Suur-Kalevala
Suur-Kalevala oli Akseli Gallen-Kallelan useiden vuosikymmenien ajan kehittämä suunnitelma Kalevalan kuvittamiseksi.
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gallen-Kallela oli tehnyt Kalevalan kuvitusluonnoksia jo taiteilijauransa alussa 1880-luvulla, sekä osallistunut Savo-Karjalaisen osakunnan järjestämään Kalevalan kuvituskilpailuun vuonna 1890. Lopullisen suunnitelman loisteliaasta uniikkiteoksesta, Kansallis-Kirjokirjasta, Gallen-Kallela julkaisi Valvoja-lehdessä 1909.
Suunnitelman mukaan 700-sivuinen Kansallis-Kirjokirja tulisi sisältämään 450 värillisesti koristeltua, osin kullalla ja hopealla korostettua sivua, jota kuvittaisivat Kalevalan aiheiden lisäksi suomalaisen etnografian, sekä eläin- ja kasvimaailman aiheet. Kansimateriaalin tuli olla nahkaa ja pakotettua hopeaa, koristeinaan kotimaisia kiviä ja jokihelmiä. Teos tulisi olemaan lahja Suomen kansalle. Sijoituspaikaksi Gallen-Kallela kaavaili Kansallismuseoon Kalevalalle ja Elias Lönnrotille pyhitettyä huonetta.
Gallen-Kallela oli tehnyt Suur-Kalevalaa varten paljon valmistelutöitä jo aikaisemminkin, mutta Suur-Kalevalan luonnokset syntyivät pääosin vasta vuosina 1925–1926. Tällöin matkustaessaan Meksikossa ja Pohjois-Amerikassa Gallen-Kallelalle selvisi, miten Suur-Kalevalan kuvituksessa, runon hengen tulkitsemisessa maalaustaiteellisin ja typografisin keinoin olisi meneteltävä. Suur-Kalevalan oli tarkoitus valmistua Kalevalan satavuotisjuhlaan vuonna 1935.[1]
Teosten kirkas väriasteikko ja koristelu heijastelivat Amerikan alkuperäiskansojen taiteen vaikutusta. Kauan hiottu elämänikäinen haave ja mahtipontiset tavoitteet eivät toteutuneet. Gallen-Kallelan taiteellisen uran huipennukseksi aiottu suurhanke jäi kesken taiteilijan kuollessa 1931. Kalevalan 50 runosta Gallen-Kallela ehti kuvittaa viisi.[2]
Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taivaankappaleiden muodostuminen ja Ilmatar raskaana
Väinämöisen synty
Joukahainen suossa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jorma Gallen-Kallela: Suur-Kalevalan kirjakkeet ja niiden esivaiheita. Porvoo: WSOY, 1933.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jorma Hinkka: Akseli Gallen-Kallelan kesken jäänyt fontti (Arkistoitu – Internet Archive). Hiidenkivi 6/2010.
- Jukka Yli-Lassila: Gallen-Kallelan magnum opus (Arkistoitu – Internet Archive). Helsingin Sanomat 27.2.2009.
|