Siirry sisältöön

Šamanismi

Wikipediasta
Altailainen naisšamaani ja rumpu. S. I. Borisovin valokuva venäläisessä postikortissa 1910-luvulta.
Šamaani Ötsir-böö Mongoliassa vuonna 1909. Kuva: Sakari Pälsi.

Šamanismi[1] (rinnakkainen muoto samanismi[2]) tarkoittaa hengellistä kulttuuria, jossa šamaanilla on keskeinen osa.[3] Šamaani on yhteisön jäsen, jolla uskotaan olevan erityisiä yliluonnollisia kykyjä. Šamaani on usein parantaja ja ennustaja, hän neuvoo monenlaisissa ongelmissa ja toimii yhdyssiteenä henkimaailman ja ihmisyhteisön välillä.[4]

Šamanismiin liittyy usein muuntuneiden tajunnantilojen käyttö yhteytenä henkimaailmaan. Joskus henkimaailmaan pyritään myös unessa. Transsitilaa haetaan muun muassa rummuttamalla, rytmikkäällä musiikilla ja laululla, toistuvilla tanssiliikkeillä ja muilla toistuvilla rituaaleilla.[4]

Šamanismin esiintyminen maailmassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes kaikilla maapallon pohjoisilla alueilla, havumetsävyöhykkeestä arktisiin alueisiin, harjoitetaan šamanismia. Šamanismia tunnetaan Euraasiassa Skandinaviasta Tyynellemerelle ja Japaniin, Pohjois-Amerikassa intiaanien keskuudessa ja inuittien keskuudessa Pohjois-Amerikassa ja Grönlannissa. Sana šamaani on peräisin Siperian evenkeiltä.[4] Suomalaisten tai laajemmin itämerensuomalaisten keskuudesta ei tunneta varsinaiselle pohjoiselle šamanismille suoraan verrannollisia ilmiöitä – kylläkin sellaisten mahdollisia jäänteitä.[5] Esimerkiksi Noaidi-nimisiä (pohjoisaame) shamaaneeja on nykyäänkin. Shamanismi ja sen praktiikat ovat aito ja olemassa oleva taito, jonka osaavat erityisherkät ihmiset, joilla on yleensä vahva luonto yhteys.

Šamanismia esiintyy myös elinvoimaisena korealaisten keskuudessa. Etelä-Koreassa siitä käytetään nimitystä Musok eli mudang-menot. Etelä-Koreassa arvioitiin vuonna 1972 olevan mudangeja eli šamaaneja noin 0,3 prosenttia väestöstä.[6]

  • Kena, Kirsti: Kaukoidän teologian näkökulmia. (Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 181) Helsinki: Suomalaisen teologinen kirjallisuusseura, 1993. ISBN 951-9111-93-X
  1. šamanismi. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. samanismi. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  3. Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
  4. 1 2 3 Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 10. osa, Rad–Sio. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-07249-4
  5. Siikala, Anna-Leena: Suomalainen šamanismi: Mielikuvien historiaa. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 565) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992 (2. tarkistettu painos 1994). ISBN 951-717-704-6
  6. Kena 1993.lähde tarkemmin?

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Drury, Nevill: Šamanismi. ((The elements of shamanism, 1989.) Suomentanut Eero Mänttäri) Hämeenlinna: Karisto, 1993. ISBN 951-23-3309-0
  • Hoppál, Mihály: Šamaanien maailma. (Suomentanut Juhani Huotari) Jyväskylä: Atena, 2003. ISBN 951-796-299-1
  • Ohlmarks, Åke: Studien zum Problem des Schamanismus. Lund: Universitas Regia Lundensis, 1939.
  • Pentikäinen, Juha: Samaanit: Pohjoisten kansojen elämäntaistelu. Helsinki: Etnika, 1998. ISBN 951-97889-1-3
  • Remes, Marjo: Katseen kulttuuriset rajat: Shamanismista uusshamanismiin. (Väitöskirja, Lapin yliopisto, Acta Universitatis Lapponiensis 87) Rovaniemi: Lapin yliopisto, 2005. ISBN 951-634-974-9
  • Siikala, Anna-Leena: Suomalainen šamanismi: Mielikuvien historiaa. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 565) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992 (2. tarkistettu painos 1994). ISBN 951-717-704-6

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Šamanismi Wikimedia Commonsissa