Terveydenhoito Suomessa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Terveydenhuolto Suomessa on jaettu yksityisen ja julkisen sektorin kesken. Julkinen terveydenhuolto on järjestetty kunnallisiin terveyskeskuksiin ja aluesairaaloihin, joissa tehdään terveydenhoidolliset rutiinioperaatiot. Yliopistosairaaloissa on erikoissairaanhoidon erikoistietämys. Kouluterveydenhuolto on tärkeä osa julkista terveydenhoitoa. Kansalaisilta kerätään sairasvakuutusmaksua julkisiin terveysmenoihin. Yksityiselle sektorille kuuluu työterveydenhuolto, minkä lisäksi Suomessa on yksityisiä terveysasemia ja sairaaloita.

Määritelmiä sekaannusten estämiseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • terveydenhoito terveyden säilyttämiseen ja vahvistamiseen tähtäävät toimet, hygienia; vrt. sairaanhoito. Yleinen terveydenhoito. Kouluterveydenhoito. Raskauden aikainen terveydenhoito. (Kielitoimiston sanakirja)
  • terveydenhoito kaikesta terveyden vahvistamisesta ja terveyttä uhkaavan vastustamisesta ja ehkäisemisestä, hygienia (1) Kehon terveydenhoito. Terveydenhoidon oppikirja. Kunnallisen terveydenhoidon turvaaminen. (Gummerus Uusi suomen kielen sanakirja)
  • terveydenhuolto vars. yhteiskunnan toimet kansalaisten terveyden edistämiseksi. Ympäristöterveydenhuolto, kansanterveystyö ym. terveydenhuollon alueet. (Kielitoimiston sanakirja)
  • terveydenhuolto yhteiskuntaa koskeva toiminta yhteisön jäsenten terveyden ylläpitämiseksi (Gummerus Uusi suomen kielen sanakirja)

Terveydenhuollon saavutusten mittareita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten elinajanodote vuonna 2011 oli 79,27 vuotta, naisilla (82,89 vuotta) parempi kuin miehillä (75,79 vuotta). Maailman maista tämä oli 39. sijalla.[1] Lapsikuolleisuus vuonna 2011 oli 3,43 lasta tuhatta elävänä syntynyttä kohti. Tämä oli maailmassa 12. pienin, Pohjoismaista Ruotsissa tilanne oli vielä parempi (2,74) mutta Norjassa (3,52 ja Tanskassa (4,24) huonompi kuin Suomessa.[2]

Vuonna 2010 Suomessa oli lääkäri joka 265 asukasta kohti.[3]

Terveydenhoito eri elämänvaiheissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveydenhoito alkaa jo ennen syntymää, kun sikiön tilaa seurataan äitiysneuvolassa. Lastenneuvola hoitaa alle kouluikäisten terveyttä ja hyvinvointia ja huolehtii esimerkiksi rokotuksista.[4] Neuvolajärjestelmän kehitys alkoi jo 1920-luvulla, ja se tuli laajemmin käyttöön sotien jälkeen. [5]

Neuvolan jälkeen suomalainen siirtyy kouluterveydenhuollon piiriin ja pääsee koulun hammashoitolaan. Opiskelijaerveydenhuoltoa järjestetään opiskelupaikkakunnalla. Aikuiset pääsevät terveyskeskuksiin tai työterveyshuoltoon. Monia vanhuksia hoidetaan terveyskeskusten vuodeosastoilla.

Erikoissairaanhoidon järjestämistä varten kunnat ovat muodostaneet sariaanhoitopiirejä, jotka ylläpitävät keskussairaaloita ja joitakin aluesairaaloita. Sairaanhoitopiirejä on Suomessa 20.[6]

Suomessa on viisi yliopistollista sairaalaa: Helsingissä, Tampereella, Turussa, Kuopiossa sekä Oulussa. Niiden yhteydessä toimii kunkin kaupungin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, ja sairaalassa annetaan opetusta eri lääketieteen alojen ja hoitotyön opiskelijoille.

Rahoitus ja sairausvakuutusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 terveydenhuollon menoista valtio maksoi neljäsosan, kunnat kolmasosa. Kelan osuus oli 15 %, kotitalouksien 19 % ja muiden yksityisten tahojen kuusi prosenttia.[3]

Menot olivat vuonna 2006 asukasta kohti keskimäärin 2600 euroa. Tämä oli 8,2 prosenttia bruttokansantuotteesta, vähemmän kuin OECD.maiden keskiarvo 9 prosenttia. Terveydenhuollon, etenkin lääkkeisiin ja hammashoitoon liittyvät menot kasvoivat vuosina 1995–2006.[7]

Kelan julkinen sairausvakuutus koskee Suomessa vakituisesti asuvia. Se korvaa myös osan lääkkeistä, matkakuluista ja yksityislääkärin maksusta, jos lääkärikäynti liittyy sairauteen, raskauteen tai synnytykseen.[8]

Kustannusten kasvu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoitomenojen kasvu selittyy osittain väestönkasvulla ja ikärakenteen vanhentumisena, osittain hoidon laadun paranemisena mm. teknologian kehityksen ansiosta. Muilla kuin kaikkein vanhimmilla potilailla kuolemaa edeltävät kustannukset (mallinnuksessa viimeinen vuosi) ovat moninkertaisia muihin kustannuksiin verrattuna. [9]

Eliniän pidentymisen lisäksi myös ihmisten terveys on parantunut ja hoivan tarve on siirtynyt myöhemmille elinvuosille. Toisaalta yli 85-vuotiaana toimintakyky usein heikkenee ja iän myötä muistisairaudet lisääntyvät. Kuitenkin esimerkiksi Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirissä 94 % yli 75-vuotiaista asuu kotonaan. [10]

Terveystaloustiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveydenhuollon hyötyjä ja kustannuksia pyritään yhteiskunnassa mittaamaan ja ohjaamaan terveystaloustieteen avulla. Näin koska terveydenhoitoon pavostettavat voimavarat ovat rajallisia ja niistä pyritää saamaan tehokas mutta myös oikeudenmukainen tuotto. Terveystaloustieteessä pyritään löytämään linja tehokkuuspyrkimyksen ja oikeudenmukaisuuspyrkimuksen välillä [11].

Elinsiirrot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveyden ja sairaanhoidon professori Martti Kekomäen[12] mukaan munuaisensiirto vähentää terveydenhuollon kokonaiskustannuksia. Nykyään elinsiirron kustannusvastuu on kunnilla. Tämä kustannusten jako ei edistä kokonaiskustannusten minimointia ja asiakkaiden terveydenhoidon parannusta. Siksi munuais- ja maksaliitto ja sydän ja keuhkosiirrokkaat kannattavat elinluovutustoiminnan kustannusvastuun siirtoa valtiolle.[13] Kaikki Suomen elinsiirrot tehdään Hyksissä. Vuonna 2006 tehtiin 294 elinsiirtoa ja vuonna 2008 tehdään ennusteen mukaan noin 210. Esimerkiksi munuaistensiirto maksaa 16 000 euroa.[14]

Tilastotietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

OECD:n Health at a Glance -raportin mukaan Suomen terveydenhuollon laatu on ollut edelleen vuonna 2011 parempi kuin OECD-maissa keskimäärin. Esimerkiksi terveysmenot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat alle keskiarvon, minkä lisäksi seulonnat (Suomessa on OECD-maiden kattavin rintasyöpien seulontaohjelma) ja rokotusohjelmat ovat kattavia, aivohalvauksen jälkeinen 30 päivän sairaalakuolleisuus on Suomessa OECD-maiden alhaisimpia, jopa alle puolet OECD-maiden keskiarvosta ja sydäninfarktin jälkeinen sairaalakuolleisuus on alle OECD-maiden keskiarvon. Seulontojen myötä rintasyöpä- ja kohdunkaulansyöpäkuolleisuus on Suomessa OECD-maiden keskiarvoa matalampi.[15] Suomen terveydenhuoltojärjestelmän tasa-arvoisuus on OECD:n raportoinnin mukaan kehittyneiden maiden keskikastia suosien hyvätuloisia (mikään maa ei suosi pienituloisia), mutta ei ole lähelläkään esimerkiksi Yhdysvaltojen järjestelmän epätasa-arvoisuutta (indeksi yli kaksi kertaa suurempi). [16] Vuoden 2015 raportin tulokset löytyvät täältä.

World Health Organizationin vuonna 2000 julkaiseman raportin mukaan suomalaisten elinajanodote oli maailman 20 korkein, 70,5 vuotta, Japanin pitäessä kärkipaikkaa neljä vuotta pidennälle odotteella. Lasten hengissä selviytymisen tasa-arvon indeksi oli myös korkea, 0,975, maksimin ollessa 1,000. Kokonaisarvioinnissa (Overall health system attainment in all Member States, WHO index, estimates for 1997) Suomen terveydenhuoltojärjestelmä oli sijoitettu sijalle 22 (hajonnan ollessa välillä 13-25).[17]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harri Sintonen, Markku Pekurinen: Terveystaloustiede. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31744-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The World Factbook: Finland CIA. (englanniksi)
  2. Infant Mortality Rate CIA 2011
  3. a b Terveydenhoito Tilastokeskus
  4. Neuvolat
  5. Vauvanvaatteita valtiolta – äitiyspakkaus ja neuvolat lapsiperheiden tukena Suomen Suurlähetystö Berliini
  6. Sairaanhoitopiirit Kunnat.net
  7. Terveydenhuolto maksaa Suomessa lähes 2 600 euroa asukasta kohti YLE 2008
  8. Sairausvakuutus ja mitä se korvaa? KELA
  9. Terveysmenojen kasvu, Marja Tuovinen, Valtiovarainministeriö, toukokuu 2013, sivut 18-19.
  10. Uuden ajan vanhus ei asu laitoksessa, Helsingin Sanomat 21.9.2015.
  11. harri Sintonen, Markku Pekurinen, Terveystaloustiede,WSOY 2006
  12. Helsingin Sanomat 31.10.2008
  13. Helsingin Sanomat, marraskuussa 2008
  14. Hengenvaarallista säästöä, Elinsiirtomäärä on vähentynyt jyrkästi, Kokenut kirurgi pitää muutosta katastrofina. Helsingin Sanomat 26.10.2008, s. D3.
  15. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2011 Suomen terveydenhuollon laatu on edelleen parempi kuin OECD-maissa keskimäärin. 23.11.2011 julkaistu Tiedote. Viitattu 12.11.2015. http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/suomen-terveydenhuollon-laatu-on-edelleen-parempi-kuin-oecd-maissa-keskimaarin
  16. OECD (2013) Health at a Glance 2013: OECD Indicators, OECD Publishing. http://dx.doi.org/10.1787/health_glance-2013-en
  17. WHO (2000) The World Health Report 2000. Viitattu 13.11.2015. http://www.who.int/whr/2000/en/whr00_en.pdf.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]