Šamanismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Venäläinen postikortti, kuva: S. I. Borisov, Naisšamaani ja rumpu, Altai, 1911.

Šamanismi (rinnakkainen muoto samanismi) tarkoittaa uskonnollista kulttuuria, jossa šamaanilla on keskeinen osa.[1] Šamaani on yhteisön jäsen, jolla uskotaan olevan erityisiä yliluonnollisia taitoja. Šamaani on usein parantaja ja ennustaja, hän neuvoo monenlaisissa ongelmissa ja toimii yhdyssiteenä henkimaailman ja ihmisyhteisön välillä.[2]

Šamanismiin liittyy usein muuttuneiden tajunnantilojen käyttö yhteytenä henkimaailmaan. Joskus henkimaailmaan pyrittiin myös unessa. Transsitilaa haettiin muun muassa huumaavilla aineilla, rytmikkäällä musiikilla ja laululla, toistuvilla tanssiliikkeillä ja muilla toistuvilla rituaaleilla.[2]

Šamanismin esiintyminen maailmassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes kaikilla maapallon pohjoisilla alueilla, havumetsävyöhykkeestä arktisiin alueisiin, on harjoitettu šamanismia. Šamanismia tunnetaan Euraasiassa Skandinaviasta Tyynellemerelle ja Japaniin, Pohjois-Amerikassa intiaanien keskuudessa ja eskimoiden keskuudessa Pohjois-Amerikassa ja Grönlannissa. Sana šamaani on peräisin Siperian evenkeiltä.[2] Suomalaisten tai laajemmin itämerensuomalaisten keskuudesta ei tunneta varsinaiselle pohjoiselle šamanismille suoraan verrannollisia ilmiöitä – kylläkin sellaisten mahdollisia jäänteitä.[3]

Šamanismia esiintyy yhä elinvoimaisena korealaisten keskuudessa. Etelä-Koreassa siitä käytetään nimitystä Musok eli mudang-menot. Etelä-Koreassa arvioitiin vuonna 1972 olevan mudang eli Šamaaneja noin 0,3% väestöstä. [4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kena Kirsti: Kaukoidän teologian näkökulmia; Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 181. Jyväskylä: Gummerus, 1993. ISBN 951-9111-93-X.

viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. a b c Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 10. osa, Rad–Sio. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1979. ISBN 951-0-07249-4.
  3. Siikala, Anna-Leena: Suomalainen šamanismi: Mielikuvien historiaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 565. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992 (2. tarkistettu painos 1994). ISBN 951-717-704-6.
  4. Kirsti Kena, Kaukoidän teologian näkökulmia, 1993

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Drury, Nevill: Šamanismi. (The elements of shamanism, 1989.) Suomentanut Eero Mänttäri. Hämeenlinna: Karisto, 1993. ISBN 951-23-3309-0.
  • Hoppál, Mihály: Šamaanien maailma. Suomentanut Juhani Huotari. Jyväskylä: Atena, 2003. ISBN 951-796-299-1.
  • Ohlmarks, Åke: Studien zum Problem des Schamanismus. Lund: Universitas Regia Lundensis, 1939.
  • Pentikäinen, Juha: Samaanit: Pohjoisten kansojen elämäntaistelu. Helsinki: Etnika, 1998. ISBN 951-97889-1-3.
  • Remes, Marjo: Katseen kulttuuriset rajat: Shamanismista uusshamanismiin. Väitöskirja, Lapin yliopisto, Acta Universitatis Lapponiensis 87. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 2005. ISBN 951-634-974-9.
  • Siikala, Anna-Leena: Suomalainen šamanismi: Mielikuvien historiaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 565. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992 (2. tarkistettu painos 1994). ISBN 951-717-704-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]