Paul von Nicolay

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo evankelistasta. Diplomaatista katso Paul Nicolay.

Paul Ernst George von Nicolay (Venäjällä myös Pavel Nikolajevitš, Па́вел Никола́евич, 14. helmikuuta 1860 Bern6. lokakuuta 1919 Viipuri) oli venäläinen evankelista.

Paul von Nicolay syntyi Sveitsissä, jossa hänen isänsä Nikolai Armand von Nicolay toimi diplomaattina. Nicolay opiskeli Pietarin valtionyliopistossa oikeustieteitä ja työskenteli valmistuttuaan valtioneuvoston kansliassa hengellisia asioita hoitavalla osastolla. Hän liittyi Venäjän Raamattuseuraan vuonna 1887 toimien saarnaajana venäläisissä vankiloissa. Kaksi vuotta myöhemmin Nicolay erosi virastaan valtioneuvoston kansiassa ja aloitti 1899 John R. Mottin kehoituksesta hengellisen toiminnan opiskelijoiden keskuudessa. Hän kohosi nopeasti Pietarin kristillisen opiskelijaliikkeen johtohahmoksi ja vuonna 1917 Nicolay valittiin Opiskelijoiden kristillisen maailmanliiton WSCF:n varapuheenjohtajaksi.[1]

Nicolay peri 1869 isältään Viipurissa sijaitsevan Monrepos’n kartanon. Hän järjesti kartanossa kristillisiä leirejä sekä luovutti korvauksetta sen maita Hiekan kaupunginosasta rukoushuoneen, koulun ja paloaseman rakentamista varten.[1] Vuonna 1916 Nicolay luovutti yhdessä sisarensa Marien kanssa isoisoisänsä Ludwig Heinrich von Nicolayn keräämän Monrepos’n kirjaston 8 000 arvokkainta nidettä Helsingin yliopiston kirjastolle. Niitä säilytetään nykyisin Kansalliskirjaston päärakennuksen Monrepos-salissa.[2]

Sydänoireista kärsinyt Nicolay kuoli kotonaan lokakuussa 1919 ja hänet haudattiin Monrepos’n puistossa sijaitsevaan Ludwigsteinin hautasaareen. Naimattomana ja lapsettomana kuollut paroni Paul von Nicolay oli aateloidun Nicolayn suvun viimeinen miespuolinen jäsen.[1] Hänen elämäkertansa ilmestyi Greta Langenskjöldin kirjoittamana vuonna 1923.[3]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hengellisen elämän alku ja kehitys : (kaksi raamatuntutkistelua Kuopion kristillisessä ylioppilaskokouksessa kesäkuussa 1909). Tekijä 1909.
  • Voiko ajatteleva nykyajan ihminen uskoa Jeesuksen Kristuksen jumaluuteen. Suomentanut Ilmari Salonen. WSOY 1918.
  • Filippiläiskirje : opas filippiläiskirjeen käytännölliseen tutkisteluun. Suomentanut Ilmari Salonen. WSOY, 1919.
  • Ensimmäinen Tessalonikalaiskirje : opas 1:n Tessalonikalaiskirjeen käytännölliseen tutkisteluun. Suomentanut Toivo Winter. WSOY 1921.
  • Puheita. Suomentanut Margaretha Lehtonen. WSOY 1924.
  • Rakas Raamattu : tunnettujen hengenmiesten kokemuksia ja viitteitä Raamatun lukijoille. Muut kirjoittajat D. L. Moody, R. A. Torrey ja [Urho] Muroma. Kuva ja sana, 1946.
  • Langenskjöld, Greta: Paul Nicolay – en levnadsteckning, Lindblads Förlag, Uppsala 1923.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Paul Ernst George Nicolay Park Monrepo. Viitattu 23.11.2014.
  2. Miettinen, Harri: ”Historian havinaa Monrepos’sa” s. 19. Tampereen ammattikorkeakoulu. Viitattu 22.11.2014.
  3. Paul Nicolay : en levnadsteckning WorldCat. Viitattu 23.11.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]