Karies

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Karies eli hammasmätä on hammassairaus, jossa maitohappo syövyttää hampaan kiilteeseen reiän.[1][2] Sitä aiheuttaa muun muassa Streptococcus mutans -niminen bakteeri, joka tuottaa hiilihydraateista (muun muassa glukoosista ja sakkaroosista) hammasta syövyttäviä happamia aineenvaihduntatuotteita. Kyseessä on tartuntatauti, jonka aiheuttama bakteeri tarttuu syljen välityksellä usein jo vauvana tai pikkulapsena, esimerkiksi vanhemmalta lasta syötettäessä tai suukotellessa.[3][4][5]

Hampaita suojaavan kovan kiillekerroksen vaurioiduttua hoitamaton karies etenee hammasluussa eli dentiinissä, kunnes saavuttaa hammasytimen eli pulpan. Tällöin hammasydin tulehtuu ja tilasta käytetään nimeä pulpiitti. Hammasytimen tulehduksen (pulpiitin) oireena on erittäin voimakas särky.[6] Hoitamattomana tulehdus voi edetä hampaan juurikanavan kautta leukaluuhun, jolloin syntyy pieni absessi eli märkäkertymä. Pitkälle edennyt karies voi tuhota hampaan täysin. Hoitamaton leukaluun tulehdus voi johtaa jopa yleistulehduksen kautta kuolemaan.[7]

Kariesvauriot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hammaskiille koostuu pystysuunnassa olevista kiilleprismoista, jotka puolestaan ovat rakentuneet pienistä kuusikulmaisista hydroksiapatiittikiteistä. Hammasplakin bakteerit tuottavat ravinnon sokereista happoja, jotka liuottavat hampaiden kiillettä (demineralisaatio). Bakteerit tunkeutuvat kiilteeseen helpoimmin prismojen välikohdista ja jatkavat levittäytymistä kiilteen pinnan alla edellyttäen, että bakteerit saavat toistuvia sokeriannoksia ravinnokseen. Tällainen kiillekaries näkyy paljain silminkin vaalean liitumaisina värimuutoksina hampaissa (liitukaries).

Ehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hammaslääkärien suosittelemat keinot reikiintymisen välttämiseksi ovat hampaiden harjaus fluoria sisältävällä hammastahnalla kahdesti päivässä, kaikkien hampaanvälien puhdistus hammaslangalla, hammastikuilla tai hammasväliharjalla vähintään kahdesti viikossa tai mieluiten päivittäin, sokeria tai hapanta ainesta sisältävän ruoan (myös hedelmien ja mehun) hillitty käyttö sekä napostelun välttäminen happohyökkäyksien määrän ja tiheyden vähentämiseksi. Lisäksi suositellaan ksylitolipurukumin käyttöä aina aterian jälkeen. Henkilöstä riippuen voidaan suositella myös lisäfluorin käyttöä esimerkiksi tablettien muodossa.[8][9][10][11][5]

Karieksen kehittymistä edistää myös kuiva suu sekä joidenkin lääkkeiden käyttö. Muun muassa alkoholi kuivattaa suuta. Suun kuivuuden hoito ja lääkityksen huomioiminen kuuluvat karieksen ehkäisyyn.

Fluori pysäyttää kariesvaurion etenemisen ja korjaa jo syntyneitä vaurioita uudelleen kovettamalla hammaskiillettä (remineralisaatio).[9]

Fluori käynnistää uusien apatiittikiteiden muodostumisen vauriokohdassa. Syntyvät fluoriapatiittikiteet ovat vaikealiukoisempia kuin kiilteen alkuperäiset hydroksiapatiittikiteet. Sen ansiosta hampaan haponsietokyky paranee. Fluorin vaikutuksesta syntynyt uusi kiille on siten vahvempaa kuin hampaan alkuperäinen kiille. Prismojen päälle saostuu kalsiumfluoridia, josta happohyökkäyksen alkaessa irtoaa fluoria hapon aiheuttaman vaurion korjaamiseksi. Ihanteellisinta on saada fluoria usein pieninä annoksina, jotta kiilteen pinnalla säilyy jatkuva fluorivarasto.

Fluori ja ksylitoli yhdessä ehkäisevät tehokkaasti hampaiden reikiintymistä. Ksylitoli heikentää kariesbakteerien aineenvaihduntaa ja katkaisee happohyökkäyksen. Fluori taas pysäyttää kariesvaurion etenemisen hampaassa ja korjaa jo syntyneitä vaurioita. Fluori ja ksylitoli siis täydentävät toistensa vaikutusta, koska ne vaikuttavat eri tavoin.[5]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkava kariesvaurio, joka ei ole vielä läpäissyt kiillettä, voidaan pysäyttää parantamalla suuhygieniaa, lisäämällä fluorin käyttöä ja välttämällä napostelua. Hammaslääkäri seuraa määräaikaistutkimuksin, eteneekö vaurio vai ei.

Mikäli kariesvaurio on edennyt kiilteestä syvemmälle hammasluuhun tai hammasytimeen asti, hammas täytyy paikata. Reikiintyneen hampaan paikkaus aloitetaan poistamalla karieksen vaurioittama hammaskudos yleensä turbiini- ja mikromoottoriporan avulla. Tämän jälkeen onkalo, josta vaurioitunut hammaskudos on poistettu, käsitellään erityisillä käsittelyaineilla, jotta paikka-aine kiinnittyy hampaaseen. Hammaspaikat valmistetaan nykyisin useimmiten yhdistelmämuovista, mutta niitä valmistetaan myös amalgaamista, lasi-ionomeerista, keraamisesta materiaalista tai kullasta. Muovipaikka vaatii myös erityisen valokovetuksen. Paikan kiinnityksen ja kovetuksen jälkeen se muotoillaan yleensä vielä mikromoottoriporalla purentaan sopivaksi. Keraamisten ja kultatäytteiden valmistamiseen tarvitaan yleensä useampia hoitokäyntejä, muut paikkamateriaalit vaativat yleensä vain yhden hoitokerran.[12]

Mikäli kariesvaurio on edennyt pitkälle hammasytimeen tulehdukseksi asti, tilanne vaatii yleensä juurihoidon. Juurihoidossa tulehtunut kudos poistetaan mekaanisesti, juurikanavat desinfioidaan ja hoidetaan paikallisella lääkeaineella. Juurihoito vaatii yleensä useamman hoitokäynnin. Lopuksi hoidettu juurikanavaontelo täytetään ja hammas paikataan tai kruunutetaan.[13]


Karieksen eteneminen kuvina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 180. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  2. Jukka Lumio: Hampaiden sairaudet Lääkärikirja Duodecim. 20.10.2013. terveyskirjasto.fi. Viitattu 22.6.2014.
  3. Karies (hallinta) (Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia Suomessa. Ne laaditaan julkisella rahoituksella.) Käypä hoito -suositus. 10.2.2009 (päivitys tekeillä 6/2014). Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, kaypahoito.fi. Viitattu 22.6.2014.
  4. Eija Könönen: Hammasplakki Lääkärikirja Duodecim. 11.5.2012. terveyskirjasto.fi. Viitattu 22.6.2014.
  5. a b c Teija Riikola, Hannu Hausen ja Liisa Seppä: Karies eli hampaan reikiintyminen hallintaan (Käyvän hoidon potilasversiot. Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia Suomessa. Ne laaditaan julkisella rahoituksella.) 6.8.2009. terveyskirjasto.fi. Viitattu 22.6.2014.
  6. Eija Könönen: Hammasytimen tulehdus (pulpiitti) Lääkärikirja Duodecim. 11.5.2012. terveyskirjasto.fi. Viitattu 22.6.2014.
  7. Hammasperäiset äkilliset infektiot ja mikrobilääkkeet Käypä hoito -suositus. 27.05.2011. kaypahoito.fi. Viitattu 22.6.2014.
  8. Helena Heikka: Hampaiden puhdistaminen Lääkärikirja Duodecim. 15.9.2009. terveyskirjasto.fi. Viitattu 22.6.2014.
  9. a b Kaarina Sirviö: Fluori 15.9.2009. Terveyskirjasto, terveyskirjasto.fi. Viitattu 22.4.2014.
  10. Helinä Keskinen: Koululaisen suuhygienia 15.9.2009. Terveyskirjasto, terveyskirjasto.fi. Viitattu 22.6.2014.
  11. Kaarina Sirviö: Alle kouluikäisen suuhygienia Lääkärikirja Duodecim. 15.9.2009. terveyskirjasto.fi. Viitattu 22.6.2014.
  12. Hampaan paikkaus Hammaslääkäriliitto. Viitattu 5.12.2016.
  13. Juurihoito Hammaslääkäriliitto. Viitattu 5.12.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]