Edistysmielinen osuustoiminta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakaniemen Elanto vuonna 1993.
Vuosina 1950–1975 Kesko kasvatti markkinaosuuttaan eniten, toisena SOK. OTK-ryhmän osuus pieneni hieman, Tukon eniten.
Vakuutusyhtiö Kansan entinen toimitalo Helsingin Sörnäisissä.
Osuusliike Mäki-Matin logoja.
Kemin Osuuskaupan toimitalo Keskuspuistokatu 1:ssä, valmistunut 1929.
Oulun Osuuskaupan vanha toimitalo, Pakkahuoneenkatu 30.
Osuusliike Lapinmaa Rovaniemellä vuonna 1940.

Edistysmielinen osuustoiminta oli oma nimitys niille, lähinnä Suomen kaupunkien työväestöstä koostuneille osuuskaupoille, jotka erosivat Yleisestä Osuuskauppojen Liitosta 1916 ja perustivat Osuusliike Elannon johtamana omaksi aatteelliseksi keskusjärjestökseen Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK). Edistysmieliset osuuskaupat eli osuusliikkeet erosivat seuraavana vuonna Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnasta (SOK) ja perustivat keskuskaupakseen Suomen Osuustukkukaupan (OTK).[1] Osuusliikkeitä oli enimmillään 129. Järjestäytyminen yhtenäiseksi kaupparyhmittymäksi, E-liikkeeksi tapahtui 1964. Kullakin osuusliikkeellä oli oma säästökassa ja joillakin myös omaa tuotannollista toimintaa varsinkin alkuvaiheessa, kuten leipomo ja meijeri. Lisäksi edistysmielistä osuustoimintaa olivat rakennusteollisuudessa Haka, vakuutusalalla Kansa sekä kirjakustantamo Tammi.

Liikeketjuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungeissa ja muissa suuremmissa asutuskeskuksissa oli Centrum-tavarataloja. E-liike oli 1950-luvulla edelläkävijä valintamyymälöiden tuomisessa Suomeen; ryhmän eri kokoisten elintarvikeliikkeiden tunnuksia olivat E-market, E-halli ja Siwa. Muita E-liikkeen ketjuja sen viimeisinä vuosikymmeninä olivat rautakauppa Renlund, huonekaluliike Eka-kaluste, huoltamoketju Finnoil (aik. E-Öljyt) ja Cumulus-hotellit. Haka-Auto Oy toi maahan Mazda- ja Wartburg-autoja,[2] ja monilla paikallisilla osuusliikkeillä oli oma autoliike.[3]

Teollisuuslaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

E-liikkeen omistamaa teollisuutta olivat rakennuskunta Hakan ja kirjankustantamo Tammen ohella puoli tusinaa lihanjalostamoa ympäri Suomen (Oulu 1944, Lahti 1948, Kuopio 1949, Vaasa 1950, Turku 1953 ja Kuopio 1957), kalanjalostamo Kontio & Kontio (1944), Helsingin margariinitehdas (1930) ja makaronitehdas (1946, vuodesta 1960 Hämeenlinnassa), Hämeenlinnan keksitehdas, Helsingin kahvipaahtimo (1927), kaksi myllyä (Helsinki 1936 ja Hämeenlinna 1956), perunajauhotehdas (1937–1959 Tampereella, 1959–1968 Vähässäkyrössä) ja mallastehdas (vuoteen 1968 asti Tampereella).[4] E-liikkeen elintarviketuotantoon kuuluivat myös paikallisosuuskauppojen leipomot ympäri maata, joita oli enimmillään sata vuonna 1964. Monet niistä nousivat paikkakunnillaan suosioon niin, että E-liikkeestä leipää ostivat nekin jotka eivät muuten aatteellisista syistä liikettä suosineet[5]. Osuusliikkeillä oli myös pieniä virvoitusjuomatehtaita, joillakin myös pesula ja halkosaha[6]. Tuotannon arvoltaan suurin osuusliikkeiden teollisuustoimiala oli kuitenkin meijeritoiminta, jonka osuus 1960-luvun puolivälissä oli 55 prosenttia. Osuusliikkeiden meijereitä oli tuolloin 18, ja lisäksi OTK omisti kolme meijeriä.[7] E-liike kuitenkin luopui meijeritoiminnasta 1970-luvun alkupuolella.[8]

Elintarviketuotannon lisäksi OTK:lla oli Hämeenlinnan rehutehdas, Sörnäisten teknokemian tehdas, Tampereen tulitikkutehdas (1926) ja kalustetehdas Sotka Lahdessa (perustettu 1958). OTK:lla oli myös viisi tekstiilitehdasta: Helsingin paitatehdas ja pukutehdas (perustettu 1925), leninkitehdas, Hyvinkään vuodevaatetehdas (1935) ja Savonlinnan työvaatetehdas (1954). Helsingin vanutehdas Keru Oy perustettiin 1947. Rakennusainevalmistajia olivat Hämeenlinnan saha (1943), Kylmäkosken naulatehdas (1938, vuodesta 1956 Orivedellä) ja rakennuslevytehdas (Sotkia Oy, 1956) sekä Keravan kattohuopatehdas (1955). Lisäksi vuonna 1959 OTK osti Renlundin rakennusainetehtaat, jotka tuottivat Leca-kevytsoraa ja -tiiliä, savitiiliä sekä vuolukivituotteita Nunnanlahden louhoksesta. [9]

Kannattavuuskriisistä Eka-fuusioon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

E-osuusliikkeiden kannattavuus oli 1960-luvun puolivälistä lähtien jatkuvasti tappiollista, ja liikevaihto alkoi laskea 1970-luvun puolivälistä. Yksi pelastusyrityksistä oli Siwa-lähikauppaketjun kehittäminen 1980-luvun alussa.[10] Vuonna 1983 E-liikkeessä tehtiin suurfuusio, jolloin kaikki osuusliikkeet suurinta Elantoa lukuun ottamatta yhdistyivät omistamansa OTK:n kanssa E-osuuskunta Ekaksi 1983. Jo aiemmin samana vuonna KK:n nimi muutettiin muotoon Kulutusosuustoiminnan Keskusliitto jäseninään fuusion jälkeen siis vain Eka ja Elanto.[11]

E-osuuskunta Ekasta muotoutui vuonna 1987 Hakan ja Kansan mukaantulon jälkeen Osuuskunta Eka-yhtymä. Eka, Elanto, SOK ja Suomen Osuuskauppojen Keskusliitto perustivat Co-op Suomen Kuluttajaosuustoiminnan Liiton (KOL) 1992, jolloin KK lopetti toimintansa ja E-liike siirtyi historiaan.[12] Eka-yhtymästä tuli Tradeka, joka myöhemmin luopui kokonaan vähittäiskaupasta.

Yhteiskunnallinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edistysmielisen osuuskauppaliikkeen jäsenyyden yhteiskunnallinen merkitys muuttui sotien jälkeen. 1980-luvun alussa palkansaajat eivät enää keskittäneet päivittäisostojaan työväen osuuskauppoihin. Monet työläistaustaiset kuuluivat silloin E-liikkeeseen joko tottumuksesta tai vasemmistolaisuuden osoittamiseksi.[13]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kallenautio, Jorma: Eka Suomessa : 128 osuusliikkeestä monialayhtymäksi. Tammi 1992. ISBN 951-30-9942-3.
  1. OTK - Osuustukkukauppa Vanhat, Werstas
  2. Kallenautio 1992, s. 285–302.
  3. Kallenautio 1992, s. 179.
  4. Kallenautio 1992, s. 198–204, 330.
  5. Kallenautio 1992, s. 170.
  6. Kallenautio 1992, s. 175.
  7. Kallenautio 1992, s. 169.
  8. Kallenautio 1992, s. 330.
  9. Kallenautio 1992, s. 198–204.
  10. ”Siwa-laatikkomyymälä”, teoksessa Väänänen, Marjasinikka: Kaupan kynnysrahat, Kauppiaiden tarinoita, Suomineito Productions 1999, sivu 211. Viitattu 23.5.2016.
  11. Kallenautio, Jorma: Eka ja Tradeka-yhtymä 1983–2008, Tradeka 2008. Viitattu 23.5.2016.
  12. Co-op Suomen Kuluttajaosuustoiminnan Liitto Yhdistysnetti, Yhdistysrekisteri, Patentti- ja rekisterihallitus
  13. Soukola, Timo: Sallitun riskinoton rajat. STS-pankki ja sen edeltäjä 1980–1992, s. 33. Vantaa: Kellastupa Oy, 2008. ISBN 978-952-5787-03-0.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mäkinen, Eikka (toim.): E-liikkeen uranuurtajat. KK 1967.
  • Me. Kulutusosuuskuntien keskusliitto 1916–1966. Kuvateos. Kulutusosuuskuntien Keskusliitto 1966.