Persoonallisuus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Persoonallisuus on ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen muodostama kokonaisuus, joka on kullekin ihmiselle luonteenomainen ja melko pysyvä eri tilanteissa ja eri aikoina.[1] Persoonallisuudella on osittain geneettinen perusta, mutta se myös muuttuu ja kehittyy koko elämän ajan yksilön ja hänen ympäristönsä vuorovaikutuksesta, etenkin lapsuusiässä.

Määrittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persoonallisuudesta ei psykologian alalla ole yhtä vakiintunutta määritelmää, ja käsitettä käytetään eri tavoin. Useimmille persoonallisuuden määritelmille on yhteistä se, että persoonallisuudella viitataan sekä ihmisen ulkoiseen, muille ihmisille näkyvään toimintaan että ihmisen sisäiseen, yksityiseen kokemusmaailmaan.[1] Gordon Allportin (1937) tunnetun määritelmän mukaan persoonallisuus on ihmisen sisäinen psykofyysisten rakenteiden dynaaminen kokonaisuus, joka vaikuttaa siihen, miten ihminen sopeutuu ympäristöönsä.[1]

Perimän ja ympäristötekijöiden merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persoonallisuus perustuu sekä ihmisen geeniperimään että ympäristön vaikutukseen. Persoonallisuuden ominaisuuksista esimerkiksi temperamentilla on nykykäsityksen mukaan geneettinen perusta.[1] Persoonallisuus rakentuu menneiden kokemusten varaan, mutta siihen liittyvät myös ihmisen nykyiset kokemukset ja tulevaisuuden ennakointi.[1]

Perimällä on tutkimusten mukaan kohtalaisen suuri vaikutus lähes kaikkiin persoonallisuuden piirteisiin. Lukuisat kaksostutkimukset ovat osoittaneet, että noin 40–60 prosenttia persoonallisuudessa esiintyvästä vaihtelusta selittyy geneettisillä tekijöillä. Adoptiotutkimuksissa tulokset ovat olleet samansuuntaisia. Samat geneettiset tekijät vaikuttavat useisiin eri persoonallisuuden piirteisiin. Esimerkiksi aggressiivisuuden takana olevien perintötekijöiden on todettu olevan myös hyperaktiivisuuden taustalla. Yhteisiä geneettisiä tekijöitä on löydetty myös ekstraversion, tunnollisuuden, neuroottisuuden, sovinnollisuuden ja avoimuuden taustalta.[2]

Ympäristötekijät selittävät persoonallisuudesta noin puolet. Ympäristötekijät ovat yksilöllisiä, ja ne muovaavat ihmisistä keskenään erilaisia. NIiden vaikutus voimistuu iän myötä. Kaksosten jakamalla yhteisellä ympäristöllä ei yleensä ole ollut merkittävää osuutta persoonallisuuden vaihtelussa. Kasvatus ja perheympäristö eivät siis yhdenmukaista sisaruksia keskenään, vaan sisarukset kokevat kasvatuksen eri tavoin.[3]

Pysyvyys ja kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persoonallisuus on yhtäältä pysyvä ja säännönmukainen mutta toisaalta myös muuttuva ja kehittyvä. Persoonallisuuden pysyvyys on ihmissuhteiden perusta, sillä se tekee ihmisen käyttäytymisestä jossain määrin ennustettavaa eri aikoina ja erilaisissa tilanteissa. Lisäksi ihmisen psykologinen hyvinvointi rakentuu minä-kokemukselle, jota pääosin luonnehtivat johdonmukaisuus ja ennakoitavuus. Persoonallisuuden pysyvyys perustuu perimän vaikutukseen sekä elinympäristöön (perhe, koulu, ihmissuhteet ja sosiaaliset roolit), joka tavallisesti pysyy samana tai muuttuu vain hitaasti. Persoonallisuuden ominaisuudet ja ihmisen kokemukset lisäksi muodostavat toisiaan vahvistavia kehämäisiä prosesseja.[1]

Persoonallisuus kehittyy ja muuttuu selkeimmin lapsilla, mihin vaikuttavat ympäristövaikutukset kuten vanhempien ja muiden ihmisten odotukset, vaatimukset tai kielteinen ja myönteinen palaute. Myös aikuisen persoonallisuus voi muuttua siten, että se parantaa ihmisen mahdollisuuksia toimia ihmissuhteissa ja yhteiskunnassa. Ihmiset muuttuvat aikuisuudessa keskimäärin sosiaalisesti varmemmiksi, sovinnollisemmiksi, tunnollisemmiksi ja tunne-elämältään tasapainoisemmiksi. Aikuisen persoonallisuuden muutoksen taustalla ovat aikuisuuteen kuuluvat ikäsidonnaiset elämäntapahtumat, jotka tuovat ihmiselle uusia kokemuksia ja edellyttävät uusien roolien omaksumista. Myös odottamattomat tapahtumat kuten sairastuminen tai läheisen kuolema voivat vaikuttaa ja toimia elämän käännekohtana. Kielteinen muutos persoonallisuudessa voi tapahtua esimerkiksi parisuhteessa koetun tyytymättömyyden ja turvattomuuden seurauksena.[1]

Viisi suurta persoonallisuuden piirrettä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persoonallisuuspiirteiden tutkimuksen tuloksena on hahmottunut käsitys viidestä suuresta persoonallisuuden piirteestä, ja se on persoonallisuuspsykologian alalla laajimmin hyväksytty näkemys. Piirteet ovat käsitteellisesti itsenäisiä ulottuvuuksia. Jokaisen piirteen esiintymisen taso voi eri yksilöissä vaihdella korkeasta matalaan.[4]

  • Neuroottisuus eli tunne-elämän epätasapainoisuus on temperamenttiin pohjautuva taipumus kokea kielteisiä tunnetiloja ja pitää ympäröivää maailmaa ja ihmissuhteita uhkaavina. Alapiirteet: ahdistuneisuus, vihamielisyys, masentuneisuus, alemmuudentuntoisuus, impulsiivisuus, haavoittuvuus. Matala neuroottisuus on tunne-elämän tasapainoisuutta ja sitä että henkilö ei huolestu eikä masennu helposti.[4]
  • Ekstroversio eli ulospäin suuntautuneisuus on aktiivisuutta, taipumusta kokea myönteisiä tunnetiloja ja hakeutua ympäristöihin, jotka tarjoavat elämyksiä. Alapiirteet: lämminhenkisyys, seurallisuus, itsevarmuus, aktiivisuus, jännistyshakuisuus, iloisuus. Matala ekstoversio on introversiota, jollainen henkilö on varautunut ja viihtyy mieluummin muutaman läheisen ystävän kanssa kuin suurissa ihmisjoukoissa.[4]
  • Avoimuus uusille kokemuksille on syvällistä tunnetason tietoisuutta ja älyllistä tarvetta laajentaa omia kokemuksia. Alapirteet: haaveellisuus, taiteellisuus, tunteellisuus, joustavuus, älyllinen uteliaisuus, suvaitsevaisuus. Matala avoimuus tarkoittaa perinteisiin sitoutumista, sovinnaisuutta ja pitäytymistä tutuissa tavoissa ja ympäristöissä.[4]
  • Sovinnollisuus on luottamusta ja halua uskoa hyvää toisista ihmisistä. Alapiirteet: luottamus, mutkattomuus, altruismi, mukautuvuus, vaatimaatomuus, herkkätunteisuus. Matala sovinnollisuus tarkoittaa vihamielisyyttä ja vastaan hangoittelemista sekä vaikeutta eläytyä muiden ihmisten tilanteeseen.[4]
  • Tunnollisuus on järkevyyttä, pätevyyttä ja asioista hyvin perillä olemista, joiden taustalla on henkilön järjestelmällisyys ja organisointikyky. Alapiirteet: kyvykkyys, järjestelmällisyys, velvollisuudentuntoisuus, päämääräsuuntautuneisuus, itsekuri, harkitsevuus. Epätunnollisen ihmisen on vaikea noudattaa aikatauluja, ja hän on epäjärjestelmällinen ja epäluotettava.[4]

Persoonallisuuden piirteitä mitataan tavallisesti itsearviointilomakkeella, jossa tutkittavat arvioivat väitelauseiden tai adjektiivien sopivuutta itseensä. Viisi suurta persoonallisuuden piirrettä ovat hierarkkiselta rakenteeltaan yleismaailmallisia. Ne ja niiden alapiirteet on todettu eri-ikäisillä ihmisillä ja erilaisilla tutkimusmenetelmillä useassa maassa. Ekstraversio ja sovinnollisuus ovat hiukan muita piirteitä herkempiä kulttuuriselle kontekstille. Perinnöllisyyden osuus kaikissa viidessä piirteessä on noin 50 prosenttia. Piirteiden suhteellinen pysyvyys nousee korkeimmalle tasolleen 50 ikävuoden jälkeen, mutta niiden keskiarvot vaihtelevat iän myötä, etenkin nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa. Esimerkiksi jännityshakuisuus vähenee iän myötä.[5]

Viiden suuren persoonallisuuspiirteen mallin lisäksi on julkaistu useita vaihtoehtoisia malleja, joissa piirteiden määrä vaihtelee yhdestä seitsemään.[6]

McAdamsin persoonallisuusmalli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen psykologi Dan P. McAdams on jäsentänyt moniulotteista persoonallisuuskäsitteistöä kolmitasoisella mallilla.[7]

Mallin ensimmäiseen tasoon sijoittuvat yksilön taipumukselliset piirteet. Niitä ovat tilanteesta, ajasta ja roolista riippumattomat, perustavanlaatuiset yksilön ominaisuudet kuten temperamentti ja persoonallisuuden piirteet. Ne kertovat, millainen yksilö on, miten hän tekee asioita, millaisia ajattelutapoja hänellä tyypillisesti on eri asioista ja tilanteista, ja millaisia tunteita ne hänessä tavallisesti herättävät.[8]

Mallin toiseen tasoon sijoittuvat tyypilliset sopeutumistavat, jotka ovat sidoksissa aikaan, paikkaan ja sosiaalisiin rooleihin. Ne edustavat persoonallisuudessa monia motivationaalisia, strategisia, kognitiivis-sosiaalisia ja kehityksellisiä osatekijöitä. Niitä ovat esimerkiksi ihmisen henkilökohtaiset tavoitteet, elämäntehtävät, arvot ja selviytymiskeinot.[9]

Mallin kolmanteen tasoon sijoittuu tarinanmuotoinen identiteetti. Se alkaa rakentua aikuisuuden kynnyksellä, ja se luonnehtii erityisesti aikuisen ihmisen persoonallisuutta. Siinä kun lapset kuvaavat itseään temperamentin tai piirteiden kautta, aikuinen tuo kuvaukseen syvyyttä yhdistämällä siihen kokoavan elämäntarinansa. Tarinaa jäsentäessään aikuinen pohtii esimerkiksi sitä, kuka hän on, miten hänestä tuli tällainen, ja mihin hän on menossa. Tarinamuotoinen identiteettitaso tekee yksilön elämästä ymmärrettävän ja yhtenäisen sekä antaa jatkuvuuden ja tarkoituksellisuuden tunnetta elämään.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Metsäpelto, Riitta-Leena & Feldt, Taru (toim.): Meitä on moneksi: Persoonallisuuden psykologiset perusteet. PS-kustannus, 2009. ISBN 978-952-451-208-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Metsäpelto & Feldt (teoksessa Meitä on moneksi, 2009), s. 18–20.
  2. Vierikko, Elina (teoksessa Meitä on moneksi, 2009), s. 38–39.
  3. Vierikko, Elina (teoksessa Meitä on moneksi, 2009), s. 40–41.
  4. a b c d e f Metsäpelto, Riitta-Leena & Rantanen, Johanna (teoksessa Meitä on moneksi, 2009), s. 76–79, 87.
  5. Metsäpelto, Riitta-Leena & Rantanen, Johanna (teoksessa Meitä on moneksi, 2009), s. 79–85.
  6. Metsäpelto, Riitta-Leena & Rantanen, Johanna (teoksessa Meitä on moneksi, 2009), s. 88.
  7. Metsäpelto, Riitta-Leena & Feldt, Taru (teoksessa Meitä on moneksi, 2009), s. 22.
  8. Metsäpelto, Riitta-Leena & Feldt, Taru (teoksessa Meitä on moneksi, 2009), s. 23–24.
  9. Metsäpelto, Riitta-Leena & Feldt, Taru (teoksessa Meitä on moneksi, 2009), s. 24–25.
  10. Metsäpelto, Riitta-Leena & Feldt, Taru (teoksessa Meitä on moneksi, 2009), s. 25–26.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • LeDoux, Joseph: Synaptinen itse: Miten aivot tekevät minusta minut. (Synaptic self: How our brains become who we are, 2002). Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2003. ISBN 952-5202-57-7.
  • Nettle, Daniel: Personality: What makes you the way you are. Oxford: Oxford University Press, 2007. ISBN 978-0-19-921142-5. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.