Ajattara
Ajattara eli ajattaro on paha naispuolinen metsään liittyvä uskomusolento suomalaisessa kansanperinteessä. Ajattara käsitettiin erilaisiksi hahmoiksi, se oli aave, noita-akka, demoni, peikko tai lohikäärme. Ajattara ajoi metsämiehiä ja metsästäjiä harhaan.
Ajattara mainitaan vuoden 1776 suomenkielisessä Raamatussa monikossa 3. Mooseksen kirjassa 17:7. Ja ei millään muotoa enää uhriansa uhraaman ajattaroille, joiden kanssa he huorin tehneet ovat. Vanhassa kirkkoraamatussa ajattarat on korvattu metsänpeikoilla ja Uudessa kirkkoraamatussa aavikon paholaisilla.[1]
Ajattaria on kuvannut myös Astrid Lindgren kirjassaan Ronja ryövärintytär. Siinä ajattarat ovat lentäviä, vaarallisia olentoja, joilla on naisen pää.
Sana ajattara on Kaarle Krohnin mukaan peräisin liettuan kielestä (liett. aituaras = 'painajainen').[2] Ajattaran nimi voi olla peräisin myös verbin ajaa johdoksesta ajattaa.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hattara (taruolento)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 3. Moos. 17:7
- ↑ Ajattara, Tietosanakirja osa 1, palsta 172, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909 (Projekt Runeberg)