Väinämöisen laulu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Väinämöisen laulu
Памятник Вяйнямейнену в парке монрепо.JPG
Nimi Väinämöisen laulu
Tekijä Konstantin Bobkov (alkuperäinen Johannes Takanen)
Valmistumisvuosi 2007 (alkuperäinen 1873)
Taiteenlaji veistos
Sijainti Monrepos
Paikkakunta Venäjän lippu Viipuri
Koordinaatit 60.737681°N, 28.719791°E

Väinämöisen laulu (myös Kanteletta soittava Väinämöinen) oli kuvanveistäjä Johannes Takasen vuonna 1873 Viipurissa Monrepos’n puistossa paljastettu veistos, joka katosi talvisodan jälkeen. Nykyään samalla paikalla on venäläisen kuvanveistäjän Konstantin Bobkovin vuonna 2007 patsaasta tekemä kopio.

Monrepos’n ensimmäinen Väinämöinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monrepos’n kartanon omistaja Paul Nicolay pystytytti jo vuonna 1831 Väinämöistä esittävän veistoksen kartanon puistoon. Ajatuksen oli laittanut alulle hänen isänsä Ludwig Heinrich von Nicolay, joka halusi paikalle Nicolayn suvun suojelupyhimyksen Pyhän Nikolauksen patsaan. Se ei kuitenkaan toteutunut, mutta kymmenisen vuotta isänsä kuoleman jälkeen Paul Nicolay päätti hankkia Väinämöistä esittävän veistoksen tanskalaiselta kuvanveistäjältä Gotthelf Borupilta.[1] Hänen kipsinen patsaansa oli Erik Cainbergin vuonna 1814 Turun akatemian juhlasaliin tekemän reliefin jälkeen toinen suomalaisen kansanrunouden myyttistä tietäjähahmoa kuvaava teos. Elias Lönnrotin Kalevala ilmestyi vuonna 1835, ja sen jälkeen seuraavat Väinämöistä kuvaavat taideteokset syntyivät vasta 1850-luvulla.[2]

Borupin Väinämöinen oli seisovassa asennossa ja piti kainalossaan etäisesti kanteletta muistuttavaa soitinta. Borup oli lainannut veistokseensa piirteitä kreikkalaisen mytologian lyyraa kantavalta Apollonilta, ja myös Väinämöisen asuste viittasi enemmän antiikin aikakauteen kuin pohjolaan.[1] Nicolay sijoitti patsaan kallioseinämän varjoon, aivan kuten hänen esikuvinaan käyttämissä eurooppalaisissa puistoissa oli tehty Orfeuksen veistoksille. Väinämöinen oli 1800-luvun puolivälissä yleisölle avatun puiston suosituimpia nähtävyyksiä, mutta 1870-luvulle tultaessa se oli kuitenkin ilkivallan johdosta vaurioitunut niin, että tilalle päätettiin hankkia uusi veistos.[2]

Takasen Väinämöinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gotthelf Borupin Väinämöisen kärsimien vaurioiden vuoksi uusi veistos päätettiin vuonna 1871 tilata Kööpenhaminan taideakatemiassa aikaisemmin opiskelleelta Johannes Takaselta. Hänen teoksessaan kanteletta soittava Väinämöinen on kuvattu istualleen kutsumassa inspiraatiota kättään kohottamalla. Veistoksen hahmo on samanlaisessa asennossa kuin lyyraa soittava runonlaulaja tanskalaisen taiteilijan Nikolai Abraham Abildgaardin maalauksessa Ossianin joutsenlaulu. Se puolestaan on saanut innoituksensa skottilaisen James Macphersonin runoteoksesta Ossianin laulut.[2]

Myös Takasen Väinämöinen kärsi ilkivallasta, ja 1930-luvun aikana veistoksesta irrotettiin neljä vasemman käden sormea. Sinkistä valettu patsas katosi talvisodan jälkeen, eikä sen kohtalosta ole mitään tietoa, joten veistoksen arvellaan tuhoutuneen.[3]

Nykyinen patsas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akateemikko Dmitri Lihatšev suunnitteli kopiota Johannes Takasen veistokesta vuonna 1988.[1] Uudelleen asia nousi esille 2003, jolloin venäläinen Monrepos-säätiö otti yhteyttä pietarilaiseen kuvanveistäjään Konstantin Bobkoviin. Hanke päätettiin toteuttaa vuonna 2006. Koska Takasen veistoksesta ei ole olemassa mittapiirustuksia, Bobkov joutui rekonstruoimaan sen vanhojen valokuvien ja paikalla tekemiensä mittausten perusteella. Luonnollista kokoa olevan veistoksen materiaalina on graniitista valmistettu teräsbetoni. Mukana projektissa oli Monrepos’n puiston ja Monrepos-säätiön lisäksi myös suomalainen Pro Monrepos -yhdistys.[4] Veistos saatiin paikalleen kesäkuussa 2007. Se on sijoitettu samalle kivenlohkareelle, jossa kaksi aikaisempaakin Väinämöistä olivat.[1]

Kuvia veistoksista ja niiden esikuvista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kanteletta soittava Vainamoinen Monrepos’n puisto. Viitattu 22.11.2014.
  2. a b c Stewen, Riikka: ”Väinämöisen idea” Kalevalan kulttuurihistoria. Viitattu 22.11.2014.
  3. Miettinen, Harri: ”Historian havinaa Monrepos’sa” s. 14, 17. Tampereen ammattikorkeakoulu. Viitattu 22.11.2014.
  4. Väinämöinen palaa Monrepos´n puistoon Viipuriin 3.7.2006. Kaleva. Viitattu 22.11.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]