Lääketieteellinen fysiikka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lääketieteellinen fysiikka käsittelee fysiikan lääketieteellisiä sovelluksia. Tärkeimmät fysiikan suorat sovellukset lääketieteeseen ovat lääketieteelliset kuvantamismenetelmät (katso myös: radiologia) ja sädehoito. Epäsuoremmin fysiikka tukee lääketiedettä esimerkiksi löytämällä uusia mittausmenetelmiä, joista mittaus- ja anturitekniikka kehittää fysiologisiin mittauksiin käyttökelpoisia välineitä.

Lääketieteellisen fysiikan alalla sairaaloissa toimii sairaalafyysikoita. Sairaalafyysikot työskentelevät erityisesti säteilyn lääketieteellisen käytön vastuuhenkilöinä sädehoidossa ja käytettäessä radioaktiivisia isotooppeja kuvantamis- tai hoitotarkoituksiin, mutta myös teknisinä asiantuntijoina muun muassa fysiologisissa mittauksissa ja lääketieteellisiä laitteita hankittaessa. Sairaalafyysikon ammatti on Suomessa nimikesuojattu vain Valviran hyväksymän erikoistumiskoulutuksen suorittaneista käytettäväksi.[1] Vastaavia rajoituksia sairaalafyysikon ammatin harjoittamiselle ilman osoitettua pätevyyttä on useissa muissa maissa.

Alalla toimii muun muassa Lääketieteellisen fysiikan ja tekniikan yhdistys.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ammattioikeudet 2.12.2008. Valvira. Viitattu 11.10.2016.