Jumi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kansanuskomuksia. Lääkeaineopillisesta jumosta kertoo artikkeli Adstringentti. Kuoriaislajeista kertoo artikkeli Jumit.

Jumi on erityisesti suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvien kansojen käyttämä yliluonnollisten ilmiöiden, lähinnä panteistisen maailmanhengen nimitys. Suomen etäsukukielissä se tunnetaan myös nimityksellä Jumo. Muiden muassa marit viettävät vuosittain Jumolle omistettua juhlapäivää uhraten lihaa ja viljaa.[1]

Jumi aiheuttaa esimerkiksi eläimelle äkillisen taudin ampumalla näkymättömän nuolen. Arvoituksissa jumi on jokin, jolle on ominaista ehdoton paikallaanolo tai jota on mahdoton kiertää.[2]

Sanan etymologia lienee sama kuin sanalla jumala.[3]

Hyönteislaji tupajumi on saanut nimensä jumista. Puuhun kaivautunut tupajumi aiheuttaa napsuvaa ääntä, jota pidettiin viestinä henkiolennoilta.

Juminkeko ja jumin kurikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisessa tarustossa esiintyvät Juminkeko ja Jumin kurikka, mutta näiden merkitys on jäänyt melko lailla arvoitukseksi. Joissakin tapauksissa niillä on viitattu tonttu- eli napakiviin.

Vienankarjalaista kulttuuria edistämään on perustettu Juminkeko-säätiö.[4]

Jumin häät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jumin häät eli jumihäät olivat nuorison leikkihäät, joiden perinne tunnettiin lähinnä Pohjanmaalla ja jonkin verran Keski-Suomessa.

Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon (1950) mukaan jumihäiksi kutsuttiin nuorison tanssiaisia, joihin kuului yhdessä nukkuminen. Tanssiaisten jälkeen useat nuoret kävivät pareittain tanssipaikkana toimineen rakennuksen lattialle ja nukkuivat siinä koko yön. Vaatteita ei riisuttu, eikä liian lähelle toista ollut lupa mennä. Jos pari oli liian lähekkäin, menettivät he maineensa. Tämä siveä toimitus oli kuitenkin ihanne, joka joidenkin tietojen mukaan ei aina pitänyt. Asiakirjojen mukaan vuonna 1758 Muhoksen pitäjässä eräs tyttö olisi tullut raskaaksi jumin häissä ja tappanut lapsensa. Tyttö tuomittiin kuolemaan.[5]

Jotkut paheksuivat jumin häitä ja väittivät, että niissä juotiin, syötiin ja tehtiin häpeää. Jotkut tutkijatkin ovat pitäneet jumin häitä hedelmällisyysriitteinä, joita järjestettiin alun alkaen, jotta olisi voitu harjoittaa luvallisesti esiaviollista seksiä sekä mahdollisesti testata morsiamen hedelmällisyys ennen häitä.

Vilkuna kirjoittaa, että lätin kielessä jumis on tarkoittanut kaksoistähkää tai yleensä kahta yhteen kasvanutta, siis jumissa olevaa, asiaa. Vilkunan mukaan kyseessä voisi siis olla parin–kolmen vuosituhannen takainen kielikuva ja lainasana.[6]

Jumin häitä on verrattu latvialaisten hedelmällisyyden jumalan Jumisin palvontaan[7], johon liittyi joidenkin käsitysten mukaan luvallista avioliiton ulkopuolista seksiä. Latvialaisten hedelmällisyysriittien ja suomalaisten jumin häiden yhteyttä ei kuitenkaan ole voitu osoittaa.

Jumin häiden merkitys on jäänyt pitkälti tuntemattomaksi. Toisissa perinteissä hieman samantapaisissa leikkihäissä kerättiin nuorille köyhille tytöille rahaa (kuten oikeissa häissä uudelle parille), mutta jumin häihin rahan keruu ei ilmeisesti kuulunut.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Melnikov, Valeriy: Miltä usko näyttää? – Pyhä lehto Sputnik - Lehtikuva. 25.7.2018. Kirkko ja kaupunki. Viitattu 17.11.2018.
  2. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 3, p. 1680
  3. Kulonen, Ulla-Maija: Miten suomalaiset kiroilivat ennen kristinuskoa? Kielikello 1/1990. 1990. Kielikello - Kielenhuollon tiedotuslehti. Viitattu 17.11.2018.
  4. Rönty, Heikki: Juminkeko -säätiölle Oltermannin sauva Uutiset. 8.5.2014. YLE. Viitattu 17.11.2018.
  5. Vilkuna 2007, s. 252–254.
  6. Vilkuna 2007, s. 256–257.
  7. Kuisma, Timo: Olla jumissa. Helsingin sanomat, Kuukausiliite, 11/2008.
Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.