Tuonen joutsen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuva joutsenesta ja munasta (Karjalan kalliopiirroksen mukaan)

Tuonen joutsen tai Tuonelan joutsen on kalevalaisessa runoudessa esiintyvä joutsen, joka ui Tuonen mustassa joessa. Tuonen joutsen on yleensä käsitetty laulujoutseneksi. Tarinassa joutsenen ampujaa kohtaa kuolema. Kertomus joutsenen ampujan tuhosta liittyy itämerensuomalaisten muinaiseen maailmankuvaan, jossa joutsen on pyhä ja tabu. Uskottiin, että jos joutsenen ampuu, tuhoutuu itsekin.

Kertomus on myös Kalevalassa. Lemminkäinen saa tehtäväkseen ampua Tuonen joutsenen. Lemminkäinen lähtee tappamaan lintua jousi ja nuolet mukanaan. Sokea ukko, märkähattu karjapaimen, kuitenkin vaanii Lemminkäistä ja syöksee tämän lävitse vesikyyn tai umpiputken, ja Lemminkäinen joutuu virtaan. Tuonen verinen poika iskee vielä Lemminkäisen miekallaan palasiksi ja käskee ivallisesti tätä ampumaan nyt joutsenen joelta. Myöhemmin Lemminkäisen äiti nostaa poikansa palat joesta ja elvyttää hänet.[1] Kaikissa kansantarinoissa Lemminkäisen äiti ei Lemminkäistä elvytä.

Tuonelan Joutsen myöhempien taiteilijoiden töissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettu runoilija Eino Leino kirjoitti vuonna 1898 uusromanttisen runodraaman nimeltään Tuonelan joutsen. Siinä yhdistyvät symbolismi ja kansanrunous.[2]

Akseli Gallen-Kallelan maalauksessa Lemminkäisen äiti näyttäytyy Kalevalaan perustuva kohtaus, jossa joutsenta uhannutta ja kuollutta Lemminkäistä elvytetään. Joutsen katsoo taustalla.

Jean Sibelius sävelsi Kalevalaan perustuvan Lemminkäinen-sarjan eli musiikkikappaleiden sarjan, jonka yksi osa on nimeltään Tuonelan joutsen. (Sarjan osat: 1. Lemminkäinen ja saaren neidot, 2. Tuonelan joutsen, 3. Lemminkäinen Tuonelassa ja 4. Lemminkäisen kotiinpaluu.)

Akseli Gallen-Kallelan maalaus Lemminkäisen äiti. Taustalla Tuonen joutsen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”15.runo”, Kalevala. . Teoksen verkkoversio (viitattu 11.8.2017).
  2. Kari Sallamaa: Leinon kalevalaiset draamat Kalevalaseura. 2008. Viitattu 11.8.2017.
Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.