Osuuskunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Osuuskunta (lyhenne osk, aiemmin ok.[1]) on yhtiömuoto, jonka avulla voidaan harjoittaa osuustoimintaa. Osuuskunnan omistajia ja päätösvallan käyttäjiä ovat sen jäsenet.[2] Osuuskunnan tarkoituksena on tyydyttää jäsentensä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeita ja tavoitteita yhteisesti omistetun ja demokraattisesti hallinnoidun yrityksen avulla.[3] Osuuskunnalla voi olla myös yhteiskunnallinen tai voiton tuottamisen tarkoitus.

Tavallisia osuuskuntamuotoisia yrityksiä ovat mm. osuuskauppa ja osuuspankki. Osuuskunnan jäsenyys on Suomessa hyvin yleistä. Osuuskunnissa on yli 4 miljoonaa jäsentä ja osuuskuntiin rinnastettavissa keskinäisissä vakuutusyrityksissä noin 3 miljoonaa jäsentä.[4]

Osuuskunta Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osuuskunta on taloudellista toimintaa harjoittava yritys, jonka omistavat osuuskunnan jäsenet.

Osuuskunnan tarkoitus on (lähtökohtaisesti) harjoittaa taloudellista toimintaa jäsenten taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi siten, että jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan palveluita. Palvelut osuuskunta voi tarjota itse tai järjestää muulla tavoin.[5] Osuuskunnan säännöissä voidaan määrätä myös muu tarkoitus. Sellainen tarkoitus voi olla esimerkiksi voiton tuottaminen tai jokin yhteiskunnallinen tavoite.[6]

Osuuskunnan jäsenmäärää ja osuuspääomaa ei ole ennalta määrätty. Jäsenmäärä, osuuksien lukumäärä ja osuuspääoma ovat vaihtuvia.[6]

Osuuskunnan kokouksessa jäsenillä on yksi ääni, jos säännöissä ei määrätä toisin. Jos osuuskunta on todella suuri, jäsenten valitsema edustajisto korvaa osuuskuntakokouksen. Muut toimielimet ja niiden tehtävät ovat samat kuin osakeyhtiössä.

Jäsenyys ja osuuskunnan osuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osuuskunnan jäsenyyttä haetaan kirjallisesti hallitukselta. Hallitus päättää uusien jäsenten hyväksymisestä. Jäseneksi ei välttämättä hyväksytä ketä tahansa, vaikkakin kaikille avoin jäsenyys kuuluu osuustoiminnan kansainvälisiin periaatteisiin. Jäsenen on liittyessään otettava yksi osuuskunnan osuus. Osuuskunnan säännöissä voidaan määrätä, että jäsenellä on velvollisuus ottaa useampikin kuin yksi osuus joko liittyessä tai jäsenyyden jatkuessa.[7]

Osuudesta suoritettava "ostohinta" on nimeltään merkintähinta.[8] Merkintähintaa kutsutaan usein osuusmaksuksi, mutta merkintähinta ja osuusmaksu voivat myös erota toisistaan. Osuusmaksu eli osuuden nimellisarvo[9] voidaan määritellä osuuskunnan säännöissä. Osuusmaksu eli nimellisarvo voi olla sama kuin osuuden merkintähinta, mutta tämä ei ole välttämätöntä, vaan merkintähinta voi sisältää esimerkiksi erillisen liittymismaksun. Osuus voi olla myös nimellisarvoton. Silloin merkintähinta voidaan asettaa tarpeen mukaan muuttamatta sääntöjä.[10]

Osuuskunnan jäsenyyttä ei voi myydä tai luovuttaa edelleen, jollei säännöissä määrätä toisin. Sen sijaan osuuden eli jäsenyyteen liittyvät taloudelliset oikeudet voi luovuttaa eteenpäin, jollei sitä säännöissä estetä.[6][7]

Jäsen voi erota osuuskunnasta. Hänet voidaan tietyissä tilanteissa myös erottaa. Jäsenyyden päätyttyä jäsenelle (tai kelle osuus on siirtynyt) palautetaan maksettu osuusmaksu. Maksuaika on pitkä: palautus on suoritettava vuoden kuluttua nykyisen tilikauden päättymisestä.[7] Palautettava määrä ei välttämättä ole sama kuin osuudesta aikanaan maksettu määrä. Tilanteesta riippuen se saattaa sisältää esimerkiksi suhteellisen osuuden osuuskunnan ylijäämästä.[10]

Osuuskunnan jäsenen taloudellinen vastuu rajoittuu hänen sijoittamaansa pääomapanokseen samoin kuin osakeyhtiössäkin.[6]

Osuuskunta verrattuna muihin juridisiin muotoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtiömuotona osuuskunta on lähellä osakeyhtiötä. Taloudellista vastuuta, hallitusta ja sen jäsenten velvollisuuksia koskevat määräykset ovat samanlaisia. Erona on mm. se, että laki ei aseta osuuskunnalle minimipääomavaatimusta. Tästä johtuen osuuskunta sopii yhtiömuodoksi yritykselle, joka perustetaan asiantuntijuuden ympärille eikä tarvita suurta alkupääomaa.[6]

Sen lisäksi, että osuuskunta muistuttaa osakeyhtiötä, osuuskunnan voi mieltää myös aatteellisen yhdistyksen liiketoiminnallisena vastineena.[7]

Osuuskunnan perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osuuskunnan perustamiseen riittää yksi jäsen. Jäsenet voivat olla joko luonnollisia tai juridisia henkilöitä. Osuuskunta syntyy, kun se on merkitty kaupparekisteriin.[7]

Osuuskunnan nimessä tulee olla sana osuuskunta, yhdysosa osuus tai lyhenne osk, tai näiden ruotsinkieliset vastineet andelslag, andels tai anl.[11]

Ylijäämän jakaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osuuskunnan tuottamaa voittoa kutsutaan ylijäämäksi ja tappiota alijäämäksi. Jos osuuskunnan sääntömääräinen tarkoitus on voiton tuottaminen, voidaan ylijäämää kutsua taseessa myös voitoksi ja alijäämää tappioksi.[12]

Ylijäämää (voittoa) voidaan jakaa osuuden ja osakkeen omistajille vain, jos osuuskunnan säännöissä näin määrätään. Säännöissä voidaan määrätä jakoperusteesta. Jos jakoperustetta ei ole säännöissä määrätty, jako toimitetaan sen mukaan kuin jäsenet ovat käyttäneet hyväkseen osuuskunnan palveluita.[13]

Ylijäämän jakamisesta käytetään nimitystä ylijäämänpalautus. Tätä nimitystä käytetään erityisesti silloin, kun jakoperusteena on se, kuinka jäsenet ovat käyttäneet osuuskunnan palveluita. Jos jako perustuu sijoitettuun pääomaan, siitä käytetään nimitystä osuuskorko.[14]

Ylijäämänpalautus (kuten myös osuuskorko) on saajalleen verotettavaa tuloa. Verotus on muuttunut vuoden 2015 alusta. Jos osuuskunnassa on vähintään 500 jäsentä, yksityishenkilön saama ylijäämänpalautus verotetaan pääomatulona. Alle 5000 euron palautuksia koskee huojennus, jonka mukaan vain 25 % ylijäämänpalautuksesta on verotettavaa pääomatuloa. Pienempien kuin 500 jäsenen osuuskuntien ylijäämänpalautus jaetaan tietyissä tilanteissa ansiotuloksi ja pääomatuloksi.[6][15]

Osuuskunta voi tietyissä tilanteissa vähentää jakamansa ylijäämänpalautuksen omassa verotuksessaan. Vähennysoikeuden edellytyksen on mm. se, että palautus tapahtuu jäsenille näiden ostojen tai myyntien suhteessa.[16]

Asiakashyvitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet osuuskunnat myöntävät jäsenilleen asiakashyvityksiä (bonuksia) sen perusteella, kuinka paljon jäsen on käyttänyt osuuskunnan palveluita. Asiakashyvitykset ovat palvelusta jäsenille annettavia alennuksia. Ne eivät ole voitonjakoa, vaan hyvitykset otetaan osuuskunnan tuloslaskelmassa huomioon jo ennen ylijäämän muodostumista.[14] Asiakashyvityksiä ei veroteta.

Asiakashyvitysten jakaminen on tavallista osuuskaupoissa ja osuuspankeissa. Asiakashyvityksen määrä voi silloin perustua jäsenen ostosten tai hänen käyttämiensä pankkipalveluiden rahalliseen määrään.

Lahjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osuuskunnan säännöissä voidaan määrätä, että osuuskunnan varoja saa jakaa lahjoituksina yleishyödylliseen tai siihen rinnastettavaan tarkoitukseen.[13]

Osuuskunnan osakkeet ja sijoitusosuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäsenten lisäksi osuuskunnassa voi olla osakkeita, osakkeenomistajia ja osakepääoma. Aiemmin näistä käytettiin nimitystä sijoitusosuus ja sijoituspääoma.[6]

Osuuskunnan osakkeella ei lähtökohtaisesti ole äänioikeutta. Osakkeen äänioikeudesta ja oikeudesta osuuskunnan varoihin ja ylijäämään voidaan määrätä osuuskunnan säännöissä. Osakkeet ovat lähtökohtaisesti siirtokelpoisia. Niillä on käyttöä erityisesti isojen osuuskuntien varainhankinnassa.[10]

Osuuskuntien määrä ja taloudellinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osuuskunta on suomalaisista yleisistä yhtiömuodoista harvinaisin. Osuuskuntia oli 31.3.2013 Suomessa 4436 kappaletta, mikä muodosti alle 1 % kaupparekisteriin merkityistä yrityksistä.[17] Sen sijaan osuuskunnan jäsenyys on Suomessa hyvin tavallinen.

Osuuskuntien osuus Suomen taloudessa on huomattava. Ne tuottavat Suomen bruttokansantuotteesta noin 20 % ja työllistävät noin 100 000 henkeä.[18]

Aiempia säädöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhan osuuskuntalain mukaan osuuskunta sai myydä tavaroita tai palveluitaan vain jäsenilleen. Tästä periaatteesta on kuitenkin myöhemmissä osuuskuntalaeissa luovuttu.lähde?

Osuuskunnan perustajajäseniä tuli aiemmin olla vähintään kolme.

Osuuskunta muissa maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osuuskunta tunnetaan yhtiömuotona myös ulkomailla.

Ruotsissa osuuskunta on oikeushenkilö, jonka tarkoituksena on edistää jäsenten taloudellisia etuja liiketoiminnalla, johon jäsenet osallistuvat tai kyseinen osuuskunta osallistuu toisen osuuskunnan toimintaan.[14]

Norjassa osuuskunnan tarkoituksena on edistää jäsenten taloudellisia etuja vähentämällä kuluja, lisäämällä tuloja tai jäsenten osallistuessa osuuskunnan toimintaan muulla tavoin.[14]

Saksassa osuuskunta on oikeushenkilö, jossa ei ole määrättyä jäsenmäärää. Osuuskunnan tarkoitus on liiketoiminnalla tukea jäsenten taloudellisia, sosiaalisia tai kulttuurisia etuja.[14]

Isossa-Britanniassa liiketoimintaa harjoittava yhteisö voidaan rekisteröidä osuuskunnaksi, kunhan kyseessä on "vilpittömässä mielessä" toimiva osuuskunta. Käytännössä se tarkoittaa, että osuuskunnan on täytettävä Kansainvälisen osuustoimintaliiton määrittelemät osuustoimintaperiaatteet. Osuuskunnassa on oltava vähintään kolme jäsentä tai kaksi yhteisöjäsentä.[14]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 16.6.2013.
  2. Patentti- ja rekisterihallitus: Osuuskunta Viitattu 24.4.2014
  3. International Co-operative Alliancen määritelmä - Co-operative identity, values & principles
  4. http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2012/20120185
  5. Osuuskuntalaki 1 luku 5 § (421/2013)
  6. a b c d e f g Rimmi, Riitta: Osuuskunta taipuu moneksi. Taloustaito, , 2015. vsk, nro 3, s. 46–50. Helsinki: Verotieto Oy.
  7. a b c d e Suomen yrittäjät: Osuuskunta
  8. Osuuskuntalaki 2:4 (14.6.2013/421)
  9. Osuuskuntalaki 4:4 (14.6.2013/421)
  10. a b c Pellervo: Osuudet, osakkeet ja osuuskunnan oma pääoma
  11. Toiminimilaki 128/1979
  12. Osuuskuntalaki 8:1 (421/2013)
  13. a b Osuuskuntalaki 14.6.2013/421 16 luku
  14. a b c d e f Simola, Leevi: Osuuskuntien uudistuva voitonjaon verotus osinkoverotukseen verraten. OTM-tutkielma, Finanssioikeus. , 2015. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.3.2015).
  15. Osuuskunnan jakamat ylijäämät, ennakonpidätys sekä Verohallinnolle annettavat ilmoitukset vuoden 2015 alusta
  16. Laki elinkeinotulon verottamisesta annetun lain muuttamisesta 1400/2014 18 §
  17. http://www.prh.fi/fi/kaupparekisteri/yritystenlkm/lkm.html
  18. Manninen, Olli: Yhdessä tekemisen voimaa. OP Taloudessa, , 2015. vsk, nro 1, s. 21–23. OP Osuuskunta. ISSN 1797-6693.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Osuuskunta.