Paul Nicolay
Paul Nicolay (venäjällä myös Pavel Andrejevitš, 16. kesäkuuta 1777 Viipuri – 28. huhtikuuta 1866 Viipuri[1]) oli venäläinen diplomaatti ja paroni, joka kuului aateloituun Nicolayn sukuun.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viipurissa syntynyt Nicolay kävi koulunsa saksalaisessa Eutinin kaupungissa, jossa Nicolayn opettajana oli runoilija Johann Heinrich Voss. Vuonna 1796 hän aloitti työskentelyn Venäjän ulkoasiainministeriössä toimien suurlähetystön palveluksessa Lontoossa vuodet 1800–1816, kahta lyhyttä Kööpenhaminan ja Tukholman komennusta lukuun ottamatta. Vuonna 1816 Nicolay nimitettiin Kööpenhaminaan Venäjän erikoislähettilääksi ja täysvaltaiseksi ministeriksi, jota virkaa hän hoiti vuoteen 1847 saakka.[2]
Vuonna 1820 Nicolay peri isältään Viipurissa sijaitsevan Monrepos’n kartanon. Hän avasi kartanon puiston yleisölle ja pystytti sinne muun muassa tanskalaisen kuvanveistäjän Gotthelf Borupin tekemän Väinämöisen patsaan, joka oli toinen suomalaisen kansanrunouden tietäjähahmoa kuvaava taideteos.[3] Lisäksi Nicolay rakennutti puistoon kuuluvalle Ludwigsteinin saarelle hautakappelin vanhemmilleen. Myös Paul Nicolay haudattiin itse samalle saarelle.[4]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nicolayn isä oli akateemikko Ludwig Heinrich von Nicolay. Hän avioitui vuonna 1811 ranskalaiseen De Broglien -aatelissukuun kuuluvan ruhtinatar Alexandra Simplician (1787–1824) kanssa. Pariskunta sai kahdeksan lasta, joista tunnettuja ovat diplomaatti Nikolai Armand von Nicolay, ministeri ja valtiosihteeri Aleksander Pavlovitš von Nicolay sekä kenraali Leonti Nikolai Pavlovitš. Nikolai Armandin poika puolestaan oli kansainvälisesti tunnettu evankelista Paul Ernst von Nicolay.[1]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Greta Langenskjöld: Paul Nicolay, Elämänkuvaus. (WSOY, Porvoo, 1922). E-kirjana Gutenberg-projektissa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Paul (Pavel Andrejevich) Baron von Nikolay, a. Monrepos Geni. Viitattu 23.11.2014.
- ↑ Paul Nicolay (Arkistoitu – Internet Archive) Park Monrepo. Viitattu 23.11.2014.
- ↑ Stewen, Riikka: ”Väinämöisen idea” (Arkistoitu – Internet Archive) Kalevalan kulttuurihistoria. Viitattu 23.11.2014.
- ↑ Miettinen, Harri: ”Historian havinaa Monrepos’sa” s. 14. Tampereen ammattikorkeakoulu. Viitattu 22.11.2014.
| ||||||||||||||
