Sielulintu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sielulintu oli linnun hahmoinen sielueläin ja vertauskuva suomalaisessa ja karjalaisessa muinaisuskossa. Lintu ehkä toi sielun syntymässä, ja vei sen kuoleman hetkellä. Joidenkin perinteiden mukaan nukkuessa oli hyvä olla lähellä puusta veistetty sielulintu, joka pitäisi huolta sielusta unen aikana, ettei se lähtisi omille teilleen. Sielulintuja käytettiin Karjalassa vielä 1900-luvulla. Ihmisen kuoltua hänen puinen sielulintunsa laitettiin ortodoksisen hautaristin yläpuolelle. Tällaisia hautaristejä on vielä ollut olemassa 1900-luvun lopullakin.

Lintujen ruokkiminen jouluna on vanha tapa. Muinaissuomalaiset ehkä ajattelivat, että kuolleet eli sielulinnut olivat elävien kanssa mukana keskitalven juhlassa.[1]

Voi olla, että ihtiriekko (*itse-riekko) oli äpärälapsen sielulinnun hahmoinen itse-sielu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lempiäinen, Pentti: Pyhät ajat, s. 96. 6. uudistettu painos. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-651-8.
Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.