Kolmas sektori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kolmas sektori on yksityisen sektorin, julkisen sektorin ja perheiden väliin jäävä yhteiskunnallinen sektori, jonka tunnuspiirteitä ovat voittoa tavoittelematon talous ja organisaatioiden tai ryhmien sosiaaliset tavoitteet. Kolmannen sektorin toimijoita ovat muun muassa yhdistykset, osuuskunnat ja säätiöt.

Kolmannen sektorin talous eroaa yksityisestä (yritys)taloudesta siinä, että toimijat eivät tavoittele voittoa. Jos vuotuista voittoa tulee, se sijoitetaan takaisin toimintaan. Verotuskohtelu on myös erilainen kuin yksityisillä yrityksillä.

Kolmannen sektorin organisaatioiden perustana ovat yhteiskunnallinen tai eettinen tavoite ja demokraattisuus (jäsen/ääni-periaate, ei omistajuuteen perustuva äänivalta). Organisaation tavoitteet lausutaan sen säännöissä.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kolmannen sektorin pääasiallisia toimijoita ovat yhdistykset. Suomalaisista osuuskunnista suuri osa on siirtynyt pääpiirteiltään yksityiselle sektorillelähde?.

Kolmannen sektorin osuus suomalaisten ajankäytöstä ja bruttokansantuotteesta on 3–7 %.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helander, Voitto: Kolmas sektori: Käsitteistöstä, ulottuvuuksista ja tulkinnoista. Gaudeamus, Helsinki 1998. ISBN 9516627358
  • Helander, Voitto ja Laaksonen Harri: Suomalainen kolmas sektori: Rakenteellinen erittely ja kansainvälinen vertailu. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Helsinki 1999. ISBN 9517471244
  • Vertaansa vailla: ajankohtaiskuva sosiaali- ja terveysjärjestöistä. Toim. Marja Vuorinen ym. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Helsinki 2005. ISBN 9517471645

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Esa Konttinen: Kolmas sektori. Jyväskylän yliopiston Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali 15.8.2008.