Johannes Takanen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johannes Takanen Ida Falanderin kuvaamana

Johannes Takanen (8. joulukuuta 1849 Virolahti30. syyskuuta 1885 Rooma) oli suomalainen kuvanveistäjä. Takanen oli 1800-luvun merkittävimpiä suomalaisia kuvanveistäjiä, jonka ura jäi kuitenkin lyhyeksi varhaisen kuoleman vuoksi.

Johannes Takanen syntyi Virolahdella torpparin poikana. Hänen taiteellinen lahjakkuutensa huomattiin jo varhain, ja hän pääsi opiskelemaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun Helsinkiin. Piirustuskoulussa Takanen opiskeli Carl Eneas Sjöstrandin johdolla vuosina 1865–1867. Vuonna 1867 hän siirtyi opiskelemaan Kööpenhaminan taideakatemiaan. Kööpenhaminassa Takanen sai vaikutteita Bertel Thorvaldsenin klassistisesta tyylistä. Vuonna 1873 Takanen muutti Roomaan valtion apurahan turvin. Hän työskenteli Roomassa elämänsä loppuun saakka ja meni siellä myös naimisiin italialaisen Giacinta Biavascon kanssa.

Takasen varhaistuotannon lapsiaiheiset rintakuvat herättivät aikalaisissa suurta ihastusta. Vuosina 1876–1878 Takanen teki huomattavat naisveistoksensa Aino, merelle katsovan, Rebekan ja Andromedan, joista Aino ja Andromeda kuuluvat Ateneumin taidemuseon sekä Rebekka Tampereen taidemuseon kokoelmiin. Takasen uran huippukohta oli Aleksanteri II:n muistopatsaskilpailun voitto. Hän ei kuitenkaan ehtinyt toteuttaa työtä. Muistomerkin toteutti Takasen huomattavin kilpailija Walter Runeberg Takasen sekä omien luonnostensa pohjalta. Monrepos’n puistossa ollut Takasen nuoruuden työ, vuonna 1873 paljastettu Väinämöisen laulu -patsas, tuhoutui talvisodassa. Patsas on korvattu kuvanveistäjä Konstantin Bobkovin veistämällä uudella patsaalla vuonna 2007.[1]

Takanen on haudattu Rooman protestanttiselle hautausmaalle (Cimitero Acattolico). Haudalle pystytettiin 1890 Takasen suomalaisten ystävien rahoittama muistomerkki, jossa oli alun perin tanskalaisen Jörgen Larsonin toteuttama muotokuvamedaljonki. Pronssimedaljonki katosi vuonna 1918, mutta korvattiin vuonna 1927 Emil Wikströmin tekemällä uudella muotokuvamedaljongilla.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Monrepos'n puistoon puuhataan Väinämöisen patsasta 21.03.2006. MTV3. Viitattu 8.7.2009.
  2. Liisa Lindgren: Memoria: Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri, s. 60–63. SKS, Helsinki 2009.
  3. Suvikumpu, Liisa: Kulttuurisia kohtaamisia - Suomalaiset kuvataiteilijat ja Rooma 1800-luvulla (pdf) (Väitöskirja) ISBN 978-952-10-5841-7. Helsinki: Helsingin yliopisto. Viitattu 16.1.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]