Rituaali

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Uuspakanallisen Romuva-uskontokunnan jäseniä juhlamenoissaan.

Rituaali tarkoittaa uskonnollisen toimituksen tai muun juhlamenon vakiintunutta suoritustapaa tai tällaista toimitusta, varsinkin palvontamenoja.[1] Tällaisia ovat esimerkiksi kaste, rippi, jumalanpalvelus ja pyhiinvaellus. Usein sanoja riitti ja rituaali käytetään synonyymeinä.[2]

Ritualisoitunut käyttäytyminen on stereotyyppistä, kaavamaista ja toistuvaa. Toiminnan ja sen päämäärän välinen suhde on epäselvä, eli rituaaliin osallistujilla ei useinkaan ole selvää käsitystä siitä, miksi rituaalin suorittaminen aiheuttaa toivottavan vaikutuksen. Yhteisöt voivat pitää rituaalejaan välttämättöminä. Rituaaleista poikkeamista voidaan pitää vaarallisena, usein jostain tuntemattomasta syystä. Yhteisöllistä rituaalia noudattavan yksilön usko voi vahvistua. Hän voi samalla osoittaa olevansa aidosti sitoutunut yhteiseen perinteeseen ja on luotettava yhteistyökumppani.[3]

Yhden selitysluokan mukaan rituaalien avulla esitetään näkemyksiä todellisuudesta, ja rituaalit ovat kulttuurisia kommentteja todellisuuden luonteesta ja maailman järjestyksestä. Toisen selitysluokan mukaan rituaalit ovat puhtaasti ekspressiivisiä suorituksia, jotka eivät pyri selittämään maailmaa vaan ilmaisevat symbolisesti keskeisiä arvoja rituaalin suorittavan yhteisön sosiaalisesta elämästä, samalla välittäen niitä osallistujilleen. Tähän luokkaan kuuluvat myös ne selitykset, joiden mukaan rituaalit palvelevat mekanismina, jolla ihmisten tietämättä säädellään ja kontrolloidaan yhteisön sosiaalista järjestystä ja luontosuhdetta.[4]

Uskonnollisella rituaalilla on usein esikuva, joka toimii mallina rituaalin suorittamiselle. Tämä esikuva kerrotaan mytologiassa, joka kertoo myyttisestä alkuajasta, jolloin todellisuuden malli luotiin. Rituaali on siis todeksi tehtyä myyttiä. Tämän vuoksi esimerkiksi varhaiskantaisten uskontojen parannusrituaalissa samaani saattaa toistaa luomistapahtuman. Kristillisessä perinteessä ehtoollinen viittaa aina Jeesuksen asettamaan ehtoolliseen.[5]

Uskonnon alueella rituaali toimii keinona erottaa pyhä ja arkipäiväinen eli profaani toisistaan ja siirtyä pyhän alueelle. Rituaalien tarkoituksena voi olla usein myös erilaisten siirtymävaiheiden merkitseminen. Tällaista voi olla esimerkiksi siirtymiset vuodenajasta tai ikäkaudesta toiseen.[6]

Yliluonnollisia olentoja kuten jumalia ja henkiä lähestytään, torjutaan, lepytetään, palvotaan ja pyydetään avuksi yleensä rituaalisessa kontekstissa. Tällaisia rituaaleja ovat esimerkiksi uhraaminen, rukoilu tai senkaltainen ilmaisu, tai jumalanpalvelus. Uskonnollisen järjestelmän julkinen näyttäytyminen tapahtuu erilaisten rituaalien kautta.[4]

Rituaaleilla selitetään, symboloidaan ja ylläpidetään myös poliittista valtaa ja yhteiskunnallista hierarkiaa. Tällaisia rituaaleja ovat esimerkiksi presidentin uudenvuodenpuhe, itsenäisyyspäivän vastaanotto, tai etikettisäännöt lähestyttäessä valtionpäämiehiä. Kansallisia rituaaleja ovat esimerkiksi kansallislaulun soittaminen tiettynä ajankohtana tai urheilutapahtumien palkinnonjakoseremoniat kansallissymboleineen. Tällaiset rituaalit kiinnittyvät symboleihin, jotka informoivat katsojia ja kuulijoita tilaisuuteen kiinnittyvistä merkityksistä. Samalla rituaalin osallistujat kommunikoivat symbolien välityksellä toistensa ja performanssin yleisön kanssa.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Juurela, Tiina: Riitti vai rituaali www.karjalankalmot.net. Viitattu 28.2.2010.
  3. Ilkka Pyysiäinen: Toistamispakko? Rituaalit mielessä Teologia.fi. 17.3.2011. Viitattu 12.4.2017.
  4. a b c Rituaalit ja uskonto: Rituaalinen konteksti Tampereen yliopisto / avoin yliopisto. Viitattu 12.4.2017.
  5. Eliade, Mircea: Pyhä ja profaani. (Das Heilige und das Profane, 1957.) Suomentanut Teuvo Laitila. Helsinki: Loki-kirjat, 2003. ISBN 951-825-013-8.
  6. Dunderberg, Ismo ym.: Theo: Lukion uskonto. Osa 1, Pyhän piirit. Helsingissä: Otava, 2005 (5. painos 2007). ISBN 951-1-19700-2.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]