Šamanismi

Altailainen naisšamaani ja rumpu. S. I. Borisovin valokuva venäläisessä postikortissa 1910-luvulta.

Šamaani Ötsir-böö Mongoliassa vuonna 1909. Kuva: Sakari Pälsi.

Šamanismi (rinnakkainen muoto samanismi) tarkoittaa hengellistä kulttuuria, jossa šamaanilla on keskeinen osa. Šamaani on yhteisön jäsen, jolla uskotaan olevan erityisiä yliluonnollisia kykyjä. Šamaani on usein parantaja ja ennustaja, hän neuvoo monenlaisissa ongelmissa ja toimii yhdyssiteenä henkimaailman ja ihmisyhteisön välillä.

Šamanismiin liittyy usein muuntuneiden tajunnantilojen käyttö yhteytenä henkimaailmaan. Joskus henkimaailmaan pyritään myös unessa. Transsitilaa haetaan muun muassa rummuttamalla, rytmikkäällä musiikilla ja laululla, toistuvilla tanssiliikkeillä ja muilla toistuvilla rituaaleilla.

Šamanismin esiintyminen maailmassa

Lähes kaikilla maapallon pohjoisilla alueilla, havumetsävyöhykkeestä arktisiin alueisiin, harjoitetaan šamanismia. Šamanismia tunnetaan Euraasiassa Skandinaviasta Tyynellemerelle ja Japaniin, Pohjois-Amerikassa intiaanien keskuudessa ja inuittien keskuudessa Pohjois-Amerikassa ja Grönlannissa. Sana šamaani on peräisin Siperian evenkeiltä. Suomalaisten tai laajemmin itämerensuomalaisten keskuudesta ei tunneta varsinaiselle pohjoiselle šamanismille suoraan verrannollisia ilmiöitä – kylläkin sellaisten mahdollisia jäänteitä. Esimerkiksi Noaidi-nimisiä (pohjoisaame) shamaaneeja on nykyäänkin. Shamanismi ja sen praktiikat ovat aito ja olemassa oleva taito, jonka osaavat erityisherkät ihmiset, joilla on yleensä vahva luonto yhteys.

Šamanismia esiintyy myös elinvoimaisena korealaisten keskuudessa. Etelä-Koreassa siitä käytetään nimitystä Musok eli mudang-menot. Etelä-Koreassa arvioitiin vuonna 1972 olevan mudangeja eli šamaaneja noin 0,3 prosenttia väestöstä.

Katso myös

• Lapinnoita
• Tietäjä

Lähteet

• Kena, Kirsti: Kaukoidän teologian näkökulmia. (Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 181) Helsinki: Suomalaisen teologinen kirjallisuusseura, 1993. ISBN 951-9111-93-X

Kirjallisuutta

• Drury, Nevill: Šamanismi. ((The elements of shamanism, 1989.) Suomentanut Eero Mänttäri) Hämeenlinna: Karisto, 1993. ISBN 951-23-3309-0
• Hoppál, Mihály: Šamaanien maailma. (Suomentanut Juhani Huotari) Jyväskylä: Atena, 2003. ISBN 951-796-299-1
• Ohlmarks, Åke: Studien zum Problem des Schamanismus. Lund: Universitas Regia Lundensis, 1939.
• Pentikäinen, Juha: Samaanit: Pohjoisten kansojen elämäntaistelu. Helsinki: Etnika, 1998. ISBN 951-97889-1-3
• Remes, Marjo: Katseen kulttuuriset rajat: Shamanismista uusshamanismiin. (Väitöskirja, Lapin yliopisto, Acta Universitatis Lapponiensis 87) Rovaniemi: Lapin yliopisto, 2005. ISBN 951-634-974-9
• Siikala, Anna-Leena: Suomalainen šamanismi: Mielikuvien historiaa. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 565) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992 (2. tarkistettu painos 1994). ISBN 951-717-704-6

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Šamanismi Wikimedia Commonsissa

• Sari Östman: Kun loitsijat vielä loveen lankesivat – shamanistisen maailmankuvan käsikirja. Kirja-arvostelu teoksesta: Siikala, Anna-Leena: Suomalainen shamanismi – mielikuvien historiaa. SKS, 2017. (Agricolan kirja-arvostelut 30.10.2017)
• Lehto – Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry. (Arkistoitu – Internet Archive).
• Thuleian Tupa: Shamanismi.
• Piia Simola: Tällainen on oikea shamaani. Studio55.fi 6.11.2012.

Alkuperäisuskonnot

Pakanuus	Animismi Luonnonuskonto Panteismi Šamanismi
Historiallinen polyteismi	Mesopotamialainen Egyptiläinen Minolainen Mykeneläinen Kreikkalainen Eleusiin mysteerit Orfilaisuus Roomalainen Mithralaisuus Germaaninen Skandinaavinen Kelttiläinen Slaavilainen Balttilainen Virolainen Saamelainen Suomalainen
Myytti ja rituaali	Kansanperinne Kansanusko Kristillistetty kalenteri Mytologia Noituus Taikuus Uhraaminen Vainajien palvonta
Uuspakanuus	Aasainusko Balttilainen Druidismi Hellenistinen Kemetismi Slaavilainen Suomenusko Uusnoituus Uussamanismi Wicca