Fysiatria

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Fysiatria on lääketieteen erikoisala, joka keskittyy tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien, sairauksien ja kipuoireyhtymien konservatiiviseen hoitoon sekä erilaisten potilasryhmien moniammatilliseen kuntoutukseen. Laajemmin fysiatrian tavoitteena on sairauksien ja vammojen seurauksena syntyvien toimintakyvyn häiriöiden kokonaisvaltainen ehkäisy, hoito ja kuntoutus. Englanniksi erikoisalan nimi on physical medicine and rehabilitation eli suoraan kääntäen fysiolääketiede ja kuntoutus.

Osa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fysiatrian osa-alueiksi voidaan laskea esimerkiksi seuraavat[1]:

  • Tuki- ja liikuntaelinsairauksien kuntoutus
  • Neurologinen kuntoutus
  • Kipukuntoutus
  • Urheilulääketiede
  • Musiikkilääketiede
  • Sotavammalääketiede

Toimintaympäristöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fysiatrian erikoislääkäreiden määrä oli 165 Suomessa vuonna 2016. Heistä 40 % työskenteli sairaalassa, 15 % lääkäriasemilla ja -keskuksissa, 20 % säätiöissä, yhdistyksissä, järjestöissä, terveyskeskuksissa tai valtion organisaatioissa ja 25 % muissa toimipaikoissa. Puolet pitivät yksityisvastaanottoa pää- tai sivutoimisesti ja tavallisimmin fysiatrian erikoislääkäri teki työtä polikliinisesti sairaalassa osana moniammatillista tiimiä. Fysiatrian tarpeen on ennustettu kasvavan tulevaisuudessa merkittävästi.[2]

Ongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimintakyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fysiatrian kliininen toiminta kohdistuu toimintakyvyn parantamiseen. Toimintakykyyn vaikuttaa paitsi kehon toiminnot ja sairaudet niin myös suuri joukko psykososiaalisia yksilö- ja ympäristötekijöitä ja vaatimuksia. Toiminnot jaetaan tavallisesti perustoimintoihin (PADL), välinetoimintoihin (IADL) ja vaativiin toimintoihin (AADL). Näin fysiatriaan kuuluu keskeisesti myös invaliditeetti, työkyky, ajokyky ja toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen arviointi.[3]

Tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisiin fysiatriassa hallittaviin tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien syihin kuuluvat muun muassa seuraavat[3]:

  • Biomekaaniset toimintahäiriöt, kuten kineettisten ketjujen toimintahäiriöt, virheelliset kuormitusakselit, lukitusmekanismien instabiliteetti (epävakaus), ali- ja yliliikkuvuus sekä lihasten epätasapaino ja säätelyhäiriöt
  • Lihasten jännitys, spasmi (kramppi), väsymys, heikkous ja aineenvaihdunnalliset häiriöt
  • Virheasennot, sijoiltaanmeno (subluksaatio, luksaatio), kiinnikkeet ja lukkiutuminen
  • Degeneraatio eli rappeutuminen, johon kuuluu veden väheneminen, parenkyymikudoksen väheneminen (atrofia), sidekudoksen (fibroosi) ja luulisän (osteofytoosi) muodostuminen ja kudosrakenteen hajoaminen
  • Krooninen tulehdus
  • Ylirasitus, epäfysiologinen kuormitus, toistuva mikrotrauma, vammat, vammojen jälkitilat ja urheiluvammat
  • Hermojen pinteet, puristus ja kemiallinen ärsytys
  • Kipujärjestelmän ongelmat ja kipuun liittyvät tunteet, tiedonkäsittely ja käytösmallit

Kipuoireyhtymät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fysiatriassa hoidettaviin kipuoireyhtymiin kuuluvat muun muassa monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä (CRPS), fibromyalgia, myofaskiaalinen kipuoireyhtymä ja krooninen kipuoireyhtymä[4].

Niska-hartiaseudun sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fysiatrian keskeisiin niska-hartiaseudun sairauksiin kuuluvat seuraavat[5]:

Yläraajan sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yläraajojen tuki- ja liikuntaelinvaivoihin kuuluvat muun muassa seuraavat tilat[6][7]:

  • AC-nivelen nivelrikko
  • Kiertäjäkalvosimen tendinopatia (aiemmin harhaanjohtavasti tendiniitti tai ahdas olka -oireyhtymä)
  • Yläraajan aitiopaineoireyhtymät
  • Yläraajan paikalliset dystoniat: esimerkiksi muusikon kramppi ja kirjoituskramppi
  • Kiertäjäkalvosimen repeämä
  • Subakromiaalibursiitti (olkalisäkkeen alaisen limapussin tulehdus)
  • Kiertäjäkalvosimen jännekalkki
  • Hauislihaksen pitkän pään jänteen tendinopatia, repeämä tai sijoiltaanmeno
  • Olkanivelen epävakaus (instabiliteetti)
  • Jäätynyt olkapää (capsulitis adhaesiva, engl. frozen shoulder)
  • Olkanivelen nivelrikko
  • Kyynärnivelen nivelrikko
  • Kyynärpään bursiitti
  • Lateraalinen epikondyliitti eli tenniskyynärpää (huom. patologisesti degeneratiivinen eikä tulehduksellinen)
  • Mediaalinen epikondyliitti eli golfkyynärpää (huom. patologisesti degeneratiivinen eikä tulehduksellinen)
  • Radiuksen proksimaalipään subluksaatio
  • Sulcus nervi ulnaris -oireyhtymä (kyynärpääpinne)
  • Ulnaris-neuropatia
  • Nervus ulnaris saltans (hyppivä kyynärhermo)
  • Kyynärvarren peritendiniitti (jänteen vieruskudoksen ja lihas-jänneliitoksen tulehdus)
  • Pronator-oireyhtymä
  • Frohsen oireyhtymä (nervus interosseus posterior)
  • Rannekanavaoireyhtymä
  • Ganglio eli hyytelörakko (nivelpussin tai jännetupen pullistuma)
  • Ranteen tenosynoviitti (jänteen tupen tai synoviaalisen kalvon tulehdus)
  • Ranteen nivelrikko
  • Kämmenkalvon kutistuma (Dupuytrenin kontraktuura)
  • Käden ojentajajänteiden tenosynoviitit: esimerkiksi De Quervainin stenosoiva tenosynoviitti
  • Käden ojentajajänteiden peritendiniitit: esimerkiksi intersektio-oireyhtymä
  • Käden koukistajajänteiden tenosynoviitit
  • Käden nivelten nivelrikko
  • Napsusormi (tendovaginitis stenosans)
  • Raynaud'n oire

Alaselän sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaselän sairaudet ja alaselkäkipu ovat yksi fysiatrian keskeisimmistä ongelmista. Näihin kuuluvat muun muassa seuraavat tilat[8]:

Lantion sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lantiorenkaaseen ja lantion lihaksiin liittyviin vaivoihin kuuluvat muun muassa seuraavat:

Alaraajan sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaraajojen sairauksiin kuuluvat suurpiirteisessä anatomisessa järjestyksessä lonkkanivelestä varpaisiin muun muassa seuraavat[9][10]:

Neurologiset sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fysiatriassa pyritään parantamaan toimintakykyä myös muun muassa seuraavissa neurologisissa tai neurokirurgisesti hoidetuissa tiloissa[3]:

Muut potilasryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fysiatriset menetelmät soveltuvat monien eri potilasryhmien kuntoutukseen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat[3]:

  • Polymyalgia rheumatica
  • Nivelreuma
  • Spondyloartriitit
  • Sydän- ja verisuonitaudit (esimerkiksi ns. sydänkuntoutus)
  • Keuhkotaudit
  • Vaikeat verenvuototaudit
  • Palovammapotilaat
  • Leikkausten jälkeinen kuntoutus

Kasvuikäisten tuki- ja liikuntaelinten sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsille ja nuorille tyypillisiin tuki- ja liikuntaelimistön vaivoihin kuuluvat muun muassa seuraavat[11]:

Menetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokonaisvaltainen lähestymistapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuloksekas toimintakyvyn kuntouttaminen vaatii usein pitkäjänteistä, biopsykososiaalisesti yksilöllistä moniammatillista toimintaa. Tämä vaatii kuntoutujalta ja usein myös hänen läheisiltään hyvää motivaatiota, pystyvyyskäsitystä ja osallistumista. Kuntoutuksen palveluverkko on monimutkainen, mikä lisää entisestään kuntoutussuunnitelman, kuntoutusohjauksen ja seurannan tarvetta.[12]

Muista lääketieteen erikoisaloista fysiatrisessa diagnostiikassa tarvitaan usein esimerkiksi kliinisen kemian, kliinisen neurofysiologian ja radiologian menetelmiä. Fysiatristen ongelmien hoidossa taas voidaan joskus tarvita etenkin ortopedian, lastenortopedian, käsikirurgian, neurokirurgian, neurologian, reumatologian, työterveyslääketieteen tai kivunhoitolääketieteen osallistumista.[3]

Fysiatria perustuu hoitomuotojenkin osalta suurelta osin erilaisten erityistyöntekijöiden suorittamiin toimiin (kts. Hoitomuodot).

Diagnostiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fysiatriseen kliiniseen tutkimus syventää perustason anamneesia, statusta ja kliinisiä mittauksia muun muassa laajemmalla toimintakykyanamneesilla, lomaketutkimuksilla ja standardoiduilla haastatteluilla (IMBA, MELBA, PCA); lihasten, jänteiden, ryhdin, liikerytmien ja kävelyn tarkemmalla analyysillä; epävakaus-, provokaatio- ja suorituskykytesteillä; sekä esimerkiksi voimien ja liikkuvuuden tarkennetulla mittaamisella mittanauhan, kulmamitan, painealgometrin tai Jamar-dynamometrin avulla.[3]

Hoitomuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fysiatriassa käytettyihin hoitomuotoihin kuuluvat muun muassa seuraavat[3]:

Apuvälineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usein myös apuvälineet ovat tärkeä osa toimintakyvyn parantamista. Näitä on pääosin neljään erilaisiin toimintoihin[15]:

  • Proteesit, ortoosit ja muut motoriset apuvälineet
  • Sensoriset apuvälineet
  • Ympäristönhallinnan apuvälineet
  • Kommunikaatioapuvälineet

Työikäisten kuntoutuspalvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työikäisten kuntoutuksessa on käytössä lisäksi monimuotoinen työterveyteen keskittyvä palveluverkosto. Työikäisten kuntoutusmenetelmiin ja -ohjelmiin kuuluvat muun muassa seuraavat[16]:

  • Lääkinnällinen kuntoutus: avomuotoinen terapia tai laitosjaksot
  • Ammatillinen kuntoutus: työsijoitus, työmuutokset, työkokeilut ja uudelleenkoulutus
  • Työterveysneuvottelu (kolmikantaneuvottelu)
  • Työnohjaus (työvalmennus)
  • Ammatinvalinta- ja työurasuunnittelu
  • Kuntoutustutkimus ja kuntoutustarveselvitys
  • Ammatillisesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus (ASLAK)
  • Kuntoremontti
  • Työkykyä ylläpitävä ja parantava valmennus
  • Sairauskohtaiset kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssit
  • Kuntoutuspsykoterapia
  • Valmentava ja ammattillinen työvoimapoliittinen koulutus
  • Työkykyä ylläpitävä toiminta (TYKY)

Sosiaalivakuutusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeinen osa fysiatrista kuntoutussuunnitelmaa on usein erilaisten taloudellisten etuuksien ja vapautusten hakeminen lääkärin lausuntojen avulla. Lausuntoihin kuuluvat Suomessa muun muassa A-lausunto (SV6), B-lausunto, C-lausunto ja E-lausunto. Etuuksiin kuuluvat esimerkiksi seuraavat:[17]

  • Lääkekorvaukset
  • Sairauspäiväraha
  • Osasairauspäiväraha
  • Kuntoutustuki
  • Osatyökyvyttömyyseläke
  • Työkyvyttömyyseläke
  • Hoitotuki
  • Vammaistuki

Kuntoutuspalvelun voi tilanteesta riippuen kustantaa Kela, työeläkelaitos (TELA), julkinen kuntoutusyksikkö, kunta, TE-hallinto, vakuutusyhtiö tai työnantaja. Kuntouttavan palvelun voi tilanteesta riippuen toteuttaa esimerkiksi yksityiset kuntoutuslaitokset, työterveyshuolto, yksittäiset erikoislääkärit, perusterveydenhuolto (terveyskeskus, kouluterveydenhuolto, neuvola), aluesairaala, keskussairaala, yliopistosairaala, vammaispalvelut tai sosiaalitoimi.[17]

Tutkimus ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimien vaikuttavuuden lisäämiseksi fysiatriassa käytetään muun muassa seuraavia menetelmiä[18]:

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jari Arokoski, ym. (toim.): Fysiatria. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 978-951-656-596-8.
  2. Fysiatria erikoisalani.fi. Viitattu 9.1.2020.
  3. a b c d e f g Jari Arokoski, ym. (toim.): Fysiatria. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 978-951-656-596-8.
  4. Jari Arokoski, ym. (toim.): ”Kipuoireyhtymät”, Fysiatria. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 978-951-656-596-8.
  5. Jari Arokoski, ym. (toim.): ”Niska-hartiaseudun sairaudet”, Fysiatria. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 978-951-656-596-8.
  6. Jari Arokoski, ym. (toim.): ”Olkapään sairaudet”, Fysiatria. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 978-951-656-596-8.
  7. Jari Arokoski, ym. (toim.): ”Kyynärpään, ranteen ja käden sairaudet”, Fysiatria. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 978-951-656-596-8.
  8. Jari Arokoski, ym. (toim.): ”Aikuisten alaselkäkipu”, Fysiatria. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 978-951-656-596-8.
  9. Jari Arokoski, ym. (toim.): ”Lonkan ja polven sairaudet”, Fysiatria. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 978-951-656-596-8.
  10. Jari Arokoski, ym. (toim.): ”Nilkan ja jalkaterän sairaudet”, Fysiatria. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 978-951-656-596-8.
  11. Jari Arokoski, ym. (toim.): ”Kasvuikäisten selkäsairaudet ja niska-hartiakipu”, Fysiatria. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 978-951-656-596-8.
  12. Jari Arokoski, ym. (toim.): ”Moniammatillinen tiimitoiminta”, Fysiatria. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 978-951-656-596-8.
  13. Jari Arokoski, ym. (toim.): ”Fysioterapia”, Fysiatria. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 978-951-656-596-8.
  14. Jari Arokoski, ym. (toim.): ”Kliininen psykologia”, Fysiatria. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 978-951-656-596-8.
  15. Jari Arokoski, ym. (toim.): ”Päivittäisten toimintojen ja liikkumisen apuvälineet”, Fysiatria. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 978-951-656-596-8.
  16. Jari Arokoski, ym. (toim.): ”Työikäisen kuntoutus”, Fysiatria. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 978-951-656-596-8.
  17. a b Jari Arokoski, ym. (toim.): ”Lääkärin laatimat todistukset ja lausunnot työkyvystä ja kuntoutuksesta”, Fysiatria. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 978-951-656-596-8.
  18. Jari Arokoski, ym. (toim.): ”Vaikuttavuus”, Fysiatria. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 978-951-656-596-8.