Henki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Henki tarkoittaa ihmisen tai eläimen elämää, vanhoissa uskomuksissa myös yliluonnollista elämänvoimaa. Elävä ihminen on hengissä eli hänellä on henki. Joillakin eläimillä, kuten kissalla, on nykyaikaistenkin, tosin leikillisten uskomusten mukaan monta henkeä eli elämää. Filosofiassa hengen käsitteellä viitataan oletettuun aineettomaan substanssiin aineen vastakohtana.[1]

Henkiolento[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Henkiolento

Henki tarkoittaa myös erilaisia uskomusolentoja ja taruolentoja, jotka eivät ole ruumiillisia ainakaan pääasialliselta olemukseltaan. Tällaisia ovat esimerkiksi luonnonhenget.

Henkinen ja hengellinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkinen tarkoittaa yksilön omien tekojen arviointia ikään kuin ulkoapäin ja kykyä eettisiin kannanottoihin.[2] Hengellinen viittaa lähinnä uskonnolliseen aineettomaan ja siihen suuntautuvaan toimintaan ja ajatteluun.

Muinaissuomalaisten elämänvoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henki tarkoitti muinaissuomalaisille ihmisen tai eläimen elämänvoimaa, jonka läsnäolo ilmeni muun muassa hengityksenä. Henki oli kuitenkin eri asia kuin sielu eli persoonallisuus. Henkensä menettänyt ihminen oli kuollut, kun taas sielunsa menettänyt saattoi jatkaa ruumiillista elämäänsä, tosin hyvin masentuneena, halvautuneena tai muuten vakavasti sairaana. Karanneen sielun saattoi tietäjä palauttaa ruumiiseen niin kauan, kuin ruumis oli hengissä. Sielu saattoi palata myös yksinään, ilman ruumista, jolloin kyseessä oli esimerkiksi kummitus tai suojelushaltija.

Henki virtasi hengityksen mukana, joten ilmeisesti ilma oli henkeä tai henkien kotipaikka (silloin, kun ne eivät asuneet ruumiissa). Henkeä saatettiin suunnata esimerkiksi puhaltamalla. Puhallus oli eräs tapa taikoa. Merenkävijät puhalsivat nostaakseen tuulta. Tarinoissa puhallettiin esimerkiksi kyitä ilmestymään aseista, tai luotiin sopiva taistelukenttä vihollisen kohtaamiseen. Nykyisinkin lapsen ihon kipeitä kohtia voidaan puhaltaa, tarkoituksena vähentää kipua. Alun perin on ehkä puhallettu lisää elämänvoimaa haavaan tai vammaan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. http://www.askokorpela.fi/filosofia/Kesk0/UhkaavatkoKoneJaElainIhmisenAsemaa-PekkaPihlanto&HannuVanharanta-20010329.htm