Raitioliikenne

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Raitiovaunu)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
PESA 120N, Varsova, Puola.
Newyorkilainen hevosraitiovaunu vuodelta 1895.
Artic-matalalattiavaunu Helsingissä.
Variotram-matalalattiavaunu Helsingissä.
Vanhanmallinen raitiovaunu Helsingissä.
Vanha wieniläinen raitiovaunu sisältä.

Raitioliikenne tarkoittaa raitiovaunulla harjoitettavaa joukkoliikennettä. Raitiovaunu on katuliikenteeseen soveltuva raitiotietä pitkin kulkeva joukkoliikenneväline. Se muistuttaa junaa, mutta on tyypillisesti kapeampi, lyhyempi ja usein nivelletty. Raitiotie muistuttaa rautatietä, mutta on sovitettu katuolosuhteisiin sekä on tavallisesti kaarteiltaan ja profiililtaan jyrkempi. Alun perin useimmat raitiolinjat rakennettiin kapearaiteisten rautateiden tavoin normaalia kapeammalle raideleveydelle, koska se mahdollisti jyrkemmät mutkat, mistä oli etua etenkin tiheästi ruutukaavaan rakennetuissa keskustoissa. Nykyään raitiovaunuliikenteen määrän ollessa jälleen kasvussa uusia raitioteitä rakennettaessa raideleveydeksi valitaan käytännön syistä yhä useammin standardileveys 1 435 mm.[1]

Raitioteiden historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen raitiotie rakennettiin vuonna 1807 Etelä-Walesiin, Britanniaan. Tämä Swansea ja Mumbles -rata rakennettiin kalkkikiven, hiilen ja rautamalmin kuljettamiseksi satamaan. Alkuun liikenne radalla kulki hevosvetoisena, sitten höyryn voimalla ja lopuksi sähköllä.[2]

Amerikkalainen Thomas Davenport valmisti noin vuonna 1835 muutamia mallivaunuja, joissa käytettiin akkuja voimanlähteenä. Englantilainen Davinson rakensi vuonna 1842 kaksiakselisen vaunun, jota käytettiin Edinburghin ja Glasgow’n radalla. Vaunun nopeudeksi on arvioitu noin 6 km/h. Amerikkalainen Page rakensi vuonna 1851 hiukan nopeampia vaunuja. 1860-luvulla kokeiltiin sähkökoneita vaunujen käyttövoimana. Saksalainen Siemens & Halske kehitti vuonna 1879 veturin, jossa oli kolmen hevosvoiman moottori ja kaksi vaunua, ja esitteli sen Berliinissä. Seuraavina vuosina yhtiö rakensi useita raitioteitä. Amerikkalainen Daft rakensi vuonna 1884 kahden mailin pituisen sähköradan Baltimoren ja Hampdenin välille. Radalla kulkivat kolmen tonnin moottorivaunut. Amerikkalainen J. C. Henry rakensi radan vuonna 1885 Kansas Cityyn. C. J. van Depole rakensi useita raitioteitä. Vasta vuonna 1888 raitioteiden rakennus pääsi vauhtiin Frank J. Spraguen rakennettua Virginian Richmondissa 18 kilometrin pituisen radan. Tämän radan päällä käytettiin ensimmäisen kerran radan yläpuolelle sijoitettua kosketinjohdinta ja moottorivaunussa olevaa kosketinrullaa.[3]

Raitiovaunut tulivat monessa kaupungissa käyttöön 1800-luvun lopulla. Niistä tuli nopeasti tärkeimpiä kaupungin sisäisiä joukkoliikennevälineitä. Aluksi ne olivat hevos­vetoisia, mutta vuosi­sadan vaihteen aikoihin niissä sähkökäyttöiset raitiovaunut syrjäyttivät kaikkialla hevos­raitio­vaunut.

1900-luvulla yleistyivät kaupunki­liikenteessäkin bussit sekä suurimmissa kaupungeissa myös metro, minkä vuoksi raitio­vaunuja alettiin yleisesti pitää vanhan­aikaisina. Monissa kaupungeissa ne poistettiinkin käytöstä 1950- tai 1960-luvuilla. Myöhemmin raitioteitä on kuitenkin alettu rakentaa uudestaan, mihin ovat vaikuttaneet osaltaan öljykriisi ja se, etteivät raitiovaunut levitä pakokaasuja katuilmaan. Uudemmat raitiolinjat ovat usein pikaraitioteitä, jotka kulkevat enimmäkseen omilla väylillään, mutta joiden rakennuskustannukset silti ovat oleellisesti alhaisemmat kuin metron.

Raitiovaunutyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raitiovaunutyyppejä ovat raitiovaunu, pikaraitiovaunu, johdinauto ja gyrobussi. Nykyisin yleisemmässä käytössä ovat raitiovaunut sekä johdinautot; gyrobusseja ei ole enää käytössä. Valtaosalla uusista raitiotiejärjestelmistä käytetään pikaraitiovaunuja.

Pikaraitiovaunu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pikaraitiovaunu

Pikaraitiovaunulla tarkoitetaan junaa, joka teknisen ratkaisunsa puolesta on nopeampi kuin tavallinen raitiovaunu, mutta kevyempi kuin metrojuna. Yleensä kalusto soveltuu ainakin mitoituksen puolesta myös katuliikenteeseen. Kaikkia pikaraitiotiemäisiä järjestelmiä tai rataosia ei aina kutsuta pikaraitiotieksi, vaan esimerkiksi vain raitiotieksi.

Johdinauto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Johdinauto

Johdinauto eli trolleybussi on linja-autoa vastaava kulkuväline, jossa bensiini- tai dieselmoottori on korvattu sähkömoottorilla ja jossa on virroitin raitiovaunun tapaan.[4] Suomessa johdinautoja on ollut käytössä Helsingissä 1949–1974 ja koeluontoisesti 1979–1985 sekä Tampereella 1948–1976.

Gyrobussi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Gyrobussi

Gyrobussi on sveitsiläisen Maschinenfabrik Oerlikon kehittämä johdinauton ja akkumulaattoriauton välimuoto. Gyrobussi ei tarvitse johdinauton käyttämiä yläjohtoja, vaan se ladataan pysäkeillä olevista latauskoskettimista, jolloin se varastoi ottamaansa sähköenergian mekaaniseksi liike-energiaksi suureen vauhtipyörään, josta energia ajon aikana muutetaan sähköksi ja käytetään gyrobussin ajomoottorissa. Gyrobussi voi kulkea yhdellä latauksella 5–10 kilometriä. Gyrobussin käyttökustannukset ovat johdinautojen käyttökustannuksia vastaavat.[5]

Raitiovaunun ja junan erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raitiovaunun perustavanlaatuinen ero junaan (paikallisjuna ja metro) on se, että raitiovaunua ajetaan kokonaan kuljettajan varassa kuten tieliikenneajoneuvoa, kun taas junaa ajetaan liikenteenohjauksen antamien määräysten eli opasteiden mukaan kullekin junalle erikseen turvatulla kulkutieosuudella. Käytännössä siis raitioliikenteessä kuljettaja kääntää itse vaihteet ja huolehtii vaunujen pitämisestä turvallisen etäisyyden päässä toisistaan, kun junassa puolestaan tämä tehtävä kuuluu liikenteenohjaajalle kuljettajan vain ajaessa junaa liikenteenohjaajan antamien opasteiden mukaan. Tämä tekee raitiovaunulla tapahtuvan liikennöinnin raskasta raideliikennettä huomattavasti joustavammaksi ja vähemmän alttiiksi liikennehäiriöille. Toisaalta raskaan raideliikenteen etuna on suurempi linjanopeus ja suurempi kuljetuskapasiteetti.

Raitiovaunujen taloudellisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raitiovaunut ovat paikallisesti päästöttömiä, ja niiden käyttökustannukset jäävät linja-autoja alemmiksi, koska niiden vierimiskitka on pieni ja jarrutusenergia voidaan palauttaa sähköverkkoon. Suuri kustannus raitiovaunuliikenteessä on kiskojen maahan asentaminen. Erityisesti Helsinkiä varten valmistetut raitiovaunut ovat kalliita, mutta raitiovaunujen uskotaan kestävän puoli vuosisataa.[6] Yhdysvaltain Transportation associationin mukaan raitiovaunumaili on jopa 10 kertaa kalliimpi kuin linja-automaili.[7]

Raitioliikenne maittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjassa raitiovaunuja käytetään Oslossa, Bergenissä ja Trondheimissä.

Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin vanhoja raitiotiekaupunkeja ovat Göteborg, Norrköping ja Tukholma. Uusi pikaraitiotie avattiin vuonna 2019 Lundiin.

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen raitioliikenne

Suomen joissakin suurimmissa kaupungeissa on ollut raitioliikennettä. Tällä hetkellä toimivaa raitioliikennettä on ainoastaan Helsingissä (hevosilla 1891–1900, sähköllä vuodesta 1900). Suomessa on aiemmin ollut raitioliikennettä myös Turussa (hevosilla 1890–1902, sähköllä 1902–1972) ja Viipurissa (sähköllä 1912–1957). Uusia raitioteitä on rakenteilla Tampereelle ja Espooseen sekä suunnitteilla Turkuun, Ouluun ja Vantaalle. Jyväskylän, Lahden ja Kuopion kaupungit ovat selvittäneet duoraitioliikenteen mahdollisuuksia.

Venäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjällä on raitioteitä useissa kaupungeissa. Venäjän Suomea lähin raitiotieverkko on Pietarissa.

Viro[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tallinna on Viron ainoa raitiotiekaupunki.

Raitiovaunujen valmistajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Slater, Cliff: General Motors and the Demise of Streetcars (pdf) Transportation Quarterly. 1997. Lansdowne, Virginia: Eno Transportation Foundation. Inc.. Viitattu 11/2009. (englanniksi)
  • Heikinheimo, M.: Keksintöjen kirja Sähkö ja sen käyttö, Wsoy, Porvoo, 1934
  • Savolainen, Pentti O.: Sähkökulkuneuvot. Tasavirta-, vaihtovirta- ja dieselsähköveturit, raitiovaunut, johdinautot ja aukkumulaattorivaunut , Tammi, Turku, 1959

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Slater, 1997
  2. The Mumbles Train - Swansea & Mumbles Railway, Wales the world's first railway service welshwales.co.uk. Viitattu 27.9.2010. (englanniksi)
  3. Keksintöjen kirja Sähkö ja sen käyttö, s. 500–501.
  4. Sähkökulkuneuvot, s. 315–316
  5. Sähkökulkuneuvot, s. 359–363
  6. Sähkökulkuneuvot, s. 313
  7. http://www.economist.com/blogs/economist-explains/2014/08/economist-explains-2

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Raitioliikenne.