Aleksanterinkatu (Helsinki)

Aleksanterinkatu
Alexandersgatan
Aleksanterinkatu on joukkoliikennekatu osuudella Senaatintori–Mannerheimintie.
Kaupunki	Helsinki
Tieluokka	katu
Alkupiste	Kolmensepänaukio, Kluuvi
Päätepiste	Meritullintori, Kruununhaka
Katso myös	Aleksanterinkatu (Helsinki) Commonsissa
Infobox OK

Aleksanterinkatu (ruots. Alexandersgatan, lempinimeltään Aleksi) on katu Kluuvin ja Kruununhaan kaupunginosissa Helsingin keskustassa. Se halkoo kaupungin liikekeskustaa itä–länsisuunnassa alkaen Katajanokan kanavan rannalta Päävartion takaa Meritullintorilta ja päättyen Kolmen sepän aukiolla Mannerheimintiehen.

Katu on ollut Suomen virallinen joulukatu vuodesta 1949 lähtien. Kadun yläpuolelle sijoitetut jouluvalaisinnauhat ovat nykyisin käytössä Unioninkadun ja Kolmensepänaukion välisellä osalla Aleksanterinkatua vuosittain marraskuun loppupuolelta loppiaiseen saakka.

Historia

Aleksanterinkatu noin vuonna 1900.

Henkilöautoliikennettä vuonna 1971.

Aleksanterinkatu on Helsingin historiallinen pääkatu, jonka itäosa tunnettiin Ruotsin vallan aikana vaihtelevasti nimellä Suurkatu (Storgatan) ja Suuri pitkäkatu (Stora långa gatan). 1800-luvun alkupuolella käytettiin nimiä Kuninkaankatu (Kungsgatan), Pitkäkatu (Långa gatan), Uudenmaankatu (Nylandsgatan), Rauhankatu (Fredsgatan) ja Suuri Rauhankatu (Stora Fredsgatan). Nykyisen nimensä Alexandersgatan se sai vuonna 1833 keisari Aleksanteri I:n mukaan, ja suomenkielistä nimeä alettiin käyttää vuonna 1866. Samoihin aikoihin katua jatkettiin täytetyn Kluuvin­lahden poikki länteen nykyiseen pituuteensa. Kluuvinlahden entiset rantaviivat on nykyisin merkitty kadun poikki kulkevilla messinkilaatoilla Tuula Närhisen taideteoksessa Kluuvinlahden fossiilit.

Raitiovaunut ovat kulkeneet Aleksanterinkadulla Helsingin raitioliikenteen alusta lähtien. Toinen Helsingin ensimmäisistä 1890 rakennetuista hevosvetoisista raitiolinjoista kulki Aleksanterinkatua pitkin. Katu oli aikoinaan varsin vilkasliikenteinen. Niinpä Helsingin ensimmäiset liikennevalotkin kytkettiin toimimaan Aleksanterinkadun ja Mikonkadun kulmaan ennen Helsingin olympialaisia 5. lokakuuta 1951. 1980-luvulla Aleksanterinkadun länsiosa kuitenkin muutettiin joukkoliikennekaduksi, jolla sallitaan raitiovaunuliikenteen lisäksi vain huolto- ja taksiliikenne. Tässä vaiheessa jalkakäytäviä levennettiin tuntuvasti. Kun Mikonkatu myöhemmin muutettiin kävelykaduksi, nämä Helsingin ensimmäiset liikennevalot poistettiin.

Aleksanterinkadulla on vilkas raitioliikenne.

Kävelykatusuunnitelma

Aleksanterinkadun jouluvalaistus.

Arkkitehti Jorma Mänty esitteli suunnitelmansa Aleksanterinkadun muuttamisesta jalankulkukaduksi Helsinki-seuran järjestämässä tilaisuudessa vuonna 1967. Tämän jälkeen erityisesti Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö r.y. ajoi kadun muuttamista kävelykaduksi. Aleksanterinkadulla suoritettiin kävelykatukokeilu 12. kesäkuuta – 12. lokakuuta 1970 Mannerheimintien ja Unioninkadun välisellä osuudella. Kokeilua jatkettiin 13. lokakuuta 1970 – 8. tammikuuta 1971 Mannerheimintien ja Fabianinkadun välisellä osuudella. Tällöin katu oli suljettuna yleiseltä moottoriajoneuvoliikenteeltä. Huolto- ja tavaraliikenne sekä raitioliikenne sen sijaan sallittiin kadulla.

Aleksanterinkadun kävely-ystävällisyyttä parannettiin Kolmensepänaukion rakentamisella siirtämällä ajokaista Kolmen sepän patsaan ja Stockmannin väliin vuonna 1980. Aleksanterinkadusta ei koskaan tullut kävelykatua, mutta sen jalkakäytävät levennettiin vuosina 1982–1986.

Poikkikadut idästä länteen

• Mariankatu (vasemmalta raitiotiekiskot Katajanokalta; linjat 4 ja 5)
• Ritarikatu (oikealle)
• Helenankatu (vasemmalle)
• Katariinankatu (vasemmalta, yksisuuntainen); raitiovaunuliikennettä (2) / Snellmaninkatu (oikealle); raitiovaunuliikennettä (7).
• Sofiankatu (vasemmalle)
• Unioninkatu; raitiovaunuliikennettä vasemmalle, Kauppatorille (2) – tästä Aleksanterinkatu jatkuu joukkoliikennekatuna: raitiovaunut 2, 4, 5 ja 7, taksit
• Fabianinkatu
• Kluuvikatu (kävelykatu)
• Mikonkatu (kävelykatu, Aleksanterinkadun pohjoispuolella kävelykatu, jolla liikennöi kuitenkin myös raitiolinja 7 molempiin suuntiin ja linja 5 Katajanokan suuntaan päin ajettaessa)
• Keskuskatu (kävelykatu)

Aleksanterinkatu päättyy Kolmensepänaukiolle, jonka keskellä on Kolmen sepän patsas (Felix Nylund, 1932). Aukion etelälaidassa on Stockmannin tavaratalo (Sigurd Frosterus, 1930), pohjoislaidassa Vanha ylioppilastalo (Hampus Dalström, 1870) sekä Tallbergin liiketalo (Elia Heikel, Stefan Michailow, 1899).

Aukiot ja huomattavat rakennukset idästä länteen

Aleksanterinkatua Kruununhaassa.

Kauppakeskus Kluuvi

Aleksanterinkadun varrella on runsaasti huomattavia historiallisia rakennuksia, aukioita ja muistomerkkejä.

Katu alkaa Pohjoisrannasta Päävartion (Carl Ludvig Engel, 1834) takaa. Sitä vastapäätä kadun pohjoispuolella on kantakaupungin toiseksi vanhin rakennus, Vanha tulli- ja pakkahuone (1765). Talo on vinossa muihin rakennuksiin nähden, koska se oli ainoa valmistunut osa Augustin Ehrensvärdin suunnittelemasta Helsingin puolustuslinjasta, jonka oli tarkoitus koostua kaupunkia kiertävästä muurista ja siihen sovitetuista rakennuksista.

Tulli- ja pakkahuoneen jälkeen Aleksanterinkadun pohjoispuolella, Mariankadun ja Ritarikadun välissä on Ritaripuistikko ja uusgoottilainen Ritarihuone (Georg Theodor von Chiewitz, 1862), jossa aatelissääty kokoontui säätyvaltiopäivien aikana. Sen jälkeen Ritarikadun ja Snellmaninkadun välissä on Valtioneuvoston linna (Carl Ludvig Engel, 1822), jossa toimivat pääministerin kanslia ja valtiovarainministeriö. Snellmaninkadulta Unioninkadulle Aleksanterinkatu kulkee pitkin Senaatintorin eteläreunaa, ja myös Valtioneuvoston linnan pääjulkisivu on torin puolella. Torin pohjoisreunassa on Helsingin tuomiokirkko (Carl Ludvig Engel, 1852), ja sen keskellä on keisari Aleksanteri II:n patsas (Walter Runeberg, 1894). Kadun eteläpuolella on vanhoja 1700-luvun kauppiastaloja, joita on modernisoitu eri tarkoituksiin: Helsingin kaupunginjohtajan virka-asuntona toimiva Brummerin talo, kantakaupungin vanhin rakennus Sederholmin talo (1757), jossa on kaupunginmuseon näyttelytiloja, Vanha raatihuone sekä Kiseleffin talo, jossa Stockmannin tavaratalo toimi 1930-luvulle asti.

Vilkas liikekatu

Aleksanterinkatu on Helsingin vilkkain liikekatu.

Aleksanterinkadun osuus Senaatintorilta Mannerheimintielle on Helsingin vilkkain liikekatu. Toria sivuavan Unioninkadun sekä Fabianinkadun välissä on kadun pohjoispuolella Helsingin yliopiston päärakennus (C. L. Engel 1832 – J. S. Sirén 1937), jonka pääjulkisivu on Senaatintorin puolella. Kadun eteläpuolella samalla kohdalla on entinen Pohjoismaiden Yhdyspankin pääkonttori (Ole Gripenberg, 1936). Kluuvikadun kulmassa kadun pohjoispuolella on entinen Elannon tavaratalo, nykyinen kauppakeskus Kluuvi. Mikonkadun kulmassa on vastakkain kaksi huomattavaa liikerakennusta: pohjoiskulmassa tavaratalo Aleksi 13:n rakennus eli niin sanottu Lundqvistin liiketalo (Selim A. Lindqvist, 1900), joka edustaa englantilaistyylistä tiiliarkkitehtuuria, eteläkulmassa vakuutusyhtiö Pohjolan toimitalo (Gesellius-Lindgren-Saarinen, 1906), joka on kansallisromanttisen arkkitehtuurimme helmiin kuuluva, Hilda Flodinin kiviveistoksilla koristeltu graniittilinna. Myös Helsingin World Trade Center -rakennus on kyseisellä kadulla.

Kulttuurissa

Oscar Kleineh: Aleksanterinkatu ylioppilastalon aukiolta nähtynä, maalaus 1800–1900-vuosisatojen vaihteesta.

Aleksanterinkadulla on oma ruutu suomenkielisessä Monopoly-lautapelissä.

Aleksanterinkatu on tapahtumaympäristönä Helsingin Sanomien pitkäaikaisen pilapiirtäjän Kari Suomalaisen tunnetuimpiin kuuluvassa piirroksessa Joulukatu vuodelta 1954. Piirroksessa jouluisessa ihmisvilinässä pakettejaan kantavat ohikulkijat eivät kiinnitä huomiotaan joulun kuokkavieraaseen, porraskäytävässä seisovaan Jeesukseen.

Aleksanterinkadun ja lähistön julkiset taideteokset

Aleksanterinkadun ja Senaatintorin julkiset taideteokset lännestä itään

Robert Stigell, Ilmarinen 1888	Robert Stigell, Väinämöinen, 1888	Walter Runeberg, Kleobis ja Biton, 1878	Felix Nylund, Kolme seppää, 1932	Tuula Närhinen, Kluuvinlahden fossiilit, 2003	Hilda Flodin, Vuolukivinaamiot, 1901	Robert Stigell, Kehruu ja metsästys, 1900	Aimo Tukiainen, Kuluttajaperhe, 1950	Felix Nylund, Wuorion talon julkisivuveistokset, 1928	Walter Runeberg ja Johannes Takanen, Aleksanteri II, 1894
60.169°N, 24.9404°E	60.1689°N, 24.9407°E	60.1689°N, 24.9406°E	60.1687°N, 24.9409°E	60.1689°N, 24.9452°E	60.1688°N, 24.946°E	60.169°N, 24.946°E	60.1691°N, 24.9477°E	60.1685°N, 24.9509°E	60.1696°N, 24.9523°E

Rakennukset

Suluissa suunnittelija ja valmistumisvuosi ellei toisin mainita.

• 
  Uusi tulli- ja pakkahuone, Meritullintori 5 / Aleksanterinkatu 1 (Carl Albert Edelfelt, 1854)
• 
  Vanha tulli- ja pakkahuone, Aleksanterinkatu 1 / Mariankatu 3
• 
  Ritarihuone ja sen edessä oleva puistikko (Georg Theodor von Chiewitz, 1862)
• 
  Snellmaninkatu 1–3, Valtioneuvoston linna (Carl Ludvig Engel, 1822) Senaatintorin puolelta nähtynä
• 
  Senaatintori ja sen takana Helsingin tuomiokirkko (Carl Ludvig Engel, 1852) torin Aleksanterinkadun puoleiselta reunalta nähtyinä
• 
  Unioninkatu 32 / Aleksanterinkatu 5 / Fabianinkatu 33, Helsingin yliopiston päärakennus (Carl Ludvig Engel, 1832) Senaatintorin puolelta nähtynä
• 
  Fabianinkatu 18 / Aleksanterinkatu 7 (Ole Gripenberg, 1932)
• 
  Aleksanterinkatu 9 / Kluuvikatu 5, Kluuvin kauppakeskus (Veikko Leistén, 1953 ja Castrén–Jauhiainen–Nuuttila, 1989)
• 
  Kluuvikatu 6 / Aleksanterinkatu 11 (Selim A. Lindqvist, 1909 ja Valter Jung, 1937)
• 
  Aleksanterinkatu 13 / Mikonkatu 5, Lundqvistin liiketalo (Selim A. Lindqvist, 1900)
• 
  Mikonkatu 6 / Aleksanterinkatu 15 B, Atlaksen talo (Gustaf Nyström, 1890)
• 
  Aleksanterinkatu 15 A, Salaman talo (August Boman, 1874 ja Onni Tarjanne, 1913)
• 
  Aleksanterinkatu 17 / Keskuskatu 5, World Trade Center Helsinki (ent. Liittopankin pääkonttori) (Pauli E. Blomstedt, 1929)
• 
  Keskuskatu 4 / Aleksanterinkatu 19, Hermeksen talo (Grahn, Hedman & Wasastjerna, 1898)
• 
  Aleksanterinkatu 21, Tallbergin liikepalatsi (Elia Heikel ja Stefan Michailow, 1899)
• 
  Aleksanterinkatu 23 / Mannerheimintie 3, Vanha ylioppilastalo (Hampus Dalström, 1870)

Parilliset osoitenumerot (kadun eteläpuolella)

• 
  Aleksanterinkatu 2 / Mariankatu 1, Helsingin päävartio (Carl Ludvig Engel, 1843) Päävartiontorin puolelta nähtynä
• 
  Mariankatu 4 / Aleksanterinkatu 4–10 / Helenankatu 3 (Carl Ludvig Engel, 1813–1826)
• 
  Helenankatu 4 / Aleksanterinkatu 12, Balderin talo (Pehr Granstedt, 1814)
• 
  Aleksanterinkatu 14, Brummerin talo (Jean Wik, 1823)
• 
  Aleksanterinkatu 16, Remanderin talo (rakennuttaja Friedrich Remander, 1814)
• 
  Aleksanterinkatu 18 / Katariinankatu 5, Sederholmin talo (Samuel Berner, 1857)
• 
  Katariinankatu 4 / Aleksanterinkatu 20, Bockin talo (rakennuttaja Gustav Johan Bock, 1763)
• 
  Aleksanterinkatu 22, Burtzin talo (rakennuttaja Nils Burtz, 1775)
• 
  Aleksanterinkatu 24 / Sofiankatu 3, Helleniuksen talo (rakennuttaja Carl Hellenius, 1770)
• 
  Sofiankatu 6–8 / Aleksanterinkatu 26, Sunnin talo (rakennuttaja Per Hansson Sunn, 1770)
• 
  Aleksanterinkatu 28 / Unioninkatu 27, Kiseleffin talo (rakennuttaja Johann Sederholm, 1778)
• 
  Unioninkatu 32 / Aleksanterinkatu 30–34 / Fabianinkatu 31, Yhdyspankin, myöhemmin Nordean ent. pääkonttori (Ole Gripenberg, 1936)
• 
  Fabianinkatu 16 / Aleksanterinkatu 36 B (Ole Gripenberg, 1837)
• 
  Aleksanterinkatu 36 A, Vanha Yhdyspankin talo (Gustaf Nyström, 1898)
• 
  Aleksanterinkatu 38 / Kluuvikatu 3, Fazerin liiketalo (Gösta Juslén, 1928)
• 
  Aleksanterinkatu 42, Kansallis-Osake-Pankin ent. pääkonttori, nykyään osa Kämp Galleriaa (Onni Tarjanne, 1892)
• 
  Aleksanterinkatu 44 / Mikonkatu 3, Pohjolan talo (Gesellius, Lindgren, Saarinen, 1901)
• 
  Aleksanterinkatu 48 (Kurt Simberg, 1958)
• 
  Aleksanterinkatu 50 / Keskuskatu 3, Domus Litonii (Gustaf Leander, 1847)
• 
  Keskuskatu 2 / Aleksanterinkatu 52 / Mannerheimintie 1, Stockmannin Helsingin keskustan tavaratalo (Sigurd Frosterus, 1930)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksanterinkatu (Helsinki) Wikimedia Commonsissa

• Aleksin joulukadun avajaiset vuonna 1950 (lyhytelokuva, 1950) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Parkkeerauspulma pääkaupungissa. Raitiotiekiskot pois Aleksanterinkadulta?, Ilta-Sanomat, 07.07.1939, nro 153, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot