Kanteletar

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kanteletar taikka Suomen Kansan Wanhoja Lauluja ja Wirsiä.

Kanteletar on Elias Lönnrotin kokoama kansanrunokokoelma, jota voidaan pitää Kalevalan ”sisarteoksena". Kantelettaren runot ovat kalevalaista runoutta, eli ne on tehty kalevalaiseen runomittaan.

Kanteletar ilmestyi vuonna 1840 nimellä Kanteletar taikka Suomen Kansan Wanhoja Lauluja ja Wirsiä. Kokoelman perustan Lönnrot sai runonkeruumatkallaan 1838 tavattuaan Koiterejärven rannalla runonlaulaja Mateli Kuivalattaren ja merkittyään muistiin tämän laulamia runoja.

Kanteletar jakaantuu kolmeen kirjaan. Ensimmäinen kirja sisältää 238 lyyristä runoa, joita Lönnrot nimittää ”yhteisiksi lauluiksi”. Nämä on jaettu kaikille yhteisiin, hääkansan, paimenten ja lasten lauluihin. Toinen kirja sisältää 354 lyyristä runoa, joita Lönnrot kutsuu ”erityisiksi lauluiksi”. Ne on esittäjän mukaan jaettu tyttöjen, naisten, poikien ja miesten lauluiksi. Kolmanteen kirjaan kuuluu 60 historiallista runoa, romanssia, legendaa, balladia ja lyyris-eeppistä runoa. Kantelettaren alkulauseeseen sisältyy 24 uudempaa runoa.

Kantelettaren vuonna 1887 ilmestyneen kolmannen painoksen Lönnrot uudisti kolmannen kirjan osalta täydellisesti. Kirja käsitti nyt 137 runoa. Myöhemmissä painoksissa on pitäydytty alkuperäiseen laitokseen, paitsi että uudistetusta kolmannesta kirjasta on otettu liitteeksi kymmenen runoa.

Kantelettaren lyyriset runot on kerätty pääasiassa Suomen Karjalasta. Lönnrot mainitsee esipuheessa keruupaikkoina Lieksan, Ilomantsin, Kiteen, Tohmajärven, Sortavalan, Jaakkiman ja Kurkijoen. Kolmannen kirjan kertovat runot on kerätty pääasiassa Venäjän Karjalasta.

Sävellykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanteletarta ja Kalevalaa on käytetty yleisesti kansanmusiikin sanoitusten lähteenä, arkistoihin tallennettujen kansanrunojen lisäksi. Alun perin kalevalamittaiset runot ovat olleet laulettua runoutta.

Akseli Törnudd (1874–1923) on säveltänyt toistakymmentä Kantelettaren runoihin sävellettyä laulua. Näistä suosituin on ehkä viipurilaisesta kissasta kertova humoristinen kertomus ”Tuomittu katti”. Kappaleen on levyttänyt mieskuoro Viipurin Lauluveikot levylleen Yhä kohoaa tuttu torni (2007) ja parhaiden kappaleidensa levyllä Te luulette meidän unohtaneen vuonna 2005.[1]

Gutenberg-projekti on lisännyt teoksen vapaasti levitettäviin e-kirjoihinsa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lönnrot, Elias: Kanteletar, elikkä, Suomen kansan vanhoja lauluja ja virsiä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 3. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005 (18. painos, 1. painos 1840). ISBN 951-746-668-4.
  • Kanteletar Project Gutenbergin tietokannassa.
  • Viipurin Lauluveikot "Yhä kohoaa tuttu torni". Fuga-9234. ISRCFIVLV0700001-12. Viipurin Lauluveikot 2007.
  • Viipurin Lauluveikot "Te luulette meidän unohtaneen". Fuga-1981.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [1] Viipurin Lauluveikot -kuoron kotisivu.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jauhiainen, Marjatta (toim.): Itkivät ihanat nurmet. Valikoima Kantelettaren runoja. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1990. ISBN 951-717-600-7.
  • Kaukonen, Väinö: Lönnrot ja Kanteletar. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1989. ISBN 951-717-572-8.
  • Koponen, Anneli (koonnut): Naurut naisten, mielet miesten. Kantelettaren säkeitä elämän arkeen ja juhlaan. Jyväskylä: Gummerus, 2001. ISBN 951-20-5971-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Kanteletar.
Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.