Pyhä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee termiä pyhä uskonnossa. Sanan muista merkityksistä, katso Pyhä (täsmennyssivu).

Pyhä eli sakraali on maallisesta eli profaanista eroava asia. Sen nähdään usein olevan erityisesti erotettu arkisesta kontekstista ja on siten erityisasemassa.[1]

Pyhän määritelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filosofi William James kirjoitti teoksessaan Uskonnollinen kokemus (1902), että kaikissa uskonnoissa tavattava pyhyyden ajatus käsittää seuraavat piirteet:

  1. Tunne avarammasta elämästä ja varmuus ideaalisen voiman olemassaolosta.
  2. Tunne ihanteellisen voiman lempeästä vaikutuksesta elämään.
  3. Ääretön haltioitunut vapauden tunne.
  4. Tunnekeskuksen siirtyminen rakastavan ja sopusointuisen kiintymyksen suuntaan.

Jamesin mukaan nämä pyhyyden piirteet tulevat esiin erityisesti uskonnollisen kokemuksen tai kääntymyksen kokeneilla ja johtavat vielä jonkinasteiseen asketismiin, sielun lujuuteen, henkiseen puhtauteen ja lähimmäisenrakauteen.[2]

Pyhät paikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhät luonnonkohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Animistisen maailmankuvan mukaan kaikkialla on henkiolentoja, joiden toiminta pitkälti määrää maailman tapahtumat. Animisteille koko luonto on pyhä. Silti jotkut kohteet ovat erityisen pyhiä; niitä palvotaan ja niille käydään uhraamassa. Palvotuimmissa paikoissa on läsnä jokin erityisen merkittävä henkiolento, kuten esi-isä tai yhteisön suojelija. Muun muassa vesialueita ja lähteitä, kosteikkoja, rotkoja, puita, isoja kiviä, lehtoja ja korkeita mäkiä ja vuoria on pidetty pyhinä.

Saamelaisten pyhät järvet ovat Saivo-järviä ja pyhät maakohteet, kuten kivet seitoja.

Pyhän käsite muinaissuomalaisilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kielessä pyhä on sukua sanalle piha.lähde? Sellaisena se on ilmeisesti tarkoittanut kiellettyä, rajattua ja tabua. Esimerkiksi vieraan yhteisön rajaa on voitu pitää pyhänä. Tällöinkin pyhän käsitteeseen on kuitenkin usein kuulunut yliluonnollisuus. Pyhän rikkoja on esimerkiksi saanut vainajat tai muut henkiolennot vastaansa. Myös pyhien lehtojen eli kiellettyjen lehtojen tapauksessa pyhään on liittynyt yliluonnollinen. Pyhä on ollut esimerkiksi aidattu alue lehdossa, jonka sisään ei saanut mennä, mutta jonne heitettiin uhreja. Sanasta on kuitenkin ajan kuluessa pääosin väistynyt alkuperäinen merkitys kiellettynä alueena, ja se on alkanut tarkoittaa nykyistä merkitystään.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pyhä - Aamenesta Öylättiin Kirkon ja uskon sanasto: Suomen ev-lut. kirkko. Viitattu 7.1.2012.
  2. James, William: Uskonnollinen kokemus, s. 204–206. (The varieties of religious experience: A study in human nature, 1902.) Suomentanut Elvi Saari. Hämeenlinna: Karisto, 1981. ISBN 951-23-1757-5.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anttonen, Veikko: Ihmisen ja maan rajat: ’Pyhä’ kulttuurisena kategoriana. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 646. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1996. ISBN 951-717-919-7.
  • Douglas, Mary: Puhtaus ja vaara: Ritualistisen rajanvedon analyysi. (Purity and danger: An analysis of the concepts of pollution and taboo, 1966.) Suomentaneet Virpi Blom ja Kaarina Hazard. Tampere: Vastapaino, 2000 (3. painos 2005). ISBN 951-768-047-3.
  • Eliade, Mircea: Pyhä ja profaani. (Das Heilige und das Profane, 1957.) Suomentanut Teuvo Laitila. Helsinki: Loki-kirjat, 2003. ISBN 951-825-013-8.
  • Häkkinen, Kaisa (toim.): ”sana-artikkeli: pyhä”, Nykysuomen sanakirja: Etymologinen sanakirja, s. 245. Porvoo: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14050-3.
  • Kauffman, Stuart A.: Pyhän uudelleen keksiminen: Uusi näkemys luonnontieteestä, järjestä ja uskonnosta. (Reinventing the sacred: A new view of science, reason, and religion, 2008.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2010. ISBN 978-952-5697-30-8.
  • Mahlamäki, Tiina & Pyysiäinen, Ilkka & Taira, Teemu (toim.): Pyhä: Raja, kielto ja arvo kansanomaisessa uskonnossa. Professori Veikko Anttosen 60-vuotisjuhlakirja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1199. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-951-746-991-3.
  • Otto, Rudolf: Das Heilige: Über das Irrationale in der Idee des Göttlichen und sein Verhältnis zum Rationalen. Gotha: , 1917.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.