Kirurgia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kirurgi työssään

Kirurgia (kreik. χειρουργία < χείρ 'käsi + έργον 'työ') on lääketieteen ala, jossa sairauksia, vammoja, kasvaimia tai epämuodostumia hoidetaan leikkausten avulla. Sana kirurgia juontuu kreikasta ja tarkoitti alun perin käsityötä.[1]

Kirurgian lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elektiiviset leikkaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elektiiviset leikkaukset ovat leikkauksia, jotka voidaan jättää tekemättä tai tehdä myöhemmin ilman, että siitä koituu potilaalle vaaraa. Elektiivisiin leikkauksiin kuuluu muun muassa erilaisten ei-henkeä vaarantavien terveysongelmien korjaaminen.[2]

Päivystyskirurgia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elektiivisten leikausten vastakohta on päivystyskirurgia, jossa leikkauksen viivästyminen voi olla potilaalle hengenvaarallista.[3]

Tarkistusleikkaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarkistusleikkaukset ovat leikkauksia, joissa tutkitaan aikaisemman toimenpiteen tai muun hoidon tehokkuutta.[4]

Tähystinkirurgia ja mini-invasiivinen kirurgia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime vuosikymmeninä tähystinkirurgia ja mini-invasiivinen kirurgia ovat vieneet tilaa perinteisiltä kirurgian muodoilta, joissa elimistön sisään mennään suurista viilloista ja toimenpiteet tehdään suorassa näköyhteydessä.[1]

Päiväkirurgia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiväkirurgiassa tehdään toimenpiteitä, jotka eivät vaadi potilaan jälkihoitoa sairaalassa.[5]

Opinnot ja erikoistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotta lääkäristä tulisi kirurgi, hänen on lääketieteen lisensiaatin tutkinnon jälkeen opiskeltava kuusi vuotta ohjatussa kirurgian koulutuksessa. Koulutukseen sisältyy Suomessa noin kaksi vuotta eri alojen leikkauksia sisältävää runkokoulutusta, jonka jälkeen erikoistuva lääkäri valitsee jonkin kirurgian osa-alueen. Kirurgiaa opiskellaan paljolti "mestarin kisällinä" eli seuraamalla kokeneiden kirurgien leikkauksia ja tekemällä omaa leikkaustoimintaa kokeneemman valvonnassa, mutta myös laaja teoriaopetus on välttämätöntä.

Suomessa kirurgisia erikoisaloja ovat yleiskirurgia, gastroenterologinen kirurgia, lastenkirurgia, ortopedia ja traumatologia, plastiikkakirurgia, suu- ja leukakirurgia, sydän- ja rintaelinkirurgia, urologia, verisuonikirurgia, käsikirurgia ja neurokirurgia. Leikkauksia suoritetaan myös muilla erikoisaloilla, kuten gynekologian, silmätautien ja korva-, nenä- ja kurkkutautien aloilla. [6]

Kirurgian historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirurgiaa keskiajalla.

Kirurgia kehittyi sotaväen palveluksessa olleiden välskäreiden käsityötaitona. Erityisiä kirurgiammattikuntia syntyi jo 1200-1300-luvuilla, mutta esimerkiksi Isossa-Britanniassa kirurgit olivat vielä 1700-luvulla osa parturien ammattikuntaa. Käsityöläisenä pidettyä kirurgia arvostettiin vähemmän kuin pappiin verrattavana parantajana toiminutta yleislääkäriä, vaikka onnistuessaan kirurgi kykenikin hoitamaan potilaansa: rakkokiviä leikattiin jo Hippokrateen aikana ja 1100-luvulla osattiin hoitaa kaihia pistämällä. [7]

Lääkäreiden akateeminen koulutus alkoi vähitellen keskiajalla, ensin Italian ja Ranskan yliopistoissa. Latinaa ja yleissivistystä hankkivien lääkärien ja usein killoissa ja oppisopimuksilla harjoittelevien, joskus lukutaidottomienkin kirurgien välillä oli suuri ero. Vasta 1700-luvulla katsottiin tarpeelliseksi, että lääkärienkin oli perehdyttävä kirurgian alkeisiin. [8]

Ennen nykyisiä hoitokeinoja oli hyvin suuri vaara että potilas vuosi kuiviin ennen hoitoa tai leikkauksen aikana. Haavan kiinnipolttaminen oli toimiva mutta rajoitettu toimenpide, se oli haitallinen pitkällä aikavälillä kun haava tulehtui sekä oli erittäin kivulias. Tulehdus on tullut käsitteenä tutuksi vasta aika hiljattain. Tulehdukset olivat suuri syy siihen että leikkauksen jälkeinen parantuminen ei ollut toivotun tapainen. Tulehduksilta opittiin välttymään kun lääkärit huomasivat että on viisasta steriloida työvälineet ja pestä kädet, myöhemmin on ruvettu käyttämään kumihansikkaita. Nykyisen käytössä olevan puudutuksen, keksivät kaksi amerikkalaista hammaslääkäriä, Horace Wells ja William Morton. Aikaisemmin leikkaus oli äärimmäisen kivulias kokemus ja leikkaajia kehotettiin hoitamaan leikkaukset mahdollisimman nopeasti, ettei potilas kärsisi niin paljoa. 1800- luvulla leikkaukset muuttuivat merkittävästi, kun nukutus ja lihasrelaksantit saatiin käyttöön.

Kirurgian riskit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirurgin työvälineitä.

Kirurgisiin toimenpiteisiin kuten leikkauksiin liittyy aina sekä ennakoitavia että ennakoimattomia riskejä. Avosydänkirurgiaan liittyvät riskit ovat suuremmat kuin esimerkiksi nielurisojen poiston, mutta molempiin liittyy aina jopa kuoleman riski. Onnettomuudessa vahingoittuneen potilaan hengen pelastamiseksi tehty traumakirurgia on erityisen riskialtista, mutta leikkauksen riskin kääntöpuolena on potilaan varma menehtyminen ilman hänen tarvitsemaansa leikkausta.[9]

Erityisesti elektiivisessä kirurgiassa on tärkeää, että lääkäri kertoo potilalle toimenpiteeseen liittyvistä riskeistä. Hoitolinjaa valittaessa tulee pohtia ovatko kirurgisella toimenpiteellä saavutetut tulokset suuremmat kuin toimenpiteeseen liittyvät riskit. Potilaan ja hoitavan lääkärin tulisi keskustella mahdolliseen toimenpiteeseen liittyvistä riskeistä hyvissä ajoin ennen leikkausta. Riskit vähenevät, jos leikkaavaksi lääkäriksi on mahdollista valita kokenut kirurgi.[9]

Tietyissä tilanteissa kirurgiset toimenpiteet ovat ainoa mahdollinen hoito ja leikkaus ei käytännössä ole vältettävissä. Tällaisia ovat esimerkiksi umpilisäkkeen tulehdus, vaikeasti murtuneet luut ja jotkut onnettomuuksien aiheuttamat traumat. Muissa tapauksissa potilaan edun mukaista on yleensä aloittaa mahdollisimman vähäinvasiivisesta hoidosta ja päätyä leikkaukseen vain viimeisenä keinona. Joissain tapauksissa leikkausta voidaan viivyttää, mutta se muuttuu ajanmyötä lopulta välttämättömäksi.[10]

Kirurgisen hoidon haittavaikutukset[11] voidaan yleisesti jakaa välittömiin ja viivästyneisiin komplikaatioihin.[12] Välittömät haittavaikutukset ilmenevät jo toimenpiteen aikana tai välittömästi sen jälkeen. Syynä on joko toimenpiteen epäonnistuminen tai väärä toimenpide. Viivästyneitä haittavaikutuksia ovat muun muassa verenpurkaumat, laskimotukokset, imunestekertymä, infektio tai vaivan, esimerkiksi tyrän, uusiutuminen.[12]

Hoidon riskejä ovat myös hoitovirheet, esimerkiksi leikkausvälineiden jääminen potilaan sisään. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan välineitä unohtuu vuosittain noin 1500 sikäläisen potilaan sisään.[13] Suomessa sisään jää yleisimmin harsoinen leikkausliina, joka aiheuttaa tulehduksen. Potilas joudutaan tällöin leikkaamaan uudelleen. Tällaisia tapauksia tulee Suomessa tietoon tuskin edes joka vuosi. Välineriskin vuoksi kaksi hoitajaa laskee leikkausliinat ja instrumentit leikkauksen aikana useita kertoja. Epävarmoissa tapauksissa potilas röntgenkuvataan.[14]

Kirurgian tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirurgisten operaatioiden vaikutusten tutkiminen lääketieteen korkeimpien standardien mukaisesti on ongelmallista. Jotta tutkimukseen saataisiin vertailukelpoinen verrokkiryhmä, pitäisi siihen kuuluvillekin tehdä jonkinlainen "lumeleikkaus". Tällaisen potilasta vahingoittavan, hoitamattoman leikkauksen tekemistä pidetään epäeettisenä.[15] Muutamassa toteutetussa tutkimuksissa on löydetty viitteitä kirurgisiinkin operaatioihin liittyvästä plasebovaikutuksesta. [16]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kirurgia HUS. Viitattu 6.6. 2009.
  2. Elektiiviset leikkaukset 1999-11-03. Kansallinen ontologiapalvelu ONKI.
  3. Päivystyskirurgian opas 27.10.2006. Kustannus Oy Duodecim.
  4. Tarkistusleikkaukset 1999-11-03. Kansallinen ontologiapalvelu ONKI.
  5. Päiväkirurgia 1999-11-03. Kansallinen ontologiapalvelu ONKI.
  6. TYKS: Erikoislääkärikoulutus
  7. Sariola, Suvi: Lääkärin ammatin evoluutio. Suomen Lääkärilehti, 26.6.2009, 64. vsk, nro 26, s. 2362-2363. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto.
  8. Arno Forsius:Kirurgian historiaa
  9. a b Jennifer Heisler: Understanding the Risks Involved When Having Surgery About.com. 3.1.2009. Viitattu 7.6.2009. (englanniksi)
  10. Jennifer Heisler, RN: Do You Really Need Surgery? About.com. January 03, 2009. Viitattu 7.6.2009. (englanniksi)
  11. Hoidon haittavaikutus -käsitettä on Stakesin työryhmä suosittanut sanan komplikaatio tilalle. Maria Hallman-Keiskoski: Pilottitutkimus potilasturvallisuusmallin kehittämisestä (pdf) (Terveyskasvatuksen lisensiaatintyö) 2006. Viitattu 5.6.2009.
  12. a b Timo Juutilainen: Kirurgisten hoitotoimenpiteiden komplikaatiot 19.1.2009. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 5.6. 2009.
  13. Poliklinikka.fi
  14. Heini Larros: Lääkärin tarkastus. City-lehti, , 2003. vsk, nro 8. Citypress Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 6.6.2009.
  15. Scott Gottlieb: Placebo surgery provokes controversy 9.10.1999. BMJ Publishing group. Viitattu 8.6. 2009. en
  16. Gina Kolata: A knee surgery for arthritis is called a sham 11.7.2002. Global Action on Aging. Viitattu 8.6. 2009. en