Perkele

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee sanaa Perkele. Muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.

Perkele tarkoittaa yleensä paholaista.[1] Perkele on myös karkea kirosana.[1] Sana on lainaa balttilaisesta ukkosenjumalan nimestä, joka liettuassa on Perkūnas, latviassa Perkons ja muinaispreussin kielessä Percunis. Toisaalta sanan on arveltu olevan lainaa germaanisista kielistä.[2]

Perkelettä on väitetty suomalaisen Ukko-jumalan alkuperäiseksi nimeksi ja vanhaa miestä tarkoittavaa Ukkoa kiertoilmaukseksi. Vanhan perinteen mukaan Perkele on ollut metsänjumala. Ukkosenjumala on tosin saattanut olla nimeltään myös Ilmarinen, tai vaikkapa jotain sellaista kuin virolaisten Taara. Ukkosenjumala Perkelettä kristityt puolestaan pitivät epäjumalana, ja leimasivat sen siksi kristinuskon jumalan vastustajan eli Paholaisen ilmentymäksi.[3]

Sanan alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perkele-sana on yleisimmän käsityksen mukaan lainaa balttilaisista kielistä. Sitä vastaavat latvian kielen perkons ja liettuan kielen perkūnas, jotka tarkoittavat ukkosenjumalaa.[2] Myös slaavilaisessa mytologiassa oli ylijumala, jonka nimi on samaa kantaa, Perun. Samaan ukkosenjumalien joukkoon kuuluivat teutonien Toran, walesilaisten Tarann, joiden mukaan roomalaiset aikoinaan kutsuivat kelttiläisten taivaanjumalaa nimellä Taranis, sekä skandinaavien Thor.[4]

Perkons ja perkūnas palautuvat 'lyöntiä' tai 'iskua' tarkoittavaan indoeurooppalaiseen sanaan (*perku, *pergo tms.), johon on lisätty jumalan nimeä osoittava *no-pääte.[5] Balttien ja slaavien muinaisen ukkosenjumalan nimi oli luultavasti Perkunos.[6]

Jotkut uuspakanat ovat ottaneet nimen Perkele käyttöön puhuessaan Ukko ylijumalasta, mutta lähinnä omassa piirissään, sillä se voidaan edelleen helposti ymmärtää saatanaksi.[7]

Fenno-ugristiikan professori Ulla-Maija Forsbergin (os. Kulonen) mukaan suomessa ja sen lähisukukielissä ei ainakaan enää näy minkäänlaista viittausta siihen, että nimet ’perkele’ tai ’perkuna’ liittyisivät itämerensuomalaiseen pakanalliseen uskontotermiin eikä liioin ukkoseen. Forsbergin mukaan on siis mahdollista, että perkuna-sanalla on jo muinaisessa balttilaisessa kielimuodossa ollut uskonnollisen merkityksen myötä syntynyttä voimasanakäyttöä, ja se on voinut alun perinkin tulla lainatuksi kantasuomeen nimenomaan voimasanana. Forsbergin mukaan suomen perkele-sanaa vastaavat muun muassa viron põrgu eli ’helvetti’, vatjan põrku eli ’helvetti’, ’manala’, karjalan perkeleh eli ’paha henki’. [8]

Myös arkelogi ja emeritusprofessori Unto Salon mukaan perkele-sanue viittaa itämerensuomalaisissa kielissä nimenomaan "helvettiin" ja jopa myöhempään kristilliseen "sielunvihollisen" käsitteeseen. [9]

Perkele Raamatussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Raamatun käännöksessä käännökseen 1933/38 saakka perkele esiintyy kreikan diabolos-sanan ja Martti Lutherin Teufel-sanan suomalaisena versiona. Vuodesta 1992 on käännöksessä luovuttu sanasta ”perkele” ja se on korvattu sanalla ”paholainen” (kreikan satanas on yhä käännettynä sanalla ”saatana”).[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. a b Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 903. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  3. Ukon ja Perkeleen suhteesta Ytimennävertäjät. Viitattu 2.3.2010.
  4. Jokela, Sanna: Perynia Turun yliopisto, arkeologian oppiaine. Viitattu 2.3.2010.
  5. Puhvel, Jaan: Comparative mythology, s. 234. Baltimore & London: Johns Hopkins University Press, 1987. ISBN 0801834139. (englanniksi)
  6. Mallory, J. P. & Adams, Douglas Q.: The Oxford introduction to Proto-Indo-European and the Proto-Indo-European world, s. 401. Oxford: Oxford University Press, 2006. ISBN 0199296682. (englanniksi)
  7. Perkele Ytimennävertäjät. Viitattu 2.3.2010.
  8. http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=784
  9. Unto Salo: Agricola's Ukko in the light of archeology. A chronological and interpretative study of ancient Finnish religion: Old Norse and Finnish religions and cultic place-names. Turku. 1990.
  10. Mäkinen, Pentti: Perkele vai Paholainen? Raamattu kansalle ry. Viitattu 2.3.2010.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valk, Ülo: Perkele: Johdatus demonologiaan. (Kurat Euroopa usundiloos, 1991.) Viron kielestä suomentanut Tapani Hietaniemi. Tampere: Vastapaino, 1997. ISBN 951-768-019-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]