Suomen Yhdyspankki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen Yhdyspankin logo

Suomen Yhdyspankki Oy eli SYP (ruots. Föreningsbanken i Finland) oli vuosina 1862–1995 toiminut suomalainen liikepankki. Vuosina 1919–1975 se toimi nimellä Pohjoismaiden Yhdyspankki (ruots. Nordiska Föreningsbanken). Se oli Suomen ensimmäinen liikepankki ja koko toimintansa ajan yksi suurimmista. Suomen Yhdyspankki päätyi 1990-luvulla toteutettujen fuusioiden seurauksena osaksi nykyistä Nordea-konsernia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Yhdyspankki perustettiin vuonna 1862. Se oli Suomen ensimmäinen liikepankki. Tarkoitus oli perustaa suurpankki palvelemaan kaupan ja teollisuuden tarpeita. Pankin nimeksi suunniteltiin ensin Suomen Maanviljelyspankkia ja toimialaksi maatalouden luototusta. Suunnitelmat muuttuivat, kun Suomen Hypoteekkiyhdistys oli hahmottunut maatalousluototuksen ratkaisumuodoksi.[1]

Henrik Borgström nuoremmalla oli keskeinen rooli Yhdyspankin perustamisessa ja toiminnan käynnistämisessä. Neuvonantajana ja taustavaikuttajana toimi hänen isänsä Henrik Borgström vanhempi.[2]

Pankin pääkonttoriksi valmistui 1898 Aleksanterinkatu 36B:n Gustaf Nyströmin suunnittelema graniittitalo. Toiminta oli aloitettu Ritarihuoneella ja ennen oman liiketalon valmistumista oli toimittu myös Unioninkadun varrelta vuokratussa huoneistossa.

Suomen Yhdyspankki julkaisi Suomessa omia seteleitä vuosina 1866–1918. Se on Vaasan Osakepankin kanssa ainoa omia seteleitään julkaissut yksityispankki Suomessa.[3]

Pankki toimi nimellä Pohjoismaiden Yhdyspankki (PYP) vuosina 1919−1975. Pohjoismaiden Yhdyspankki syntyi kun 1862 perustettu Suomen Yhdys-Pankki ja 1873 perustettu Pohjoismaiden Osakepankki sulautuivat yhteen vuonna 1920.

Pohjoismaiden Yhdyspankki teki aikanaan lajissaan suurimman lahjoituksen, kun se 100-vuotispäivänään 21. toukokuuta 1962 lahjoitti Oulun yliopiston ylioppilaskunnalle Oulun Myllytullissa sijaitsevan kulttuurihistoriallisesti merkittävän entisen porvariskoti Rauhalan. Lahjoitushetkellä lahjoituksen arvo oli 30 miljoonaa markkaa.

SYP osti ja fuusioi itseensä Helsingin Osakepankin vuonna 1986.

Yhdyspankin vuonna 1957 julkaisema kuvakertomus tavallisimpien pankkiasioitten suorittamisesta.

Unitas 1990–1995[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Yhdyspankin hallintoneuvosto toteutti 1990 organisaatiouudistuksen, jonka vuoksi otettiin uudelleen käyttöön Pohjoismaisen Yhdyspankin nimi ja keskitettiin tälle uudelle yritykselle pankin liiketoiminta. Suomen Yhdyspankki Oy nimettiin Liikepankki Unitas Oy:ksi.[4]

Liikepankki Unitas Oy:stä tehtiin konsernikeskushallinnon ja omistuksen hoitaja. Tämän jälkeen Pohjoismainen Yhdyspankki, josta oli tullut Liikepankki Unitaksen tytäryhtiö, nimettiin Suomen Yhdyspankiksi. Uudistuksen jälkeen alettiin pörssissä käydä kauppaa Liikepankki Unitaksen osakkeilla, entisten Suomen Yhdyspankin osakkeiden sijaan.[4]

Luottolainsäädännön vuonna 1992 tapahtuneen uudistumisen johdosta, muutettiin 1. syyskuuta 1992 Liikepankki Unitas Oy, Unitas Oy:ksi, jolloin emoyhtiö luopui liikepankkioikeuksistaan, muuttuen holding-yhtiöksi.[4]

Vuonna 1994 ennen Merita-fuusiota Unitas-konserniin kuuluivat Suomen Yhdyspankki Oy tytäryhtiöineen, Henkivakuutusosakeyhtiö Stella, Partita Oy ja Huoneistokeskus Oy.[5]

Unitas-konsernin emoyhtiön Unitas Oy:n A-, B- ja C-osakkeet oli listattu Helsingin Pörssiin. B-osakkeet olivat etuosakkeita, joilla oli etuoikeus vuotuiseen 8 % osinkoon nimellisarvosta. C-osakkeet yhdistettiin A-osakkeisiin 23.12.1993.[5]

Fuusioiden kautta Merita ja Nordea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Yhdyspankki Oy:n emoyhtiö Unitas Oy fuusioitui vuonna 1995 Kansallis-Osake-Pankin (KOP) kanssa, jolloin syntyi Merita-pankki.[6] Fuusiossa Kansallis-Osake-Pankin osakkaat saivat yhden Meritan osakkeen kolmea KOP:n osaketta vastaan. KOP:n osakkaat saivat 41,7 % Meritan osakkeista.[7][8][9]

Seuraava fuusio tapahtui vuonna 1997, jolloin Merita-pankki yhdistyi ruotsalaisen Nordbankenin kanssa, Merita sai uuden yhtiön osakkeista 40 % ja Nordbanken 60 %, äänivalta jaettiin puoliksi kummallekin pankille. Uuden pankkikonsernin nimeksi tuli MeritaNordbanken.[10] Konserniin yhdistettiin myöhemmin vuonna 2000 tanskalainen Unibank ja norjalainen Christiania Bank og Kreditkasse.[11] Syntynyt pohjoismainen pankkikonserni nimettiin Nordeaksi vuonna 2000.[12]

KotiSYP, MikroSYP ja Solo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SYP lanseerasi puhelinpankkipalvelun vuonna 1982 nimellä KotiSYP. Palvelu toimi näppäinpuhelimella. Puhelinpalvelussa asiakas pystyi hoitamaan peruspankkipalveluitaan kuten tiedustella saldoa ja tapahtumia ja maksaa laskuja. Asiakkaan tunnistamiseen käytettiin asiakasnumeroa ja vaihtuvaa salasanaa. Palvelu oli kilpailijoihiin verrattuna edistyksellinen, vaikkakin käyttäjämäärä oli marginaalinen.[13][14]

Mikropalvelu lanseerattiin vuonna 1984 tai 1985. Palvelu oli merkkipohjainen ja tarkoitettu ASCII-päätteille. Tietoliikenneyhteys kotikoneilta pankkiin hoidettiin Kermit-ohjelmalla. Mikropalvelusta sai peruspankkipalvelut ja siellä voi tehdä myös arvopaperitoimeksiantoja. Kokonaispalvelun nimeksi tuli MikroSYP, ja sitä tarjottiin myös pienyrittäjille. KotiSYP oli MikroSYP:in suppea muoto. Vuonna 1985 palvelulla oli noin 3 000 käyttäjää. Pörssikurssit tulivat palveluun vuonna 1998 sen jälkeen, kun Helsingin Pörssi oli siirtynyt elektroniseen kaupankäyntijärjestelmään.[13][14]

SYP:n itsepalvelumuotojen lisääntyessä niille kehitettiin yhteinen Solo-tuotemerkki vuonna 1991. Solo-palveluita olivat Solo-maksuautomaatit, Solo-puhelinpankki ja Solo-mikropalvelu. SYP:n ja KOP:n yhdistyttyä Solo-palvelut siirtyivät Merita Pankin palveluiksi.[13][14][15]

Pääjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pipping, Hugo E.: Sata vuotta pankkitoimintaa, Frenckellin Kirjapaino Osakeyhtiö, Helsinki, 1962.
  • Vihola, Teppo: Rahan ohjaaja. Yhdyspankki ja Merita 1950–2000, Jyväskylä, 2000, ISBN 951-889-103-6
  • Kuisma, Markku: Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi. Kansallis-Osake-Pankki 1940–1995, SKS, Hämeenlinna, 2004, ISBN 951-746-592-0

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Blomstedt, Yrjö: Kyläkassasta osuuspankkiin. Osuuspankkihistoriaa 75 vuoden ajalta 1902–1977, s. 23. Helsinki: Kirjayhtymä, 1978.
  2. Pipping, Hugo E.: Sata vuotta pankkitoimintaa, s. 38-43. Frenckellin Kirjapaino Osakeyhtiö, 1962.
  3. Yksityispankkien setelit 1866–1918 Setelit.com.
  4. a b c Rahan ohjaaja, s. 277
  5. a b Unitas vuosikertomus 1994
  6. Rahan ohjaaja, s. 334
  7. Kulha, Keijo K.: Kuilun partaalla – Suomen pankkikriisi 1991–1995, s. 239
  8. Rahan ohjaaja, s. 334
  9. Kahlittu raha, s. 597
  10. Rahan ohjaaja, s. 346–349
  11. Rahan ohjaaja, s. 349-350
  12. Nordea vuosikertomus 2000
  13. a b c Kontinen, Kalevi: Visiosta valtavirraksi
  14. a b c Ahokas, Jussi: Nordean henkilöasiakkaiden verkkopankin kehitys Suomessa vuosina 1982-1997 monitasoisen analyysimallin näkökulmasta
  15. Merita-konsernin vuosikertomus 1995 Merita.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]