Kalevalatalo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kalevalatalo oli Eliel Saarisen Kalevalaseuralle vuonna 1921 Helsinkiin suunnittelema valtava rakennus, jota ei koskaan rakennettu. Se oli tarkoitus rakentaa Munkkiniemen kärkeen, lähelle nykyistä hotelli Kalastajatorppaa. Kalevalatalosta oli tarkoitus tulla paitsi Kalevalaseuran toimitila, myös suomalaisen kulttuurin keskus: sinne olisi tullut suomalaisen kulttuurin tutkimuslaitos, näyttelytiloja, taiteilijoiden työtiloja ja "tutkijankammioita". Lisäksi 80 metriä korkean päätornin juurella olevaan kryptaan olisi haudattu suomalaiset suurmiehet.

Oman talon rakentaminen oli kuulunut Kalevalaseuran suunnitelmiin sen perustamisesta eli vuodesta 1911 lähtien. Hanketta ajoi varsinkin perustajajäseniin kuulunut kuvanveistäjä Alpo Sailo. Seuran vaikuttajiin kuulunut taidemaalari Akseli Gallen-Kallela sen sijaan kääntyi talohankkeen vastustajaksi pian Saarisen piirustusten valmistuttua, mahdollisesti koska pelkäsi sen kilpailevan rahoituksesta oman suurhankkeensa eli Suur-Kalevalan kanssa. Pian myös seuran johtokunnan enemmistö kääntyi kallista hanketta vastaan. Vaatimus oman talon rakentamisesta poistettiin Kalevalaseuran säännöistä vasta 2000-luvun alussa.

Kansallinen "Kalevala-uskonto" 1900-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevalan ja kalevalaisen kulttuurin ihailu johti 1900-luvun alkupuolella suoranaiseen Kalevalan palvontaan. Aivan sanan varsinaisessa merkityksessä oltiin luomassa kansallista Kalevala-uskontoa. Se huipentui valtaisan Kalevala-talon, "suomalaisen Pantheonin", rakennushankkeeseen sotienvälisenä aikana. Aloitteen teki jo vuonna 1911 kuvanveistäjä Alpo Sailo (1877-1955). Sen alttarina olisi ollut Akseli Gallen-Kallelalta tilattava Suur-Kalevala, monumentaalinen jättiläiskirja, jonka jokainen sivu olisi ollut suurenmoinen maalaus. Sailo kuvaili:

"Ennen kaikkea talon tulee henkiä pyhyyden tuntua. Se nouskoon keskellä pyhää puistoa, aidattuna muulta maailmalta. Se kaunistettakoon muinaisia jumaliamme ja sankareitamme esittävillä patsailla. (...) Jo kun vierailija saapuu eteiseen, pyhyyden tunteen on kosketettava häntä. Se kertokoon hänelle, että täällä säilytetään sitä mikä kansalle on kaikkein kallisarvoisinta ja että kansamme henki vallitsee täällä kaikessa suurenmoisuudessaan."

Talon alla olisi ollut krypta, "tuonela", johon kansakunnan suurmiehet olisi haudattu. Kansallisromantiikan ajan merkittävä arkkitehti Eliel Saarinen laati Kalevala-talon mahtavat suunnitelmat vuonna 1921.

Tässä vaiheessa hanke kuitenkin kariutui siihen, että Gallen-Kallela piti Saarisen piirustuksia liian epäkansallisina. Ajatusta lämmitettiin uudelleen Kalevalan riemuvuonna 1935. Tuohon aikaan Alpo Sailo kommentoi taloa kuvaavasti: "Ehdottomasti ei mitään funktionalismia (...), sen on kaikissa suhteissa oltava suomalainen rakennus." Tämä kansalaisuskonto piti sisällään siis hyvin vahvan konservatiivisen latauksen. Taloudellisten resurssien puutteessa Kalevala-talo ei kuitenkaan missään vaiheessa edennyt piirustuksia pidemmälle.

1900-luvulla oli hyvin tyypillistä hakea kansanrunoudesta tukea poliittisille intohimoille. Kansallisromantiikan jälkimainingeissa ihailtiin kalevalaisten runojen sankarityyppejä ja väitettiin Kalevalan olevan pohjimmiltaan sotaeepos. Tässä hengessä Suomen laivastolle tilatut panssarilaivat saivat nimikseen Väinämöinen ja Ilmarinen (1930-1931)

Yli 80 metrin korkeuteen kohoava Kalevala-talo piti sijoittaa Munkkiniemeen, josta alueen omistaja Sigurd Stenius oli jo luvannut sille tontin.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eliel Saarinen : Kalevalatalo: suomalaisen kulttuuritutkimuksen ahjo ja ohjelma. Otava 1921
  • Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko 2014

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.