Suomalainen keittiö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leipäjuustoa ja lakkahilloa.
Puolukka on käytetty raaka-aine suomalaisessa keittiössä.

Suomalainen ruoka on perinteisesti saanut paljon vaikutteita Ruotsista, mutta varsinkin Itä-Suomessa on saatu paljon vaikutteita myös venäläisestä keittiöstä.[1] Ilmaston ja harvalukuisen yläluokan vuoksi Suomessa on laitettu arkista, mutta energiapitoista ruokaa, pääasiassa aineksista, jotka säilyvät talven ylitse, kuten juureksista ja kaalista. Perinteisesti mausteita on käytetty hyvin niukasti, joskin suolaa melko paljon. Toki esimerkiksi Turun linnassa ja Viipurissa ylimystö söi keskieurooppalaiseen tyyliin kalliita tuontielintarvikkeita.

Koska ruokakulttuuri on viime vuosikymmeninä tullut yhä tärkeämmäksi osaksi kansallista identiteettiä, suomalaisista perinneruoistakin, tai ainakin niissä käytetyistä raaka-aineista, on pyritty laatimaan sellaisia ateriakokonaisuuksia, joita voi viedä ulkomaille. Tälle suuntaukselle on annettu nimeksi "uusi suomalainen keittiö" eli la nouvelle cuisine finlandaise.

Kansallisista erikoisuuksista vientikelpoisiksi suomalaiset huippukokit ovat kelpuuttaneet ainakin leipäjuuston, lakat, poronlihan eri muodoissa, karjalanpaistin ja kalakukon.[2] Näitä raaka-aineita höystetään erilaisilla yrteillä sekä Suomen luonnosta saatavilla raaka-aineilla, kuten katajanmarjoilla ja kuusenkerkillä. "Villiruoka" on omaleimainen vientituote, mutta sen saatavuus vaihtelee vuodenaikojen mukaan.[3]

Suomalainen arkiruoka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen arkiruoka muistuttaa paljon muiden teollisuusmaiden ruokailutapoja. Arkisin aterioissa on yleensä vain pääruoka, joskus jälkiruoka, mutta ei juuri alkupaloja, ellei lisukesalaattia sellaiseksi lasketa.[4]

Useimmat suomalaiset syövät päivittäin vihanneksia, keskimäärin 350 grammaa päivässä eli alle suositusten. Aikaisemmin miehet söivät erityisen vähän kasviksia, mutta uuden sukupolven myötä sukupuolten välinen ero on pienentynyt.[5]

Hiilihydraattien lähde vaihtelee: perunaa, pastaa ja riisiä vuorotellaan. Perunaa syöfään vuodessa keskimäärin 60 kg, riisiä 5 kg.[6][7] Leipää syödään paljon, ja sitä tehdään monista viljalajeista (vehnä, ruis, kaura, ohra).[8] Suomalainen syö keskimäärin 50 kg leipää vuodessa, ja siitä kolmannes on ruisleipää.[9] Keskimäärin 85% suomalaisista syö ruisleipää säännöllisesti, itäsuomalaiset enemmän kuin länsisuomalaiset.[10]

Maaseudulla syötiin 1900-luvun alussa kolme lämmintä ateriaa päivässä. Usein tukevin oli keskipäivän aikaan nautttu lounas.[11]

Maitotuotteita kuluu melko paljon, ja erilaisia hapanmaitotuotteita on useita. Viiliä ja jogurttia syödään aamiaisella tai välipaloina, kermaviiliä ja smetanaa käytetään ruoanlaitossa. Piimää juodaan sellaisenaan tai käytetään leivonnassa tai juomissa.[12][13] Vuonna 2014 suomalainen käytti keskimäärin 178 kg nestemäisiä maitotuotteita ja 25 kiloa juustoa.[14]

Kesällä syödään uusia perunoita. Rapukauden alkaminen on lehtijuttujen arvoinen asia, vaikka rapujakin tuodaan pakastettuina ympäri vuoden. Samoin mansikoita ja mustikoita syödään oman maan marja-aikaan.[15][16] Kaali, sienet, lammas ja mäti ovat sesonkiruokaa. Suomalaiseen ruokaan liittyvät leimallisesti myös hauskankuuloiset murresanat (esimerkiksi tuuvinki, hotsi, tytinä...)

Alueellisia keittiöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalakukko on osa pohjois-savolaista keittiötä.
Perinteinen karjalanpiirakka.

Suomalaisessa ruokakulttuurissa on vaikutteita sekä idästä että lännestä, ja erot korostuvat maakuntien perinteissä. Lännessä ruokaa on tehty perinteisesti keittämällä ja leivinuunia lämmitettiin harvoin, jolloin arkileipä säilytettiin kuivattuna. Idässä uuni lämpeni usein ja sitä käytettiin ruoanlaittoon. Hapattaminen, sienet ja piirakat ovat itäistä perinnettä.[17]

Kymmenen suomalaista elintarviketta on Euroopan unionin nimisuojajärjestelmän parissa. Ne ovat Lapin Puikula –peruna (suojattu 1997), Lapin Poron liha (2009), Lapin Poron kuivaliha (2010) Lapin Poron kylmäsavuliha (2011), Kainuun Rönttönen (2008), sahti (2002), kalakukko (2002) ja karjalanpiirakka (2003).[18] Uusimpina listalle ovt päässeet kaksi eri muikkua: Puruvedenmuikku ja Kitkan viisas.[19]

Lapin keittiöön kuuluu leimallisesti poronliha, riista, lakat sekä leipäjuusto.[20] Pohjois-Savoon kuuluvat kukot, umpinaiset leivonnaiset, joista ylivoimaisesti tunnetuin muoto on kalakukko. Etelä-Pohjanmaan herkkuja ovat piimävelli ja monet muut piimäruoat kuten piimälimppu. Itä-Suomen herkkuja ovat myös monet leivät. Karjalan ruokaperinteeseen puolestaan kuuluvat monet piirakat, kuten karjalanpiirakka, sultsina ja perunapiirakka sekä karjalanpaisti. Muita suomalaisia erikoisuuksia ovat muun muassa ruisleipä, mämmi, sienet, marjat, suomalainen naudanliha sekä kalaruoat. Edellä mainittu vorschmack kuuluu helsinkiläiseenlähde? ruokakulttuuriin. Hämeen alueellinen erikoisuus on imelletty perunalaatikko.

Kriittisiä kannanottoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 Euroopan johtajista Silvio Berlusconi ja Jacques Chirac saivat aikaan paljon keskustelua suomalaisen ruoan huonosta mausta. Skotlantilainen huippukokki Gordon Ramsay kävi Suomessa lokakuun lopulla 2007 esittelemässä uutta keittokirjaansa Sunnuntairuokaa ja muita herkullisia reseptejä (Gordon Ramsay's Sunday Lunch and Other Recipes from The F Word). Vierailuillaan hän maisteli suomalaisia perinneruokia ja haukkui ne.[21][22]

Ruokakulttuurikeskuksen johtajan ja ruokakirjailijan Ulla Rauramon mukaan Suomessa vallitsee välinpitämätön suhtautuminen ruokaan ja ruokakulttuuriin. Ruoanlaittoon käytetään Suomessa entistä vähemmän aikaa ja ruokailu on ilotonta niin kodissa kuin kouluissakin. Suomessa ruuan laatu ja maku ovat jääneet sivurooliin, koska suomalaisia vaivaa halvan ruuan huuma. Rauramon mukaan Suomessa perheet syövät harvoin yhdessä, ja moni suomalaislapsi ei osaa käyttää edes veistä ja haarukkaa vielä koulua aloittaessaankaan.[23]

Aiemmin arvostelua on esitetty suomalaisten arkisin syömän ruoan yksipuolisuudesta, vihannesten vähyydestä ja liiasta suola- ja kolesterolipitoisuudesta, arvostelijoina ovat olleet terveysasiantuntijat kuten tohtori Pekka Puska Pohjois-Karjala-projektin yhteydessä. Onkin osoitettu, että korkea suolapitoisuus aiheuttaa verenpaineen kohoamista ja korkea LDL-kolesterolitaso on sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Eräs uusia suomalaisia erikoistumisen alueita onkin erilaiset funktionaaliset tuotteet, kuten kolesterolia alentavat tuotteet.

2000-luvulla juuston, lihan ja viljan kulutus on kasvanut. Jonkun verran on kasvanut myös kasvisten, hedelmien ja marjojen kulutus. Maitojuomien kulutus on laskussa. Pitkälle jalostetujen elintarvikkeiden kuluts on myös lisääntynyt.[24]

Suomalaisia perinneruokia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Finnish cuisine – east meets west in Scandinavian style ETP Food For Life Finland. Viitattu 29.7.2015.
  2. Tunnettuja suomalaisia tuotteita 2013. Viestintäliitto. Viitattu 29.7.2015.
  3. Kokkimaajoukkue vie villiruokaa maailmalle 2012. Länsi-Uusimaa. Viitattu 29.7.2015.
  4. Hyvään lounaaseen kuuluu pääruoka, salaatti, leipä ja maito. MLL. Viitattu 30.7.2015.
  5. Kasvikset maistuvat yhä useammalle Kotimaiset kasvikset. Viitattu 29.7.2015.
  6. Gluteeniton dieetti teki riisistä trendikästä – mutta onko se terveellistä? hs. Viitattu 30.7.2015.
  7. Trendit menevät - peruna pysyy Viitattu 30.7.2015.
  8. Millaista leipää suomalaiset syövät Yhteishyvä. Viitattu 29.7.2015.
  9. Suomalainen ruisleipä Vaasan. Viitattu 29.7.2015.
  10. Tätä leipää suomalainen syö Uusi Suomi. Viitattu 29.7.2015.
  11. Ruotsit ruoalla, musta kansa murkinalla. Aterioiden nimitykset suomen murteissa 1990. Kielikello. Viitattu 14.7.2015.
  12. Hapanmaitotuotteet vertailussa Yhteishyvä. Viitattu 29.7.2015.
  13. Hapanmaitotuotteet hellivät vatsaa Yle. Viitattu 30.7.2015.
  14. Suomessa syötiin viime vuonna eniten vilja- ja maitotuotteita Terve.fi. Viitattu 29.7.2015.
  15. Iconic Finnish Foods of All Time Visit Finland. Viitattu 29.7.2015.
  16. Rapukausi alkoi vaihtelevasti Viitattu 30.7.2015.
  17. Maakuntien rikas ruokakulttuuri Ruokatieto. Viitattu 14.7.2015.
  18. EU:n suojaamat erikoisuudet Ruokatieto. Viitattu 30.7.2015.
  19. Agriculture and Rural Development > Agriculture and food > DOOR > Browse EU. Viitattu 30.7.2015.
  20. Lappi Ruokatieto. Viitattu 30.7.2015.
  21. Ilta-Sanomat: Gordon Ramsay: Suomi-ruoka on sontaa! 29.10.2007. Viitattu 29.10.2007.
  22. MTV3: Kauhukeittiön Gordon Ramsay paljasti Victoria Beckhamin ruokavalion 29.10.2007. Viitattu 29.10.2007.
  23. Ruoka on positiivisen vallankäytön väline 17.1.2013. PS Kustannus. Viitattu 18.1.2013.
  24. Näin syö nelihenkinen suomalaisperhe Ruokatieto. Viitattu 14.7.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aaltonen, Turkka & Arkko, Martti: Lallin pidot: Elämys- ja ruokamatka Suomen esihistoriaan. Helsinki: Edita, 2001. ISBN 951-37-3106-5.
  • Asplund, Ulla (toim.): Sahtikirja. Lammi: Suomen sahtiseura, 1990. ISBN 952-90-2174-7.
  • Isotalo, Merja: Pitopöydässä ja nuotiolla: Suomalaisen ruokakulttuurin opinto-opas. Helsinki: Maa- ja kotitalousnaisten keskus, 1999. ISBN 952-5302-01-6.
  • Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
  • Lahtinen, Mysi: Juhlat: Uudestavuodesta elonkorjuuseen. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3151-3.
  • Kolmonen, Jaakko: Mitä minä syön. Helsinki: Patakolmonen, 1999. ISBN 952-5090-04-3.
  • Rannikko, Götha: Puukkolihaa, imellusvelliä ja muita evväitä: Ruokaperinnettä Kainuusta. Kajaani: Oulun yliopisto, Lönnrot-instituutti, 1999. ISBN 951-98272-1-8.
  • Rauramo, Ulla: Ruis: Suomalaisten salainen ase. Jyväskylä: Atena, 2004. ISBN 951-796-321-1.
  • Sillanpää, Merja: Happamasta makeaan: Suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys. Vantaa: Finfood, 1999. ISBN 952-5244-02-4.
  • Uusivirta, Hilkka: Suomalaisen ruokaperinteen keittokirja. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1982 (4. painos 1998). ISBN 951-0-10696-8.
  • Venhola, Teija: Syömään!. Helsinki: Maahenki, 2011. ISBN 978-952-5870-49-7.
  • Kurjenlento, Virpi & Repo, Sami: Suomalaista voimaruokaa. Helsinki: Minerva, 2011. ISBN 978-952-4925-40-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]