Hammaslääkäri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ammattia. Vuoden 1996 elokuvasta kertoo Hammaslääkäri (elokuva).
Hammaslääkäri
RonDavisDDS2.png
Tyyppi Ammatti
Toimiala hammaslääketiede, terveydenhuolto
Koulutus yliopisto
Työpaikka sairaala, terveyskeskus, yksityisvastaanotto
Lähinimikkeitä erikoishammaslääkäri

Hammaslääkäri on hammaslääketiedettä harjoittava terveydenhuollon ammattilainen, joka diagnosoi ja hoitaa ihmisen suun ja purentaelimen sairauksia. Hammaslääkärin vastuulla on hampaiden oikomishoito, parodontaalisairauksien medisiininen ja kirurginen hoito, hampaiden kovakudosten reikien paikkaus, tulehdusten hoito hampaassa ja leukaluussa, limakalvosairauksien diagnosointi ja hoito, purentaelimen toimintaa korvaava proteettinen hoito sekä hampaiden poisto. Lisäksi hammaslääkäri hoitaa leukanivelen sairauksia ja hoitaa monia yleissairauksia osana moniammatillista hoitoketjua.

Hammaslääkärin ammattinimikkeeseen tarvitaan Suomessa hammaslääketieteen lisensiaatin (HLL[1]) tutkinto. Se on ylempi korkeakoulututkinto, jonka voi suorittaa Itä-Suomen, Oulun, Turun tai Helsingin yliopistossa. Opiskelijat saavuttavat välissä hammaslääketieteen kandidaatin (HLK[1]) arvonimen, joka ei kuitenkaan ole varsinainen tutkinto. Hammaslääketieteen lisensiaatti voi ammatillisena jatkotutkintona suorittaa erikoishammaslääkärin tutkinnon tai tieteellisenä jatkotutkintona väitellä hammaslääketieteen tohtoriksi (HLT[1]).

Hammaslääkäreitä työskentelee niin yksityisillä vastaanotoilla kuin julkisessa terveydenhuollossa. Erikoistumattoman hammaslääkärin toimiin kuuluvat muun muassa tutkimuksen tekeminen, hammastarkastukset ja reikien paikkaus, juurihoidot, ienhoidot, erilaiset suukirurgiset toimenpiteet kuten hampaan poistot, limakalvobiopsioiden ottaminen sekä parodontologiset leikkaukset. Hammaslääkärillä on esimerkiksi oikeus toteuttaa röntgenologista ja patologista diagnostiikkaa sekä vastata potilaan suun alueen lääkehoidosta. Esimerkkejä erikoishammaslääkärin alasta puolestaan ovat oikomishoito, suu- ja leukakirurgia, suupatologia, röntgendiagnostiikka, kariologia, parodontologia sekä protetiikka. Hammaslääkäreitä työskentelee myös hallinnollisissa tehtävissä. Yksi tärkeistä harvinaisemmista hammaslääkärin erikoistehtävistä on ruumiiden tunnistaminen hampaiston perusteella.

Vanhat hammaslääkärin tutkintonimikkeet ovat:

  • odontologian kandidaatti
  • odontologian lisensiaatti
  • odontologian tohtori

Suomessa on noin 4 200 työssä olevaa hammaslääkäriä, joista runsaat puolet työskentelee terveyskeskuksissa ja loput pääasiassa yksityishammaslääkäreinä yrittäjinä tai yrityksissä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Lyhenneluettelo 7.1.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 23.2.2013.
  2. Hammaslääkärinä työelämässä Hammaslääkäriliitto. Viitattu 2.11.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]