Pellonpekko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pellonpekko on Mikael Agricolan mainitsema karjalaisten henkiolento, joka suojeli ohraa.

Agricolan "epäjumalien" luettelossa vuodelta 1551 Pellonpecko sai ohran ohran kasvamaan:

Pellonpecko Ohran casvon soi

Sigfridus Aronus Forsiuksen latinankielisessä runomuotoisessa versiossa Agricolan luettelosta Pellpeckus kasvattaa pelloilla viljellyn ohran ja hänen uskotaan myös olevan kansalle olutta tuottava jumala:

Hordea Pellpeckus cultis producit in arvis,
Zythifer & genti creditur esse Deus[1]

Kansanrunoissa Pekka, Pikka tai Pikki mainitaan myytissä ensimmäisestä ohran kylvöstä ja oluen valmistuksesta, joka tavallisesti esiintyy runon Päivölän pidot yhteydessä:

Piennä Pikki huuhan raato,
Emon värttinän pituissa,
Ison polven korkunaissa,
Hoikaissa salon syteli,
Matalaissa maan alaissa.
Pohjatuuli kasken poltti,
Suvituuli suoritteli,
Koillinen kovin porotti.
Ukko onni osran kylvi.
Annas onni osravuoen,
Jumala, teräkesäisen,
Laadis orjille olutta,
Piioille pikarivettä.[2]

Aiheeseen liittyy suomen vanhoissa murteissa esiintyvä sana pellonpekko tai peltopekko, jonka merkitys on "ohran, ohrajuoman haltija, pellonhaltija".[3]

Pellonpekko mainitaan myös silmään tai ihon alle juuttuneen vihneen poistamisen yhteydessä lausutussa Siikasen loitsussa:

Siikane sinun nimesi,
Riiher rikka, pellom Pekko,
Raiska raunijon takane.
Hyvä ol' sinum männäkseś,
Mut paha o siellä ollakseś,
Sielä synkkä salo o eissäś
Ja lieto meŕ takanaś.[4]

Suomalaista Pellonpekkoa muistuttaa Viron setukaisten Peko, »viljajumal», jonka kuvaa kerrotaan säilytetyn viljalaarissa. Peko ei kuitenkaan ollut erityisesti ohran haltia vaan yleisemmin hedelmällisyyden suojelija.

Uno Harva oletti että nimen Pekko/Peko taustalla olisi vanha germaaninen ohraa merkinnyt lainasana (nykyruots. bjugg). Pellonpekko olisi siis ollut olennoitu ohra, kuten Panu oli olennoitu tuli.[5]

Martti Haavion teorian mukaan Pellonpekon taustalla olisi Pelto-Pietari eli siis Pyhä Pietari.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seppo Suhonen (suom.): Pekko. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2006, Helsinki.
  • Suomen kielen etymologinen sanakirja III. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII, 3. Helsinki 1962