Kalevipoeg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maalaus eepoksesta "Kalevipoeg", tekijänä Oskar Kallis.

Kalevipoeg on ns. kalevalamittaan kirjoitettu Viron kansalliseepos, jonka Friedrich Reinhold Kreutzwald on kirjoittanut virolaisen kansanrunouden pohjalta. Sen päähenkilö on Kalevin ja Lindan poika Kalevipoeg, joka suorittaa erilaisia sankaritekoja.

Kalevipoegin tausta kansanperinteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevin tai Kalevan nimi tunnetaan itämerensuomalaisissa kielissä laajemminkin jonkinlaisen mytologisen henkilön nimityksenä (Kalevanpojat, Kalevala), Virossa siihen on yhdistetty myös Tallinnan kaupungista vanhoissa venäläisissä lähteissä käytetty nimi Kolyvan. Kalevipoeg tunnettiin virolaisessa kansanperinteessä tarunomaisena jättiläisenä tai voimamiehenä, josta kertovia tarinoita on liitetty esimerkiksi vesistöjen tai maastomuodostumien syntyyn.[1] Runomuotoisissa kansanlauluissa Kalevipoeg (toisintonimeltään Sulevipoeg) esiintyy balladissa Suisa suud, ahdistelijana, jota naispuolinen minä-kertoja iskee miekalla puolustaakseen kunniaansa.[2]

Kansanperinteessä Kalevipoegin perheestä ei juuri kerrota, mutta nimen perusteella (’Kalevin poika’) hänen tarinaansa on Kalevipoeg-eepoksessa kehitetty vanhemmat, isä Kalev ja äiti Linda. Linda-nimeä on usein pidetty Kreutzwaldin keksintönä, joka perustuu kansanetymologiseen tulkintaan Tallinnan paikalla sijainneen, keskiaikaisissa lähteissä mainitun Lyndanise-linnoituksen nimestä (se olisi merkinnyt ‘Lindan nisää’), mutta on arveltu nimen saattavan palautua myös virolaiseen kansanperinteeseen.[3]

Kalevipoeg, samoin kuin Lönnrotin Kalevala, on kansanrunouteen perustuva taide-eepos, mutta koska virolaiset Kalevipoeg-tarinat olivat enimmäkseen proosamuotoisia, Kalevipoeg-eepos sisältää paljon enemmän kokoajansa itse sepittämiä säkeitä ja paljon vähemmän autenttista kansanrunomateriaalia kuin Kalevala, arviolta vain noin 13 %. Vaikka Kalevipoegin tarinan kaikki aihelmat perustuvat kansanperinteeseen, koko eeposta on luonnehdittu paremminkin taidekirjallisuudeksi.[4]

Kalevipoeg-eepoksen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1822 ilmestyi Beiträge-aikakauskirjassa Kristjan Jaak Petersonin saksannos Christfrid Gananderin Mythologia Fennica -teoksesta. Peterson lisäili käännökseensä kommentteja virolaisesta mytologiasta, jonka oletti vastaavan suomalaista, ja mainitsi tässä yhteydessä myös Kalevipoeg-nimisen häijyn jättiläisen. Petersonin käännös innoitti F. R. Faehlmannia kehittelemään omaa tulkintaansa virolaisesta mytologiasta, ja vuonna 1833 hän kirjeessään Kreutzwaldille viittasi aikomukseensa kirjoittaa jotakin Kalevipoegista. Tärkeän sysäyksen antoi Elias Lönnrotin ns. Vanhan Kalevalan ilmestyminen 1835–36; sen esitteli Viron oppineiden seuran (Gelehrte Estnische Gesellschaft) kokouksessa Georg Julius von Schultz vuonna 1838. Tutustuttuaan Anton Schiefnerin Kalevala-saksannokseen alkuvuodesta 1853 Kreutzwald, joka oli aiemmin jo kirjoittanut Kalevipoeg-aiheeseen perustuvia tutkielmia ja proosakertomuksia, innostui muokkaamaan tarinaa runomuotoon.[5]

Kalevipoegin ensimmäistä versiota vuodelta 1853 ei saatu julkaista sensuurin takia. Toinen, uudistettu ja pidempi painos julkaistiin osina vuosina 1857–1861. Painoksen mukana oli vironkielisen lisäksi saksankielinen versio. Kolmas versio julkaistiin kirjana ja painettiin Kuopiossa vuonna 1862. Painos oli pieni ja teoksen leviäminen aluksi vaatimatonta.[6]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eepoksen aluksi kertoja pyytää pseudomytologista Vanemuine-jumalaa lainaamaan hänelle kanneltaan ja ryhtyy sitten muistelemaan Viron kansan historiallisia koettelemuksia. Tätä seuraavat tapahtumat on jaettu kahteenkymmeneen lukuun (hieman yksityiskohtaisemman juonitiivistelmän on julkaissut Hasselblatt)[7]:

  1. Kalev saapuu pohjoisesta kotkan selässä, Linda syntyy teeren munasta. Lindalle ja hänen kasvattisisarilleen saapuu useita kosijoita, mutta lopuksi Linda suostuu Kalevin kosintaan.
  2. Linda ja Kalev saavat useita lapsia, mutta Lindan vielä odottaessa näistä viimeistä, Kalevipoegia, Kalev sairastuu ja kuolee. Surevan Lindan kyynelistä syntyy Ülemistejärvi ja hänen Kaleville kasaamastaan hautakummusta Toompean mäki. Kalevipoeg syntyy ja on jo lapsena yliluonnollisen voimakas.
  3. Nuori Kalevipoeg lähtee veljineen metsälle, ja tällä välin Lindan entinen hylätty kosija, Suomen velho, yrittää ryöstää Lindan. Tämä huutaa avukseen ukkosenjumala Ukua, joka lähettää ukkosmyrskyn: Salama tainnuttaa velhon, mutta Linda kuolee ja muuttuu kiveksi.
  4. Kalevipoeg lähtee Suomeen äitiään etsimään. Matkalla hän kohtaa Saaren neidon, joka intohimoisen lemmenkohtauksen jälkeen hukuttautuu.
  5. Kalevipoeg saapuu Suomeen ja surmaa velhon. Samaan aikaan Saaren neidon vanhemmat istuttavat tammen, joka kasvaa taivaaseen asti.
  6. Kalevipoeg ostaa Suomen sepältä mainion miekan, mutta kauppaa juhlittaessa riitaantuu sepän pojan kanssa ja surmaa tämän, jolloin seppä kiroaa miekan tuottamaan omistajansa surman. Samaan aikaan Saaren ukko etsii isolle tammelle kaatajaa. Kotkan siiven alta löytynyt pieni miekkonen kasvaa jättiläiseksi ja kaataa tammen, josta rakennetaan mm. silta Suomesta Viroon.
  7. Kalevipoeg palaa Viroon. Matkalla hän kuulee merestä hukkuneen Saaren neidon laulun ja hänelle selviää, että tyttö oli itse asiassa hänen sisarensa. Kalevipoeg kohtaa veljensä ja kertoo matkastaan (mutta ei Saaren neidon tai sepän pojan kuolemasta). Veljekset päättävät seuraavana päivänä valita kuninkaan, ja Kalevipoeg menee isänsä haudalle etsimään lohtua.
  8. Veljekset valitsevat joukostaan kuninkaan kivenheittokilpailulla. Kalevipoeg heittää kiven kauimmaksi, ja hänestä tulee kuningas, joka aloittaa työnsä kyntämällä maan. Kolme päivää kynnettyään Kalevipoeg käy lepäämään, ja hänen nukkuessaan sudet ja karhut raatelevat hänen hevosensa.
  9. Kalevipoeg kostaa pedoille hevosensa kuoleman. Hän saa viestin lähestyvästä sodasta; viestintuojaksi osoittautuu itse ylijumala Taara.
  10. Kalevipoeg lähtee ostamaan hevosta. Apulaisensa Alevipoegin kanssa hän huijaa vetehiseltä aarteen. Kalevipoeg päättää rakentaa kaupungin ja lähtee hakemaan lautoja.
  11. Kalevipoeg palaa lautakuormineen Peipsijärven poikki. Kun hän ylityksestä väsyneenä nukkuu, velho varastaa hänen miekkansa, mutta se putoaa Kääpan jokeen. Kalevipoeg löytää miekan, mutta miekka ei suostu lähtemään hänen mukaansa: se on vihainen sepän pojan surman takia. Kalevipoeg puolestaan kiroaa miekan.
  12. Kalevipoeg joutuu taisteluun vetehisen poikien kanssa ja hajottaa taistellessaan hankkimansa laudat. Hän lähtee hakemaan Peipsijärven takaa uutta lautakuormaa, rakentaa järven yli sillan, jonka myrsky hajottaa.
  13. Palatessaan lautakuormineen Kalevipoeg löytää tiensä manalaan. Sinne vangittu neito neuvoo hänelle taikakonsteja.
  14. Manalan neito sisarineen esittelee Kalevipoegille manalan aarteita. Kalevipoeg kohtaa paholaisen ja voitokkaan taistelun jälkeen palaa maan päälle aarteet ja vapautetut neidot mukanaan.
  15. Kalevipoeg voittaa takaa-ajajansa. Vapautetut neidot menevät naimisiin Kalevipoegin apulaisten Olevipoegin, Alevipoegin ja Sulevipoegin kanssa, ja Olevipoeg viimeistelee Kalevipoegin kaupunginrakennushankkeen.
  16. Kalevipoeg rakentaa Lennuk-laivan, matkustaa maan ääriin ja kohtaa Varrak-nimisen Lapin velhon.
  17. Kaupunki valmistuu ja saa nimekseen Lindanisa. Kalevipoeg apulaisineen lähtee taas seikkailemaan ja saa merkilliseltä pikkumieheltä haltuunsa pienen taikakellon.
  18. Kellon avulla Kalevipoeg pääsee taas manalaan, voittaa monenlaisia vastuksia ja haastaa lopulta itsensä paholaisen kaksintaisteluun.
  19. Seitsemän päivää kestäneen taistelun lopuksi Kalevipoeg kukistaa ja kahlehtii manalan valtiaan. Maassa alkaa onnen aika, jonka katkaisee tieto lähestyvästä sodasta.
  20. Sodassa rautahaarniskaisia ritareita vastaan Sulevipoeg ja Alevipoeg saavat surmansa. Kalevipoeg luovuttaa valtansa Olevipoegille ja vetäytyy syrjään. Hänen ylittäessään Kääpajokea sen pohjassa makaava miekka katkaisee häneltä jalat. Kalevipoeg kuolee ja päätyy kuolemansa jälkeen vartioimaan manalan porttia, ettei paholainen enää pääsisi maan päälle. Hänen kätensä on kiinni kalliossa – mutta kerran tulee vielä aika, jolloin tulenliekki leikkaa käden vapaaksi ja Kalevipoeg palaa tuomaan kansalleen uuden onnen.

Kalevipoeg Virossa ja maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreutzwaldin Kalevipoegin kanonisoituminen kansalliseepokseksi vei muutamia vuosikymmeniä, mutta 1900-luvulle tultaessa se oli jo saavuttanut vakaan aseman Viron kansallisen kirjallisuuden perusteoksena. Se kuului koulujen opetusohjelmaan, ja siitä ilmestyi useita sovitelmia, esimerkiksi proosaversioita lapsille ja koululaisille. Erityistä suosiota saavuttivat Eno Raudin lapsia varten kirjoittama versio Kalevipoegin tarinasta (1961) sekä Enn Vetemaan humoristinen Kalevipoeg-parodia Kalevipoja mälestused (‘Kalevipoegin muistelmat’, 1971).[8] Raudin kirjasta on ilmestynyt useita uusintapainoksia tälle vuosituhannelle saakka, ja Cornelius Hasselblattin mukaan virolaisten kollektiivinen Kalevipoeg-tuntemus perustuu enemmänkin siihen kuin itse eepokseen, jonka vain harvat virolaiset ovat kokonaisuudessaan lukeneet.[9] Raudin kirja on käännetty useille kielille, myös suomeksi.[10]

Kalevipoeg-eepos on käännetty kokonaisuudessaan saksaksi, venäjäksi, unkariksi, latviaksi, suomeksi, tšekiksi, liettuaksi, romaniaksi, ukrainaksi, englanniksi, ruotsiksi, ranskaksi ja võroksi. Kalevipoegin on suomentanut Helmer Winter lyhennelmänä ja Kyösti Kettunen kokonaisuudessaan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hasselblatt, Cornelius: Kalevipoeg Studies. The Creation and Reception of an Epic. Helsinki: Finnish Literature Society – SKS 2016. (Studia Fennica Folkloristica 21)[1]
  • Kreutzwald, Friedrich Reinhold: Kalevipoeg: Viron sankarieepos. (Kalevipoeg: Eesti rahva eepos.) Suomentanut Helmer Winter. Suomennettu M. Nurmikin laatimasta lyhennelmästä. 3. painos (1. painos 1957). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-801-6.
  • Kreutzwald, Friedrich Reinhold: Kalevanpoika: Viron sankarieepos. (Kalevipoeg: Eesti rahva eepos.) Suomentanut Kyösti Kettunen. Kuvitus: P. A. Manninen. Tampere: Pilot-kustannus, 2005. ISBN 952-464-391-X.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Eesti mütoloogia/Kalevipoeg – Vikitekstid et.wikisource.org. Viitattu 27.9.2023. (viroksi)
  2. ↑ Koostanud Herbert Tampere, Erna Tampere, Ottilie Kõiva: Eesti rahvamuusika antoloogia www.folklore.ee. Viitattu 27.9.2023. (viroksi)
  3. ↑ Roos, Eduard: Kalevipoja Linda. Keel ja Kirjandus, 1963, nro 8, s. 464–473. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Cornelius Hasselblatt: Kalevipoeg Studies, s. 35. Finnish Literature Society, 2016-01-02. ISBN 978-952-222-744-7, 978-952-222-711-9, 978-952-222-745-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.9.2023). en
  5. ↑ Kalevipoja saamislugu - Kreutzwaldi sajand / Eesti kultuurilooline veeb kreutzwald.kirmus.ee. Viitattu 27.9.2023.
  6. ↑ Tiesitkö tämän: Viron kansalliseepos painettiin Kuopiossaviitattu 28.5.2012
  7. ↑ Cornelius Hasselblatt: Kalevipoeg Studies, s. 17-24. Finnish Literature Society, 2016-01-02. ISBN 978-952-222-744-7, 978-952-222-711-9, 978-952-222-745-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.9.2023). en
  8. ↑ Cornelius Hasselblatt: Kalevipoeg Studies, s. 41-49. Finnish Literature Society, 2016-01-02. ISBN 978-952-222-744-7, 978-952-222-711-9, 978-952-222-745-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.9.2023). en
  9. ↑ Cornelius Hasselblatt: Kalevipoeg Studies, s. 17. Finnish Literature Society, 2016-01-02. ISBN 978-952-222-744-7, 978-952-222-711-9, 978-952-222-745-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.9.2023). en
  10. ↑ Raud, Eno: Kalevipoeg. Suomentanut Anneli Nikiforova. Kansankulttuuri, 1981.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalevipoeg&oldid=21855747”