Ajattara

Ajattara eli ajattaro on paha naispuolinen metsään liittyvä uskomusolento suomalaisessa kansanperinteessä. Ajattara käsitettiin erilaisiksi hahmoiksi, se oli aave, noita-akka, demoni, peikko tai lohikäärme. Ajattara ajoi metsämiehiä ja metsästäjiä harhaan.

Ajattara mainitaan vuoden 1776 suomenkielisessä Raamatussa monikossa 3. Mooseksen kirjassa 17:7. Ja ei millään muotoa enää uhriansa uhraaman ajattaroille, joiden kanssa he huorin tehneet ovat. Vanhassa kirkkoraamatussa ajattarat on korvattu metsänpeikoilla ja Uudessa kirkkoraamatussa aavikon paholaisilla.

Ajattaria on kuvannut myös Astrid Lindgren kirjassaan Ronja ryövärintytär. Siinä ajattarat ovat lentäviä, vaarallisia olentoja, joilla on naisen pää.

Sana ajattara on Kaarle Krohnin mukaan peräisin liettuan kielestä (liett. aituaras = 'painajainen'). Ajattaran nimi voi olla peräisin myös verbin ajaa johdoksesta ajattaa.

Katso myös

• Hattara (taruolento)

Lähteet

• SKS:Suomen sanojen alkuperä