Suomen valtioneuvosto

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Valtioneuvosto)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomi
Coat of arms of Finland.svg

Osa politiikan artikkelisarjaa:
Suomen politiikka


Teemasivu:Politiikka
 n  k  m 

Valtioneuvosto (ruots. statsrådet) (kansanomaisesti 'hallitus') on Suomessa ylintä toimeenpanovaltaa käyttävä elin. Se käsittää pääministerin ja ministerien muodostaman hallintovallan keskittymän ja laajemmassa merkityksessä sillä tarkoitetaan valtioneuvoston yleisistunnon ja ministeriöiden muodostamaa hallitus- ja hallintoasioiden päätöksentekoelintä. Toimeenpanovalta kuuluu perustuslain mukaan valtioneuvostolle, toisin sanoen se panee eduskunnan ja tasavallan presidentin päätökset täytäntöön ja antaa asetuksia. Valtioneuvostolla on oikeus antaa asetuksia laissa säädetyissä asioissa.

Parlamentarismin periaatteen mukaisesti valtioneuvoston on nautittava eduskunnan luottamusta (PeL 3 §). Valtioneuvosto antaa yhdessä presidentin kanssa esitykset eduskunnalle (hallituksen esitys). Hallituksen istunnosta käytetään nimitystä presidentin esittely.

Toukokuun 29. päivästä 2015 alkaen valtioneuvoston muodostaa Sipilän hallitus.

Nimitystä valtioneuvosto on käytetty vuoden 1918 lopulta, Ingmanin I hallituksen muodostamisesta lähtien. Sitä ennen Suomen hallituksista oli käytetty nimeä senaatti.

Koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioneuvostoa johtaa pääministeri, hänen apunaan on valtioneuvoston kanslia, ministeriö, joka vastaa pääministerin johdolla hallitusohjelman toimeenpanon valvonnasta ja avustaa pääministeriä valtioneuvoston johtamisessa. Valtioneuvoston kanslia vastaa Suomen EU-politiikan yhteen sovittamisesta ja käsittelee EU:n kehittämistä. Valtioneuvoston kanslia turvaa kaikissa olosuhteissa pääministerin ja hallituksen toimintaedellytykset.

Presidentti nimittää ministerit pääministerin esityksestä. Ministeriksi nimitettävien on oltava lain mukaan "rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja" Suomen kansalaisia. Ministerien ei tarvitse olla kansanedustajia. Ministerit ovat virkatoimistaan vastuullisia eduskunnalle, ministerien ja koko hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta.

Suomessa on nykyisin 12 ministeriötä.[1] Ne vastaavat toimialallaan lainsäädännön valmistelusta ja valtioneuvostossa päätettävien asioiden valmistelusta.

Valtioneuvostossa voi olla myös enemmän ministereitä kuin ministeriöitä on. Osin tämä johtuu tehtävien jakamisesta ja osin salkuttomista ministereistä, joita nimitetään valtatasapainon takia.

Ministerivaliokunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioneuvostossa on asioiden valmistelua varten neljä pysyvää, lakimääräistä valiokuntaa. Kaikkien valiokuntien puheenjohtajana toimii pääministeri.

Koko itsenäisyyden ajan ovat toimineet ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta sekä raha-asiainvaliokunta. Monissa toisen maailmansodan jälkeisissä hallituksissa asetettu talouspoliittinen ministerivaliokunta vakinaistettiin vuonna 1977. Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi on edellisten lisäksi asetettu EU-ministerivaliokunta.

Valtioneuvoston yleisistunnossa käsiteltävien asioiden valmistelua varten voidaan tarvittaessa asettaa muitakin ministerivaliokuntia, joiden jäsenet määrää pääministeri.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan jäseninä ovat pääministerin lisäksi ulkoministeri ja puolustusministeri sekä kolme muuta, pääministerin määräämää ministeriä. Valiokunta käsittelee tärkeät ulko- ja turvallisuuspoliittiset ja muut Suomen ulkovaltasuhteisiin liittyvät kysymykset. Tällaisia ovat esimerkiksi ulkoasiainhallinnon korkeiden virkamiesten nimitykset, ulkopoliittiset puheet ja lausunnot sekä valtiovierailuja ja kansainvälisiä järjestöjä ja konferensseja koskevat asiat.

Raha-asiainvaliokunnan jäseninä ovat lain mukaan pääministeri, valtiovarainministeri ja vaihtuvana jäsenenä se ministeri, jonka hallinnonalaan käsiteltävä asia kuuluu. Edellisten lisäksi valiokuntaan kuuluu yksi pääministerin määräämä ministeri. Valiokunnan tärkeimpänä tehtävänä on valmistella taloudellisesti erityisen merkittävät asiat, nimenomaan sellaiset, jotka kuuluvat ministeriöiden päätösvaltaan ja joissa valiokunnan käsittely siten edeltää ministeriöissä tapahtuvaa lopullista käsittelyä. Valiokunnalla on eräänlainen veto-oikeus, koska ministeriö ei voi tehdä päätöstä, joka aiheuttaisi suuremman menon kuin valiokunnan hyväksymä päätösehdotus. Ellei valiokunta yhdy ministeriön aikomaan ratkaisuun eikä ministeriö siitä luovu, asia on alistettava koko valtioneuvoston ratkaistavaksi. Sekä ulko- ja turvallisuuspoliittiseen valiokuntaan että raha-asiainvaliokuntaan voidaan tarvittaessa määrätä lisäjäseniä.

Enintään yhdeksänjäsenisen talouspoliittisen ministerivaliokunnan tehtävänä on muiden muassa kokonaistaloudellista kehitystä ja yleisiä talouspoliittisia toimia koskevien asioiden sekä julkisen talouden kehityksen pääsuuntaviivojen käsittely. Keskeisen toimialansa vuoksi se on eräänlainen valtioneuvoston yleinen työvaliokunta.

EU-ministerivaliokunta on Suomen suhteita unioniin keskeisesti koordinoiva ja hallituksen kannanottoja valmisteleva työryhmä. Puheenjohtajana pääministeri voi tuoda sinne haluamansa asian, samoin ministeri omaan toimialaansa kuuluvan asian. Suureksi osaksi valiokunnan käsittelemät asiat tulevat kuitenkin ministeriöiden kansliapäälliköiden kautta.[2]

Valtioneuvoston jäsenten palkkiot ja etuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkkiot

Valtioneuvoston jäsenille maksetaan tehtävän asianmukaisen hoitamisen vaatima palkkio. Palkkio vastaa suuruudeltaan eduskunnan varapuhemiehelle maksettavaa palkkiota vähennettynä viidellä prosentilla. Vuonna 2015 palkkion suuruus on 9 298,60 euroa kuukaudessa. Pääministerin palkkio vastaa puhemiehen palkkiota vähennettynä viidellä prosentilla ja on 11 115,90 euroa kuukaudessa. Palkkio on veronalaista tuloa.[3]

Lomat

Valtioneuvoston jäsenellä on kalenterivuosittain oikeus vuosilomaan rinnastettavaan 30 päivän vapaaseen, jonka sijoittumisesta päättää valtioneuvoston yleisistunto. Jos valtioneuvoston jäsen ei voi pitää vapaataan, se korvataan hänelle rahamääräisenä.[4] Valtioneuvoston jäsenelle maksetaan myös lomarahaa.[5]

Kuljetus- ja turvallisuuspalvelut

Valtioneuvoston jäsenen virka-autopalvelusta sekä kuljetus- ja turvallisuusjärjestelyistä määrätään valtioneuvoston kanslian päätöksellä.[4]

Kulukorvaukset

Valtioneuvoston jäsenelle korvataan tehtävien hoitamisesta aiheutuneet ylimääräiset kohtuulliset kustannukset valtioneuvoston kanslian päätöksellä.[4]

Matkustusoikeus ja matkakorvaukset

Valtioneuvoston jäsenen tehtävään liittyy oikeus maksuttomaan matkustamiseen. Tämä ei ole veronalaista tuloa.[6] Valtioneuvoston jäsenten virkamatkat korvataan samankaltaisella tavalla kuin valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta on sovittu.[4]

Oikeuskanslerinvirasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioneuvoston yhteydessä toimiva oikeuskansleri ja oikeuskanslerinvirasto valvoo valtioneuvoston, sen jäsenten ja presidentin päätösten ja toimenpiteiden lainmukaisuutta. Valtioneuvoston toiminnan laillisuusvalvonta suoritetaan ensisijaisesti tarkastamalla yleisistuntojen ja tasavallan presidentin istuntojen esittelylistat ennakolta siten, että havaitut virheet voidaan korjata. Vuonna 2003 tarkastettiin noin 2 300 lista-asiaa.

Suomen tasavallan hallitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitusten keskimääräinen ikä on 493 vrk (18. lokakuuta 2017).

Taulukossa muoto on jokin seuraavista

e.=enemmistöhallitus
v.=vähemmistöhallitus
vm.=virkamieshallitus
Hallitus[7] Muoto[7] Hallituspuolueiden kansanedustajien määrä[7] Hallituspuolueet (alussa)
(< = lisää, > = pois)[7]
Kesto (vrk)[7] Toimijärjestys ja -aika[7]
Svinhufvud I e. 103 NSP, RKP, SP, ML 181 1. 27.11.1917–27.5.1918
Paasikivi I e. 103 NSP, RKP, SP, ML 184 2. 27.5.1918–27.11.1918
Ingman I v. [Huom 1] 77 Kok., RKP, Ed. 141 3. 27.11.1918–17.4.1919
K. Castrén v. 90 Ed., RKP, ML 120 4. 17.4.1919–15.8.1919
Vennola I v. 68 Ed., ML 213 5. 15.8.1919–15.3.1920
Erich e. 118 Kok., Ed., RKP, ML 390 6. 15.3.1920–9.4.1921
Vennola II v. 68 Ed., ML 419 7. 9.4.1921–2.6.1922
Cajander I vm. 165 8. 2.6.1922–14.11.1922
Kallio I v. 60 Ed., ML 430 9. 14.11.1922–18.1.1924
Cajander II vm. 134 10. 18.1.1924–31.5.1924
Ingman II e. 122 Kok., Ed., RKP, ML 304 11. 31.5.1924–31.3.1925
Tulenheimo v. 82 Kok., ML 275 12. 31.3.1925–31.12.1925
Kallio II v. 82 ML, Kok. 347 13. 31.12.1925–13.12.1926
Tanner v. 60 SDP 369 14. 13.12.1926–17.12.1927
Sunila I v. 52 ML 371 15. 17.12.1927–22.12.1928
Mantere v. 10 Ed. 237 16. 22.12.1928–16.8.1929
Kallio III v. 60 ML 322 17. 16.8.1929–4.7.1930
Svinhufvud II e. 132 Kok., ML, RKP, Ed. 260 18. 4.7.1930–21.3.1931
Sunila II e. 132 ML, Kok., Ed., RKP 634 19. 21.3.1931–14.12.1932
Kivimäki v. 85 ML, Ed., RKP 1393 20. 14.12.1932–7.10.1936
Kallio IV v. 60 ML, Ed. 156 21. 7.10.1936–12.3.1937
Cajander III e. 164 Ed., SDP, ML, RKP 994 22. 12.3.1937–1.12.1939
Ryti I e. 165 SDP, ML, RKP, Ed. 117 23. 1.12.1939–27.3.1940
Ryti II e. 190 SDP, ML, Kok., RKP, Ed. 283 24. 27.3.1940-4.1.1941
Rangell e. 198 < 200 ML, Kok., Ed., SDP, RKP, IKL 790 25. 4.1.1941–5.3.1943
Linkomies e. 190 Kok., Ed.,ML, SDP, RKP 522 26. 5.3.1943–8.8.1944
Hackzell e. 190 SDP, ML, Kok., RKP, Ed. 44 27. 8.8.1944– 21.9.1944
U. Castrén e. 190 Kok., SDP, ML, Ed., RKP 57 28. 21.9.1944–17.11.1944
Paasikivi II e. 165 SDP, ML, Ed., RKP, SKDL 151 29. 17.11.1944–17.4.1945
Paasikivi III e. 171 SDP, SKDL, ML, Ed., RKP 343 30. 17.4.1945–26.3.1946
Pekkala e. 162 SKDL, SDP, ML, RKP 856 31. 26.3.1946–29.7.1948
Fagerholm I v. 54 SDP 596 32. 29.7.1948–17.3.1950
Kekkonen I v. 75 ML, Ed., RKP 306 33. 17.3.1950–17.1.1951
Kekkonen II e. 129 ML, SDP, RKP, Ed. 246 34. 17.1.1951–20.9.1951
Kekkonen III e. 119 ML, SDP, RKP 658 35. 20.9.1951–9.7.1953
Kekkonen IV v. 66 ML, RKP 131 36. 9.7.1953–17.11.1953
Tuomioja vm. [Huom 2] 169 37. 17.11.1953–5.5.1954
Törngren e. 120 RKP, SDP, ML 168 38. 5.5.1954–20.10.1954
Kekkonen V e. 107 ML, SDP 500 39. 20.10.1954–3.3.1956
Fagerholm II e. 120 SDP, ML, RKP 450 40. 3.3.1956–27.5.1957
Sukselainen I v. 79 ML, RKP, TPSL, KP 186 41. 27.5.1957–29.11.1957
von Fieandt vm. 148 42. 29.11.1957–26.4.1958
Kuuskoski vm. 125 43. 26.4.1958–29.8.1958
Fagerholm III e. 152 SDP, ML, Kok., KP, RKP 137 44. 29.8.1958–13.1.1959
Sukselainen II v. 62 ML, RKP 913 45. 13.1.1959–14.7.1961
Miettunen I v. 48 ML 273 46. 14.7.1961–13.4.1962
Karjalainen I e. 114 ML, TPSL, RKP, Kok., KP 614 47. 13.4.1962–18.12.1963
Lehto vm. 269 48. 18.12.1963–12.9.1964
Virolainen e. 112 Kesk., Kok., RKP, KP 622 49. 12.9.1964–27.5.1966
Paasio I e. 152 SDP, Kesk., SKDL, TPSL 665 50. 27.5.1966–22.3.1968
Koivisto I e. 164 SDP, Kesk., RKP, SKDL, TPSL 783 51. 22.3.1968–14.5.1970
Aura I vm. 62 52. 14.5.1970–15.7.1970
Karjalainen II e. 144 Kesk., SDP, RKP, LKP, SKDL 471 53. 15.7.1970–29.10.1971
Aura II vm. 117 54. 29.10.1971–23.2.1972
Paasio II v. 55 SDP 194 55. 23.2.1972–4.9.1972
Sorsa I e. 109 SDP, Kesk., RKP, LKP 1012 56. 4.9.1972–13.6.1975
Liinamaa vm. 170 57. 13.6.1975–30.11.1975
Miettunen II e. 152 SDP, Kesk., SKDL, RKP, LKP 304 58. 30.11.1975–29.9.1976
Miettunen III v. 58 Kesk., RKP, LKP 228 59. 29.9.1976–15.5.1977
Sorsa II e. 152 SDP, Kesk., RKP, LKP, SKDL 741 60. 15.5.1977–26.5.1979
Koivisto II e. 133 SDP, Kesk., RKP, SKDL 1000 61. 26.5.1979–19.2.1982
Sorsa III e. 133 >< 102 SDP, Kesk., RKP, > SKDL, < LKP 441 62. 19.2.1982–6.5.1983
Sorsa IV e. 123 SDP, Kesk., RKP, SMP 1455 63. 6.5.1983–30.4.1987
Holkeri e. 131 > 122 Kok., SDP, RKP, > SMP 1457 64. 30.4.1987–26.4.1991
Aho e. 115 > 107 Kesk., Kok., RKP, > SKL 1448 65. 26.4.1991–13.4.1995
Lipponen I e. 145 SDP, Kok., Vas., Vihreät, RKP 1463 66. 13.4.1995–15.4.1999
Lipponen II e. 140 > 129 SDP, Kok., Vas., RKP, > Vihreät 1463 67. 15.4.1999–17.4.2003
Jäätteenmäki e. 117 Kesk., SDP, RKP 68 68. 17.4.2003–24.6.2003
Vanhanen I e. 117 Kesk., SDP, RKP 1395 69. 24.6.2003–19.4.2007
Vanhanen II e. 126 Kesk., Kok., Vihreät, RKP 1160 70. 19.4.2007–22.6.2010
Kiviniemi e. 126 Kesk., Kok., Vihreät, RKP 365 71. 22.6.2010–22.6.2011
Katainen e. 128 > 126 > 112 Kok., SDP, Vihreät, RKP, KD, > vr, > Vas. 1098 72. 22.6.2011–24.6.2014
Stubb e. 112 > 102 Kok., SDP, RKP, KD, > Vihreät 339 73. 24.6.2014–29.5.2015
Sipilä e. 124 > 123 >< 106 Kesk., Kok., > PS, < uv 874 74. 29.5.2015 alkaen

Huomautukset

  1. Ingmanin hallitus oli käytännössä enemmistöhallitus johtuen sisällissodan aiheuttamasta "tynkäeduskunnasta", jossa oli (enimmilläänkin) vain 111 kansanedustajaa.
  2. Vaikka kyseessä oli virkamieshallitus, oli useilla hallituksen ministereillä vahvat suhteet eduskuntapuolueisiin, kuten pääministeri Tuomiojalla (hänen puolueensa ei kuitenkaan tuolloin ollut eduskunnassa). Hallituksen aktiivisena tukena katsotaankin olleen ainakin 53 kansanedustajaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laki valtioneuvostosta 1 §
  2. Jaakko Nousiainen: Suomen poliittinen järjestelmä (10., uudistettu painos), s. 228–229. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22759-5.
  3. Ministerien palkkiot ja sidonnaisuudet Valtioneuvosto. Viitattu 12.5.2015.
  4. a b c d Laki valtioneuvoston jäsenille maksettavista palkkioista ja korvauksista 8.12.2006/1096
  5. HE 93/2006. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi valtioneuvoston jäsenille maksettavista palkkioista ja korvauksista sekä tuloverolain 70 §:n muuttamisesta, kohta 3, otsikko "Lomaan rinnastettava vapaa".
  6. Tuloverolaki 70 § 3 mom
  7. a b c d e f Hallitukset aikajärjestyksessä Valtioneuvosto. Huom! Valtioneuvoston luettelon maininta hallituspäivistä ilmoittaa, kuinka monena päivänä hallitus on toiminut, jolloin hallituksen vaihdospäivä lasketaan mukaan sekä edellisen hallituksen että uuden hallituksen toimikauteen. Valtioneuvoston luettelo ei siis kerro kuinka monta päivää eli ei kestoaikaa toisin kuin Wikipedian luettelo.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Asetus Senaatin nimen muuttamisesta (asetus senaatin nimen muuttamisesta)