Uhrin pano

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Uhrin pano eli loitsun pano on kansantarinoissa jonkinlainen loitsu, rituaali tai taika, jolla tavoitellun asian toteutumiseen liittyy ehto tai lupaus menettää jotain. Kyseessä ei siis ole varsinainen uhritoimitus, vaan ikään kuin sopimus jonkun yliluonnollisen tahon kanssa, jonka ehdot voitiin täyttää myöhemminkin.

Kansantarinoissa kerrotaan, että uhreja on pantu, mutta siitä, miten tämä käytännössä tapahtuu, ei ilmeisesti ole säilynyt kuvausta. Minkä yliluonnollisen voiman tai henkiolennon kanssa ehdoista on neuvoteltu, ei sekään ole selvää.

Tarinoita uhrin panosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilomantsin kirkkoa rakennettaessa eivät perustan kivet millään meinanneet pysyä paikoillaan. Sitten pantiin uhri, että kirkon kivet pysyisivät paikallaan, mutta jonakin juhannuksena palaisi sekä kirkko että kirkkoväki. Siitä lähtien ovat kivet pysyneet.
  • Hiidet tai lappalaiset lähtivät pois suomalaisten tieltä. He kätkivät aarteensa ja panivat uhrin, että aarteen saisi esille vain, jos tietäisi tehdä tiettyjä asioita juuri oikeaan aikaan. Siten syntyi aarnihauta.