassa ylänurkassa on tunnus, mikä viittaa perinteisiin myös Ruotsin vallan ajalta: kaksi tykinputkea ristikkäin sekä tykinkuulat. Lipputangon kärjessä on IV luokan vapaudenristi, jonka Suomen valtionhoitaja ja sotaväen ylipäällikkö, kenraali Gustaf Mannerheim luovutti Kenttätykistörykmentti 1:lle sisällissodan jälkeen. Vapaudenristin punavalkoisiin nauhoihin on kirjoitettu kahden taistelupaikan nimet: Tampere ja Viipuri. Näissä taisteluissa silloinen tykistö erityisesti kunnostautui.
Rykmentin kunniamarssi on Allan Palmgrenin säveltämä ja Hjalmar Nortamon sanoittama Satakunnan marssi.[5] Rykmentin perinneristinä on Satakunnan Tykistöristi, joka on Yrjönristi Satakunnan karhua kuvaavalla tunnuksella.[11] Rykmentin perinnetykkinä on 122 H 09. Kyseessä on sama tykki, jonka kilpeen oli kiinnitetty KTR 1:lle myönnetty vapaudenristi.[5]
Satakunnan tykistörykmentissä varusmiespalveluksensa suorittaneiden yhdyssiteeksi perustettiin Satakunnan Kenttätykistökilta Niinisalossa 27. lokakuuta 1963.[12] Vuoden 1964 aikana killalle perustettiin paikallisosastot Niinisaloon, Kankaanpäähän, Poriin, Raumalle, Turkuun ja Vammalaan.[8] Syksyllä 1996 killan nimi muutettiin Tykistöprikaatin Killaksi.[13]
Komentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] | Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Rykmentin komentajana on toiminut 1. kesäkuuta 2024 alkaen everstiluutnantti Tuomas Mäkinen. Hänen edeltäjänään ovat toimineet mm.:
- everstiluutnantti Pekka Kinnunen 1.7.2022 – 31.5.2024
- everstiluutnantti Nikolai Votshenko 1.1.2020 – 30.6.2022
- everstiluutnantti Antti Pirinen 1.1.2018 – 31.12.2019
- everstiluutnantti Jarmo Kiikka 1.11.2015 – 31.12.2017
- everstiluutnantti Paavo Keskiruusi 1.9.2012 – 31.10.2015
- everstiluutnantti Pertti Holma 1.2.2010 – 31.8.2012
- everstiluutnantti Heikki Roitto 1.8.2007 – 31.1.2010
- everstiluutnantti Jari Rankila 1.6.2004 – 31.7.2007
- everstiluutnantti Aki Sihvonen 1.4.2001 – 31.5.2004
- everstiluutnantti Tapio Luukkainen 1.9.1997 – 31.3.2001
- everstiluutnantti Raimo Koskela 1.3.1993 – 31.8.1997
- everstiluutnantti Osmo Olkkonen 1.3.1992 – 28.2.1993, SatTR/TykPr:n komentaja
- eversti Raimo Kaukonen (s.1938) 1990 – 29.2.1992, SatTR:n komentaja
- eversti Pertti Rairama (s.1936) 5.5.1988 – 1990
- eversti Ilkka Ranta (s.1938) 1985 – 4.5.1988
- eversti Reijo Kuusisto (1934–2019[14]) 23.6.1980 – 1985
- eversti Pertti Ylätupa (s.1931) 13.9.1978 – 22.6.1980
- eversti Matti Vanonen (1928–2010) 1975 – 12.9.1978
- eversti Arvo Räisänen (1919–2011) 1966–1975
- eversti Martti Rintanen (1917–2000) 1964–1966
- eversti Aimo Mattila (1906–83) 1959–1964
- eversti Heimo Hukki (1909–59) 1955–1959
- eversti Paavo Palletvuori (1897–1979) 1952–1955, KTR 2:n komentaja
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuosa, Kalle: Satakunnan tykistörykmentti. Joensuu: Satakunnan Tykistörykmentin Perinneyhdistys, 1982.
- Satakunnan Tykistörykmentti (Arkistoitu – Internet Archive). Puolustusvoimat. Viitattu 31.8.2015
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Varusmiehenä meillä Maavoimat. Viitattu 2.11.2018.
- ↑ a b Kuosa (1982): s. 49–52
- ↑ Kuosa (1982): s. 17–21, 25
- ↑ Harvila, L.; Roininen, A.; Alajoki, M. & Vanonen, M. (toim.): Tykkimies 1958: Suomen Kenttätykistön Säätiön vuosikirja 1, s. 34–35. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 1958.
- ↑ a b c Kuosa, Kalle: Satakunnan Tykistörykmentti. Satakunnan Tykistörykmentin Perinneyhdistys, 1982.
- ↑ Jaakkola, Pertti (toim.): Tykkimies 1970: Suomen Kenttätykistön Säätiön vuosikirja 8, s. 184. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 1970.
- ↑ Kaukonen, Raimo & Hulkkonen, Heikki (toim.): Tykkimies 1988: Suomen Kenttätykistön Säätiön vuosikirja 17, s. 193. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 1988.
- ↑ a b Jaakkola, Pertti (toim.): Tykkimies 1972: Suomen Kenttätykistön Säätiön vuosikirja 9, s. 239 & 279. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 1972.
- ↑ Huhtala, Jouko & Utunen, Erkki (toim.): Tykkimies 1994: Suomen Kenttätykistön Säätiön vuosikirja 20, s. 182. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 1994.
- ↑ Pirinen, Antti & Mäenpää, Tero (toim.): Tykkimies 2016: Suomen Kenttätykistön Säätiön vuosikirja 31, s. 136–137. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 2016.
- ↑ Suomen Puolustusvoimien Joukko-osastoperinteet. Sotamuseo, 2008.
- ↑ Rintanen, M. O. et al. (toim.): Tykkimies 1968 – Suomen Kenttätykistön Säätiön vuosikirja 7, s. 299. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 1968.
- ↑ Hulkkonen, Heikki & Stenström, Annukka (toim.): Tykkimies 1998: Suomen Kenttätykistön Säätiön vuosikirja 22, s. 252. Helsinki: Suomen Kenttätykistön Säätiö, 1998.
- ↑ Kylkirauta (pdf) (s. 74) Kadettikunta. 2019. Viitattu 31.7.2025.