Terveydenhoito Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Terveydenhuolto Suomessa on jaettu yksityisen ja julkisen sektorin kesken.

Julkinen terveydenhuolto on järjestetty kunnallisiin terveyskeskuksiin ja aluesairaaloihin, joissa tehdään terveydenhoidolliset rutiinioperaatiot. Yliopistosairaaloissa ja keskussairaaloissa on erikoissairaanhoidon erikoistietämys. Kouluterveydenhuolto on tärkeä osa julkista terveydenhoitoa. Kansalaisilta kerätään sairasvakuutusmaksua julkisiin terveysmenoihin.

Käynnissä olevalla sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella uudistetaan julkista terveydenhuoltoa siirtämällä toiminta kuntien vastuulta hyvinvointialueiden vastuulle. [1]

Diagnostiset laboratorio- ja kuvantamistutkimukset maksavat Suomessa huomattavasti enemmän kuin muissa Euroopan maissa. Tämä pätee etenkin magneettikuvauksiin. Esimerkiksi julkisen puolen magneettikuvaus on Suomessa keskimäärin 30–50 prosenttia kalliimpaa kuin Keski-Euroopassa.[2]

Määritelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • terveydenhoito sisältää terveyden säilyttämiseen ja vahvistamiseen tähtäävät toimet, hygienia. Yleinen terveydenhoito. Kouluterveydenhoito. Raskauden aikainen terveydenhoito. (Kielitoimiston sanakirja)
  • terveydenhoito käsittää kaiken toiminnan terveyden vahvistamisesta ja terveyttä uhkaavan vastustamisesta ja ehkäisemisestä, hygienia. Kehon terveydenhoito. Terveydenhoidon oppikirja. Kunnallisen terveydenhoidon turvaaminen
  • terveydenhuolto sisältää varsinkin yhteiskunnan toimet kansalaisten terveyden edistämiseksi. Ympäristöterveydenhuolto, kansanterveystyö ym. terveydenhuollon alueet. (Kielitoimiston sanakirja)
  • terveydenhuolto on yhteiskuntaa koskevaa toimintaa yhteisön jäsenten terveyden ylläpitämiseksi (Uusi suomen kielen sanakirja. Gummerus)

Terveydenhuoltopalvelujen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vajaat 40 prosenttia suomalaisista käy vähintään kerran vuodessa avoterveydenhuollon lääkärin vastaanotolla[3]. Puolet lääkärillä käyneistä potilaista on käyttänyt terveyskeskuksen palveluja, kolmannes työterveyshuollon palveluja ja lähes kolmannes yksityislääkärin palveluja[3]. Suurituloiset käyvät kaksi kertaa useammin lääkärillä kuin pienituloiset ja käyttävät viisi kertaa enemmän yksityislääkäreiden palveluita[3].

Terveydenhuollon saavutusten mittareita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten elinajanodote oli vuonna 2019 keskimäärin 81,8 vuotta[4], naisilla 84,5 vuotta[5] ja miehillä 79,2 vuotta[6]. Suomessa lapsikuolleisuus (alle yhden vuoden ikäinen vauva) vuonna 2019 oli 1,9 tuhatta syntynyttä lasta kohden[7]. Ruotsissa lapsikuolleisuus oli 2019 vuonna 2,1[8], Tanskassa 3,2[9] ja Norjassa 2[10]. Maailmanlaajuinen lapsikuolleisuus oli 2019 vuonna puolestaan 28,2 lasta tuhatta kohden[11].

Pohjoismaiden terveydentilan mittareita taulukossa
Lapsikuolleisuus, 2019 Keskimääräinen elinajanodote, 2019
Ruotsi 2,1[12] 83[13]
Suomi 1,9[14] 81,8[15]
Norja 2[16] 82,9[17]
Tanska 3,2[18] 81,2[19]
Islanti 1,6[20] 82,6[21]

Suomessa oli vuonna 2018 noin 21 100 työikäistä lääkäriä ja 3,8 lääkäriä tuhatta Suomen asukasta kohti [22].

Terveydenhoito eri elämänvaiheissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveydenhoito alkaa jo ennen syntymää, kun sikiön tilaa seurataan ilmaisilla neuvolakäynneillä. Lastenneuvola hoitaa alle kouluikäisten terveyttä ja hyvinvointia ja huolehtii esimerkiksi rokotuksista.[23] Neuvolajärjestelmän kehitys alkoi jo 1920-luvulla, ja se tuli laajemmin käyttöön sotien jälkeen. [24]

Kouluterveydenhuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvolan jälkeen suomalainen siirtyy kouluterveydenhuollon piiriin ja pääsee koulun kautta suunterveydenhuoltoon. Alle 18-vuotiaat ja raskaana olevat naiset saavat ilmaisen hammashoidon. Myös kunnallisten terveysasemien palvelut ovat maksuttomia alle 18-vuotiaille.

Työterveyshuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työnantajilla on lakisääteinen velvollisuus järjestää työntekijöilleen maksutonta ennaltaehkäisevää työterveyshuoltoa, johon kuuluvat muun muassa määräaikaiset terveystarkastukset. Useimmat työnantajat järjestävät työntekijöilleen tämän lisäksi myös vapaaehtoista ilmaista perus- tai erikoisterveydenhuoltoa. Vuonna 2017 työterveyshuollon piirissä oli 1 860 000 työntekijää, joka on noin 86 prosenttia kaikista palkansaajista.[25]

Yleinen terveydenhuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potilailla on oikeus käyttää kaikissa elämänvaiheissaan myös kunnallisen terveysaseman edullisia palveluita. Sen lisäksi potilailla on oikeus käyttää edullisia julkisia erikoislääkäripalveluita siinä tapauksessa, että saa niihin lähetteen terveysaseman yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä. Yksityiselle lääkärille ei tarvita lähetettä.

Opiskelijoiden terveydenhuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opiskelijoilla on oikeus käyttää myös opiskelupaikkakunnalla järjestettävää opiskelijaterveydenhuoltoa, joka on osittain maksullista, mutta edullisempaa kuin yksityislääkärit. Tämän lisäksi yliopisto-opiskelijoiden on maksettava vuosittainen lakisääteinen vuotuinen YTHS:n eli Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön terveydenhuoltomaksu myös siinä tapauksessa, etteivät käytä opiskelijaterveydenhuollon palveluita. Myös ammattikorkeakoulujen opiskelijat siirtyivät Yths:n palveluiden piiriin vuonna 2019.[26]

Erikoissairaanhoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erikoissairaanhoidon järjestämistä varten kunnat ovat muodostaneet sairaanhoitopiirejä, jotka ylläpitävät keskussairaaloita ja joitakin aluesairaaloita. Sairaanhoitopiirejä on Suomessa 20.[27] Lisäksi Suomessa on myös yksityisiä sairaaloita.

Yliopistolliset sairaalat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on viisi yliopistollista sairaalaa: Helsingissä, Tampereella, Turussa, Kuopiossa sekä Oulussa. Niiden yhteydessä toimii kunkin kaupungin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, ja sairaalassa annetaan opetusta eri lääketieteen alojen ja hoitotyön opiskelijoille.

Potilaiden yhdenvertaisuus ja oikeusturva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimihenkilöt pääsevät sepelvaltimokirurgisiin toimenpiteisiin ja kaihileikkauksiin helpommin kuin työntekijät, ja akuuttia infarktia hoidetaan intensiivisimmin silloin, kun potilas on suurituloinen. Ero saattaa johtua siitä, että köyhemmät ovat harvemmin työterveyshuollon piirissä. Yksityinen terveydenhuolto on myös paremmin käytettävissä varakkaammilla väestöryhmillä. [28]

Perustuslaissa määrätään että kaikilla pitäisi olla yhdenvertaisesti pääsy julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Suomen viranomaisilla on myös velvollisuus varmistaa tämän periaatteen toteutuminen. [29] Eri sosioekonomisten väestöryhmien välillä on terveyseroja Suomessa. Samalla kuitenkin suomalaisten keskimääräinen elinajanodote on noussut. Paremmin toimeentulevien ja huonommin toimeentulevien väliset terveyserot ovat viime vuosina kasvaneet: huonosti toimeentulevien hyvinvoinnin kehitys on ollut muuta väestöä hitaampaa. Ilmiön syitä ovat, että pienituloisemmat joutuvat useammin säästämään rahaa ruoasta, lääkkeistä ja lääkärikäynneistä. Pienituloiset ovat myös asumisen ja kuluttamisen kannalta huonommassa asemassa. [30] Elintavoissa voidaan myös havaita eroja eri väestöryhmien välillä. Ylipainon on havaittu olevan yleisempää alemmissa sosioekonomisissa väestöryhmissä. [31]

Lääkärit ovat velvoillisia kirjaamaan vastaanotolla esiin tulevat asiat ja potilailla on oikeus tarkistaa lääkärin tekemät kirjaukset. Jos lääkäri unohtaa kirjata oleellisia asioita ja tapahtuu potilasvahinko, tuomioistuin joutuu ratkaisemaan asian lääkärin tekemien puutteellisten merkintöjen perusteella[32].

Rahoitus ja sairausvakuutusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen terveydenhuollon menot olivat vuonna 2019 noin 22 miljardia euroa. Suhteutettuna Suomen väestön kokoon jokaista Suomen asukasta kohti kulut olivat 3 983 euroa.

Yksistään erikoissairaanhoitoon kului 8 miljardia euroa ja perusterveydenhuollon kanssa niistä muodostui yli puolet 2019 vuoden terveydenhuoltoon käytetyistä menoista.

Suomen bruttokansantuotteesta 9,2 prosenttia kului terveydenhuollon menoihin vuonna 2019.[33]

Vuonna 2009 terveydenhuollon menoista valtio maksoi neljäsosan, kunnat kolmasosa. Kelan osuus oli 15 %, kotitalouksien 19 % ja muiden yksityisten tahojen kuusi prosenttia.[34] Terveydenhuollon menot olivat vuonna 2006 asukasta kohti keskimäärin 2 600 euroa. Tämä oli 8,2 prosenttia bruttokansantuotteesta, vähemmän kuin OECD-maiden keskiarvo 9 prosenttia. Terveydenhuollon, etenkin lääkkeiden ja hammashoidon menot kasvoivat vuosina 1995–2006.[35]

Kelan julkinen sairausvakuutus koskee Suomessa vakituisesti asuvia. Se korvaa myös osan lääkkeistä, matkakuluista ja yksityislääkärin maksusta, jos lääkärikäynti liittyy sairauteen, raskauteen tai synnytykseen.[36]

Kustannusten kasvu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoitomenojen kasvu selittyy osittain väestönkasvulla ja ikärakenteen vanhentumisena, osittain hoidon laadun paranemisena muun muassa teknologian kehityksen ansiosta. Muilla kuin kaikkein vanhimmilla potilailla kuolemaa edeltävät kustannukset (mallinnuksessa viimeinen vuosi) ovat moninkertaisia muihin kustannuksiin verrattuna.[37]

Eliniän pidentymisen lisäksi myös ihmisten terveys on parantunut ja hoivan tarve on siirtynyt myöhemmille elinvuosille. Toisaalta yli 85-vuotiaana toimintakyky usein heikkenee ja iän myötä muistisairaudet lisääntyvät. Kuitenkin esimerkiksi Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirissä 94 % yli 75-vuotiaista asuu kotonaan.[38]

Terveystaloustiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveydenhuollon hyötyjä ja kustannuksia pyritään yhteiskunnassa mittaamaan ja ohjaamaan terveystaloustieteen avulla. Näin koska terveydenhoitoon panostettavat voimavarat ovat rajallisia ja niistä pyritään saamaan tehokas mutta myös oikeudenmukainen tuotto. Terveystaloustieteessä pyritään löytämään linja tehokkuuspyrkimyksen ja oikeudenmukaisuuspyrkimuksen välillä [39].

Elinsiirrot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveyden ja sairaanhoidon professori Martti Kekomäen[40] mukaan munuaisensiirto vähentää terveydenhuollon kokonaiskustannuksia. Nykyään elinsiirron kustannusvastuu on kunnilla. Tämä kustannusten jako ei edistä kokonaiskustannusten minimointia ja asiakkaiden terveydenhoidon parannusta. Siksi munuais- ja maksaliitto sekä sydän- ja keuhkosiirrokkaat kannattavat elinluovutustoiminnan kustannusvastuun siirtoa valtiolle.[41]

Suomen kaikki elinsiirrot tehdään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS). HUS toimii muiden Suomen yliopisto- ja keskussairaaloiden kanssa yhteistyössä elinluovutusten suhteen. Vuonna 2020 elinsiirtoja tehtiin yhteensä 408. Yleisin elinsiirto on munuaissiirto leikkaus ja niitä tehdään HUSissa noin 250 vuodessa. HUS on Göteborgin lisäksi ainoa Pohjoismaalainen sairaanhoitopiiri jossa tehdään suolensiirtoja. [42]

Tilastotietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

OECD:n Health at a Glance -raportin mukaan Suomen terveydenhuollon laatu on ollut edelleen vuonna 2011 parempi kuin OECD-maissa keskimäärin. Esimerkiksi terveysmenot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat alle keskiarvon, minkä lisäksi seulonnat (Suomessa on OECD-maiden kattavin rintasyöpien seulontaohjelma) ja rokotusohjelmat ovat kattavia, aivohalvauksen jälkeinen 30 päivän sairaalakuolleisuus on Suomessa OECD-maiden alhaisimpia, jopa alle puolet OECD-maiden keskiarvosta ja sydäninfarktin jälkeinen sairaalakuolleisuus on alle OECD-maiden keskiarvon. Seulontojen myötä rintasyöpä- ja kohdunkaulansyöpäkuolleisuus on Suomessa OECD-maiden keskiarvoa matalampi.[43] Suomen terveydenhuoltojärjestelmän tasa-arvoisuus on OECD:n raportoinnin mukaan kehittyneiden maiden keskikastia suosien hyvätuloisia (mikään maa ei suosi pienituloisia), mutta ei ole lähelläkään esimerkiksi Yhdysvaltojen järjestelmän epätasa-arvoisuutta (indeksi yli kaksi kertaa suurempi). [44] [45].

World Health Organizationin vuonna 2000 julkaiseman raportin mukaan suomalaisten elinajanodote oli maailman 20. pisin, 70,5 vuotta. Japanin on kärkipaikkalla neljä vuotta pidemmälle odotteella. Lasten hengissä selviytymisen tasa-arvon indeksi oli myös korkea, 0,975, kun maksimi on 1,000. Kokonaisarvioinnissa (Overall health system attainment in all Member States, WHO index, estimates for 1997) Suomen terveydenhuoltojärjestelmä oli sijoitettu sijalle 22 (hajonta on välillä 13-25).[46]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harri Sintonen, Markku Pekurinen: Terveystaloustiede. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31744-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. soteuudistus.fi Soteuudistus. Soteuudistus.fi.
  2. Synlab Suomi aikoo kasvaa diagnostiikkamarkkinoilla: "Kuopiossa säästö olisi helposti noin 12 miljoonaa euroa" Savon Sanomat. 17.10.2017. Viitattu 28.4.2022.
  3. a b c Hyvätuloiset käyvät muita useammin lääkärin vastaanotolla. Tilastokeskus 8.12.2014.
  4. Life expectancy at birth, total (years) - Finland | Data data.worldbank.org. Viitattu 11.9.2021.
  5. Life expectancy at birth, female (years) - Finland | Data data.worldbank.org. Viitattu 11.9.2021.
  6. Life expectancy at birth, male (years) - Finland | Data data.worldbank.org. Viitattu 11.9.2021.
  7. Mortality rate, infant (per 1,000 live births) - Finland | Data data.worldbank.org. Viitattu 11.9.2021.
  8. Mortality rate, infant (per 1,000 live births) - Sweden | Data data.worldbank.org. Viitattu 11.9.2021.
  9. Mortality rate, infant (per 1,000 live births) - Denmark | Data data.worldbank.org. Viitattu 11.9.2021.
  10. Mortality rate, infant (per 1,000 live births) - Norway | Data data.worldbank.org. Viitattu 11.9.2021.
  11. Mortality rate, infant (per 1,000 live births) - World | Data data.worldbank.org. Viitattu 11.9.2021.
  12. Mortality rate, infant (per 1,000 live births) - Sweden | Data data.worldbank.org. Viitattu 15.9.2021.
  13. Life expectancy at birth, total (years) - Sweden | Data data.worldbank.org. Viitattu 15.9.2021.
  14. Mortality rate, infant (per 1,000 live births) - Finland | Data data.worldbank.org. Viitattu 15.9.2021.
  15. Life expectancy at birth, total (years) - Finland | Data data.worldbank.org. Viitattu 15.9.2021.
  16. Mortality rate, infant (per 1,000 live births) - Norway | Data data.worldbank.org. Viitattu 15.9.2021.
  17. Life expectancy at birth, total (years) - Norway | Data data.worldbank.org. Viitattu 15.9.2021.
  18. Mortality rate, infant (per 1,000 live births) - Denmark | Data data.worldbank.org. Viitattu 15.9.2021.
  19. Life expectancy at birth, total (years) - Denmark | Data data.worldbank.org. Viitattu 15.9.2021.
  20. Mortality rate, infant (per 1,000 live births) - Iceland | Data data.worldbank.org. Viitattu 15.9.2021.
  21. Life expectancy at birth, total (years) - Iceland | Data data.worldbank.org. Viitattu 15.9.2021.
  22. Lääkärityövoima laakariliitto.fi. Viitattu 11.9.2021.
  23. Neuvolat (Arkistoitu – Internet Archive)
  24. Vauvanvaatteita valtiolta – äitiyspakkaus ja neuvolat lapsiperheiden tukena Suomen Suurlähetystö Berliini
  25. Työelämätieto | www.tyoelamatieto.fi Työterveyshuollon kustannukset ja kattavuus. Työterveyslaitos. Viitattu 30.1.2021.
  26. [http://www.humako.net/uutiset.html?78116 Tiedote: YTHS laajenee ammattikorkeakouluopiskelijoille][vanhentunut linkki]. Humako.net.
  27. Sairaanhoitopiirit Kunnat.net
  28. Köyhä sairastaa, rikas pääsee leikkaukseen. Kaleva 24.6.2010. https://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit/koyha-sairastaa-rikas-paasee-leikkaukseen/173791/
  29. Yhdenvertaisuus - Sote-uudistus - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 12.9.2021.
  30. Karvonen Sakari, Martelin Tuija, Kestilä Laura, Junna Liina: Tulotason mukaiset terveyserot ovat edelleen suuria. Syyskuu 2017, Maaliskuu 2017. Tutkimuksesta tiiviististi 16.
  31. Terveys - Hyvinvointi- ja terveyserot - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 12.9.2021.
  32. Ylilääkärille sakkoja väärän korvan operoinnista. http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3580362/Ylilaakarille+sakkoja+vaaran+korvan+operoinnista
  33. Terveydenhuollon menot ja rahoitus - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 12.9.2021.
  34. Terveydenhoito Tilastokeskus
  35. Terveydenhuolto maksaa Suomessa lähes 2 600 euroa asukasta kohti YLE 2008
  36. Sairausvakuutus ja mitä se korvaa? (Arkistoitu – Internet Archive) KELA
  37. Terveysmenojen kasvu[vanhentunut linkki], Marja Tuovinen, Valtiovarainministeriö, toukokuu 2013, sivut 18-19.
  38. Uuden ajan vanhus ei asu laitoksessa (Arkistoitu – Internet Archive), Helsingin Sanomat 21.9.2015.
  39. Harri Sintonen, Markku Pekurinen, Terveystaloustiede. WSOY 2006.
  40. Helsingin Sanomat 31.10.2008
  41. Helsingin Sanomat, marraskuussa 2008
  42. Elinsiirrot HUS. Viitattu 15.9.2021.
  43. Sosiaali- ja terveysministeriö. Vuonna 2011 Suomen terveydenhuollon laatu on edelleen parempi kuin OECD-maissa keskimäärin. 23.11.2011 julkaistu Tiedote. Viitattu 12.11.2015. http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/suomen-terveydenhuollon-laatu-on-edelleen-parempi-kuin-oecd-maissa-keskimaarin
  44. OECD (2013) Health at a Glance 2013: OECD Indicators, OECD Publishing. http://dx.doi.org/10.1787/health_glance-2013-en
  45. Vuoden 2015 raportin tulokset.[vanhentunut linkki] OECD.
  46. WHO (2000) The World Health Report 2000. Viitattu 13.11.2015. http://www.who.int/whr/2000/en/whr00_en.pdf.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]