Kaksostutkimus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kaksostutkimus on menetelmä, jolla pyritään identtisiä eli samanmunaisia sekä epäidenttisiä eli erimunaisia kaksosia tutkimalla selvittämään, kuinka ympäristössä ja geneettisissä tekijöissä esiintyvä vaihtelu selittää väestössä esiintyvää fenotyyppistä vaihtelua. Identtisillä kaksosilla on sama perimä, mutta epäidenttiset kaksoset jakavat keskimäärin vain puolet niistä geeneistä, joissa esiintyy vaihtelua väestössä. Tällöin identtisten kaksosten suurempi samankaltaisuus viittaa siihen, että yksilöiden väliset geneettiset erot selittävät väestössä esiintyvää tutkittavien ominaisuuksien, esimerkiksi pituuden tai painon vaihtelua.

Yksinkertainen esimerkki olisi tutkia kuinka suuri osuus väestössä esiintyvistä eroista pituudessa eri ihmisten välillä johtuu heidän välisistään geneettisistä eroista ja kuinka paljon eroista selittyy ympäristötekijöillä. Yksinkertaisimmillaan kaksostutkimus perustuu pelkästään identtisten ja epäidenttisten kaksosparien sisäisten korrelaatioiden vertailuun. Kehittyneempi tilastollinen mallinnus on syrjäyttänyt tämän menetelmän jo 1980-luvulla, mutta aikaisemmin se on ollut hyvin tärkeä ja tuottanut merkittäviä tuloksia monilla tieteenaloilla. Epäidenttisten ja identtisten kaksosten vertailu esimerkiksi paljasti, että geneettisillä tekijöillä on suuri vaikutus fyysisten ominaisuuksien lisäksi myös persoonallisuuteen ja moniin psykiatrisiin tauteihin, joiden aikanaan uskottiin selittyvän puhtaasti ympäristötekijöillä. Westermarck-efekti ja kaksostutkimus ovat osoittaneet, että esimerkiksi autismissa geeneillä voi olla suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen kuin lapsuuden kokemuksilla.[1]

Kahden viime vuosikymmenen aikana metodologinen kehitys kaksostutkimuksessa on ollut nopeaa ja erityisesti lineaariseen rakenneyhtälömallinnukseen perustuvat menetelmät ovat tulleet suosituiksi kaksostutkimuksessa. Nämä uudet menetelmät mahdollistavat geneettisten tekijöiden osuuden entistä paremman arvioinnin, mutta mikä tärkeintä, myös huomattavasti monimutkaisempien yhteyksien tutkimisen. Kehittyneillä malleilla on esimerkiksi mahdollista analysoida geneettisten tekijöiden vaikutusta useiden tekijöiden välisiin yhteyksiin ja erilaisiin kehitysprosesseihin, kuten kasvuun ja painonmuutokseen, sekä analysoida geenien ja ympäristön välisiä yhteisvaikutuksia.

Kymmenen viime vuoden aikana metodologinen kehitys, uudet aineistot ja lisääntynyt yhteistyö eri maiden kaksostutkijoiden välillä on nostanut kaksostutkimuksen pieneksi mutta tärkeäksi alueeksi ihmisgenetiikassa. Molekyyligenetiikan nopea kehitys on myös vaikuttanut vahvasti kaksostutkimukseen. Tulevaisuudessa geneettistä tietoa kuten geenisekvenssejä ja tietoa ehdokasgeeneissä esiintyvästä vaihtelusta tullaan yhä enemmän hyödyntämään osana kaksosmallinnusta. Esimerkkinä viimeisimmästä tutkimuksesta mainittakoon kaksostytöt, joista toiselle kehittyi leukemia. Tämä on auttanut ymmärtämään mm. lasten leukemian kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä.[2]

Kaksostutkimusten tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksostutkimusten tuottama perinnöllisyysarvio tarkoittaa sitä osuutta, joka selittää fenotyyppisten piirteiden vaihtelun yksilöiden välillä tietyssä populaatiossa. Perinnöllisyyden osuus voi vaihdella nollasta yhteen. Nolla viittaa siihen, että geenit selittävät 0 % piirteen vaihtelusta populaatiossa. Arvo yksi tarkoittaa, että geenit selittävät 100 % piirteen vaihtelusta populaatiossa. Perinnöllisyysarvio selittää piirteiden vaihtelua vain populaatiotasolla, ei populaatioiden välillä eikä yksilötasolla. Jotta piirteelle voidaan laskea perinnöllisyysarvio, sen suhteen pitää populaation sisällä olla vaihtelua. Näin ollen monet voimakkaasti geenien säätelemät ominaisuudet, kuten ihmisen pää tai silmät, saavat kaksostutkimusten tuottamien perinnöllisyysarvioiden mukaan tulokseksi 0 %. Tämä johtuu siitä, että näiden ominaisuuksien välillä ei ole vaihtelua yksilöiden välillä. [3]

Kaksostutkimusten tuottamia perinnöllisyysarvioita voidaan soveltaa vain siinä ympäristössä ja populaatiossa, johon se on tuotettu. Kaksotutkimuksissa oletetaan, että ympäristö pysyy olennaisten muuttujien osalta vakaana. Olennaisten ympäristötekijöiden sivuuttaminen voi johtaakin huomattaviin geneettistä perinnöllisyyttä korostaviin virhepäätelmiin. Richard Lewintonin kuuluisa esimerkki "säkillisestä siemeniä" havainnollistaa ongelmaa. Esimerkissä otetaan kaksi kourallista geneettisesti heterogeenisia siemeniä. Toinen kourallinen kylvetään ravinteikkaalle, ja toinen ravintoköyhälle pellolle. Tämän jälkeen mitataan kasvien pituus. Koska ympäristön vaihtelua populaatioiden välillä ei oteta huomioon, voidaan kasvien pituuden perinnöllisyysarvioksi saada yksi. Jos taas ympäristön vaihtelu otetaan huomioon laskee perinnöllisyysarvio nollaan. [4]

Perinnöllisyysarvio ei myöskään kerro suoraan siitä, missä suhteessa ympäristötekijöillä on vaikutusta piirteen ilmenemiseen. Esimerkiksi kehitysvammaisuutta aiheuttavaa PKU-tautia eli fenyyliketonuriaa pidetään hyvin perinnöllisenä tautina, jonka kehittyminen voidaan kuitenkin estää oikeanlaisella ja varhain aloitetulla ruokavaliolla, joka sisältää mahdollisimman vähän fenyylialaniini-aminohappoa. Myös esimerkiksi psykologi David Mooren esittämä analogia lumihiutaleiden muodostumisesta maapallon napa-alueilla ilmentää asiaa. Lumihiutaleiden muodostuminen edellyttää sekä suhteellista kosteutta että alle -5 C° asteen lämpötilaa. Koska molemmilla napa-alueilla lämpötila pysyy alle viiden asteen, lumihiutaleiden muodostumiseen liittyvä vaihtelu selittyy sekä pohjois- että etelänavalla kosteuden vaihtelulla. Tämä ei tarkoita, etteikö lämpötilalla olis olennainen vaikutus lumihiutaleiden muodostumiseen. Se vain sattuu pysymään vakaana tutkituilla alueilla. Toisaalta trooppisilla alueilla kuten Costa Ricassa lumihiutaleiden muodostumista selittää ainostaan lämpötilan vaihtelu (Costa Rican vuorenhuipuilla on kylmempää). Näin ollen perinnöllisyysarvio ei kerro mitään kausaliteetista, eli geenien ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta piirteiden kehitykseen.[5]

Kaksostutkimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rantanen, Taina; Viljanen, Anne; Heikkinen, Eino; Tiainen, Kristina; Pajala, Satu; Alén, Markku; Era, Pertti; Koskenvuo, Markku; Suominen, Harri; Kaprio, Jaakko (2003) Geneettisten ja ympäristötekijöiden merkitys toiminnanvajausten kehittymisessä - The Finnish Twin Study on Aging (FITSA). Jyväskylä : Kasvun ja vanhenemisen tutkijat.[1]
  • Winter, Torsten (2004) Nuorten raittius ja siihen vaikuttavat tekijät. Helsingin yliopisto. Kansanterveystieteen julkaisuja M 182:2004 [2]
  • Witting, Katarina, Santtila Pekka, Sandnabba Kenneth N. (2007) Geneettisten vaikutusten merkitys naisten seksuaaliselle toimintakyvylle [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jokela Markus (2006) Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006) Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66 Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. ISBN 951-704-323-6 ISSN 0357-0126 verkkoversio
  2. Twin girls lead scientists to secret of childhood cancer
  3. The Gene Illusion www.goodreads.com. Viitattu 11.1.2018.
  4. The Gene Illusion www.goodreads.com. Viitattu 11.1.2018.
  5. The Gene Illusion www.goodreads.com. Viitattu 11.1.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]