Syy (mytologia)

Köyttä tehdään syistä Turun "keskiaikaisilla" markkinoilla

Tämä artikkeli käsittelee syyn käsitettä suomalaisessa mytologiassa. Syy on suomensukuisissa kielissä omaperäinen sana, joka on tarkoittanut alun perin säiettä, kuten sanassa lihassyy. Sanalle on kehittynyt myös toinen merkitys "aiheuttaja". Merkityksen muunnoksen selittää käsitys, että aiheuttaja löytyy ikään kuin jälkiä tai johtolankaa, siis säiettä seuraamalla.

Syy ja synty

Suomalaisessa mytologiassa synty merkitsee esineen, elementin, olennon tai ilmiön myyttistä alkuperää. Uskottiin, että se, joka tunsi asioiden synnyt, saattoi hallita niitä. Tämän vuoksi monissa loitsuissa kerrottiin loitsinnan kohteen synty eli miten se oli syntynyt ja kasvanut nykytilaansa. Syntyjä oli jonkin verran myös myyttisissä kertomuksissa. Syntyjä luetaan joskus "syitä myöten", eli niin tarkasti, että syytkin huomioidaan. Joskus sanaa syy käytetään jopa sanan synty sijasta:

Luki syitä syntyneelle:
Syyt on syplistä kotoisin,
kaalin karhima sijoilta.
(SKVR:VII4 2176, Kitee 1896)

Sisiliskon syyt syntyvät:

Sisälisko sen sikiä, Riivotiivon räivötiivon
vaskinen vapa vapisi, hopiainen nuora notku
syitä synnytettäessä, karummissa kankaissa.
(SKVR:I4 459)

Näissä arvoituksellisissa sanoissa kivun syitä kutsutaan "salaiseksi viaksi". Sanotaan myös, että jos ei kivulla ole syytä eli kipu on "syytön", saadaan synnyt kuitenkin esiin:

Vaan jos on syitä synnydetty, saadettu vika salainen,
Kyllä saan sukusi tietä, löydän syntymä sijasi,
tähe jos ei syntyä sinulla eikä, turmalla, emoja,
saan mä synnyn syyttömänkin, tavat tietä tapaturman.
(SKVR:VII4 1760)

Johtuuko syy-sanan käyttö syntykertomuksissa käsityksestä, että asian alkuperän voisi löytää ikään kuin seuraamalla jonkinlaista elämänlankaa tai -lankoja, ei ole selvillä. Syyllä on myös voitu yksinkertaisesti tarkoittaa vikaa, kuten edellisestä runo-esimerkistä tai seuraavasta Väinämöisen kiellosta voisi päätellä:

Älä tee syitä syyttömälle tai vikoa viattomalle.

Sanalla on voinut olla monta merkitystä.

Timo Heikkilän teoria

Monessa muinais-egyptiläisessä kuvassa auringon säteillä on kädet

Timo Heikkilän hypoteesin mukaan muinaisaikoina uskottiin, että kaikki olevainen on muodostunut säikeistä eli syistä, ja tähän perustuu myös loitsujen kyky hallita kohteitaan- asioita voidaan hallita syistään hieman kuten vetämällä sätkynukkea naruistaan. Maanpäällinen todellisuus olisi ehkä käsitetty kuin syiden kudokseksi. Kaikkien syiden perimmäinen alkuperä olisi kuitenkin todella tai kuvaannollisesti auringossa, joka on myös (todella tai kuvaannollisesti) maailmankaikkeuden alkutila. Auringon maahan lankeava valo onkin usein koettu säikeeksi, ja elämän on huomattu olevan riippuvaista siitä.

Heikkilä rinnastaa syihin kansanperinteessä melko usein esiintyvät valkoiset (tai kultaiset), punaiset (tai rautaiset) ja siniset langat. Kertomuksissa näillä muun muassa sidotaan revennyt maa takaisin ehjäksi ja pidetään maa tai meri tyynenä (katso myös: Oli ennen onnimanni). Heikkilän mukaan nämä langat liittyvät usein juuri maailman rakennetta käsitteleviin kertomuksiin ja taikoihin. Hänen mukaansa kertomuksissa punainen ja sininen lanka liittyvät yleensä maanpäällisiin asioihin, punainen varsinkin kasvaviin ja kiihkeisiin, sininen varsinkin rauhallisiin ja säilyviin. Valkoinen ja kultainen lanka liittyvät taivaallisiin asioihin, esimerkiksi kuuttaret ja päivättäret kutovat usein kultalankaa. Heikkilän mukaan punainen ja sininen lanka ovat vertauskuvia maailmankaikkeuden vastavoimille, joiden taistelu pitää maailmankaikkeutta yllä. Valkoinen lanka taas on alkuperäisen eriytymättömän voiman vertauskuva.

Auringon säteet herättävät kuolleen Lemminkäisen kuten kasvit keväisin. Heikkilä katsoo Lemminkäisen (tai Lemmon) luonnon syksyisen kuoleman ja keväisen henkiin heräämisen ja vertauskuvaksi, jolla on yhteyksiä muun muassa Egyptin Osiris-myyttiin.

Punainen ja sininen lanka (tai voima) ovat syntyneet erkanemalla valkoisesta ja kulkeutumalla alas valonsäteinä. Kulkiessaan ne kuitenkin ottivat yhteen, ja yrittäessään voittaa toisensa ne kietoutuivat toisiinsa ja muodostivat kudoksen. Tästä kudoksesta syntyi maailma, ja kaikki mitä (kudoksessa) tapahtuu, on näiden voimien taistelua. Sininen ja punainen eivät kuitenkaan voi voittaa toisiaan, ja siksi ne myös yhdessä pyrkivät palaamaan takaisin harmoniseen alkutilaan, aurinkoon. Tästä johtuu eläinten ja kasvien kasvu ylöspäin, kohti taivasta. Samasta johtuu myös tulen, oluen kuplien ja lähteen veden nousu ylöspäin. Valkoinen lanka tai voima on edelleen lähinnä taivaalla, varsinkin auringossa, vaikka sitä tuleekin auringon säteinä maahan. Maassa se kuitenkin jakautuu sinisiksi ja punaisiksi säikeiksi ja ottaa osaa maanpäälliseen elämään. Jos auringosta ei säteilisi lisää voimaa, punainen ja sininen voima lopulta ehtyisivät kuluttaessaan toisensa loppuun.

Heikkilä katsoo myös Ritvalan keväisen helkajuhlan kulkueen olleen alun perin kuvaannollinen pyrkimys takaisin aurinkoon. Siinä tytöt kulkevat Helkavuorelle laulaen tekevänsä sinestä sillan ja punasta portaan mennäkseen puhtaisiin (siis valkoisiin) jumaloihin. Helkavuorella tytöt asettuvat rinkiin, kehään, joka on jo muinoin ollut yleinen auringon kuva. Heikkilä arvelee, että Helkavuoren nimitys voisi liittyä vaaleaa merkitsevään heleä-sanaan. Helkajuhlan tarkoituksena oli Heikkilän mukaan saada vilja kasvamaan. Ritvalassa uskottiinkin, että jos helkajuhlia ei enää vietetä, pellot lakkaavat kasvamasta tai tulee maailmanloppu.

Heikkilän tulkinta säikeistä on hypoteettinen. Tämän kaltaisia käsityksiä tiedetään kuitenkin olevan joillakin kansoilla, myös suomalaisten kielisukulaisilla. Sillä on myös mielenkiintoinen yhteys säieteoriaan (katso myös: Timo Heikkilän tulkinta maailman syntykertomuksesta)

Muita merkityksiä

Anderson Sophie: Nuori tyttö laittaa hiuksiaan

Sana syy esiintyi myös toisinaan hiusten rinnakkaisnimityksenä ilman erityisempiä myyttisiä merkityksiä. Laiska tytär laulaa lapsuudestaan:

Emo synnytti minua, mie vaan syitä synnyttelin.
Emoi hellytti minua, mie vaan hiusta hellyttelin.
Iso kasvatti minua, mie vaan kassaa kasvattelin.
Kasvo miulle kassa pitkä, kassa pitkä, tukka tuima,
hius heljä hienokkainen, pellava-pion pituinen,
lumi-vaahen valkehuinen...
(SKVR:III3 4076)

Katso myös

• Synty
• Timo Heikkilän tulkinta maailman syntykertomuksesta

Lähteet

• Timo Heikkilä: Aurinkolaiva (2004)