Kaleva (kansanperinne)
Kaleva tai Kalevi, viroksi Kalev, esiintyy itämerensuomalaisten kansojen mytologiassa erinäisten hahmojen nimenä tai nimen osana. Se on usein tulkittu muinaisen kuninkaan, jättiläisen tai (puoli)jumalan nimeksi.
Kaleva-aineksiset nimet ja sanat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Itämerensuomalaisessa kansanrunoudessa Kaleva on liittynyt monenlaisiin myyttisiin mielikuviin. Suoranaiseen kulttiin viittavat vanhat käsitykset Kalevankuusesta (pyhä kuusi) ja Kalevan puusta (pyhä puu). Kalevan nimellä on myös nimetty luonnonpaikkoja.[1] Suomessa Kaleva-aineksisia paikannimiä (Kalevankangas, Kalevanmäki, Kalevankivi, Kalevanhauta, Kalevanpojankallio ynnä muut) tavataan erityisesti Lounais-Suomen alueella.[2]
Kalevanpojat tai Kalevanpoika (vir. Kalevipoeg) on tunnettu sekä suomalaisessa että virolaisessa kansanperinteessä, jonkinlaisina muinaisina jättiläisinä, joiden on kerrottu esimerkiksi rakentaneen muinaislinnoja, heitelleen kivenlohkareita tai muuten synnyttäneen toiminnallaan erilaisia maastomuodostumia. Myös Mikael Agricola mainitsee Kalevanpojat pakanallisten suomalaisten jumalien luettelossaan. Nimityksen on ajateltu viittaavan myyttiseen Kaleva-nimiseen hallitsija- tai jumalhahmoon. Kalevanpoika esiintyy kansanrunoissa useiden sankarihahmojen lisänimenä, ja Elias Lönnrot päätyi tämän pohjalta ajatukseen, että Kaleva olisi suomalaisten vanhin tunnettu esi-isä. Hän katsoi myös, että Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Joukahainen ja Kullervo olivat hänen jälkeläisiään.[1]
Kansanrunoissa toistuvan fraasin Kalevalan kankahilla tai Kalevalan kartanoilla perusteella Lönnrot muodosti käsityksen Kalevalasta jonkinlaisena muinaisvaltakuntana, jossa hänen kokoamansa eepoksen sankarit elivät, ja nimesi koko eepoksen Kalevalaksi.[3]
Suomen murteissa sekä karjalan kielessä kaleva on merkinnyt myös ’pahantapaista, kuritonta’ tai ’reipasta, vahvaa, rivakkaa’, ja sitä on käytetty haukkuma- tai voimasanana.[3] Ei ole selvää, liittyykö viron kielen sana kalev ’verka’ tähän mitenkään (esimerkiksi oletetun alkumerkityksen ’vahva’ kautta), sillä sitä on arveltu myös lainaksi alasaksasta.[4] Venäläisessä perinteessä tunnetaan tarujättiläinen Kolyvan, ja Kolyvan on myös vanhoissa venäläisissä lähteissä Tallinnan kaupungista käytetty nimitys.[2]
Kaleva-nimen alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaleva-nimelle on aikojen mittaan esitetty useita eri etymologioita. Sitä on rinnastettu pohjoissaamen sanaan gállagas(dolat) 'kalevantulet', ’vesisäihky, meren planktonin tai muiden sellaisien valaisevien organismien loiste’,[3] mutta tämä sana on luultavammin johdos skandinaavisesta lainasanasta gállis ’ukko, vanha mies’. Elias Lönnrotin yritystä yhdistää sana venäjän sanaan golova ’pää’ tai myöhempiä rinnastuksia muinaisskandinaavisen taruston kylfingjar-kansaan ei enää pidetä äänteellisistä syistä uskottavina, ei myöskään August Ahlqvistin ja E. N. Setälän esittämää rinnastusta liettuan sanaan kalvis ’seppä’. Äännesuhteiden lisäksi rinnastus liettuan sanaan on merkityksen puolesta ongelmallinen, sillä Kaleva-hahmot itämerensuomalaisessa perinteessä eivät mitenkään liity sepän ammattiin. Paul Ariste yritti johtaa sanan viron sanasta kale ’kova’, mutta sanan alkumerkitys on paremminkin ’kylmä, kalsea, sileä, liukas’.[2]
Muinaisenglantilaisessa Widsith-runoelmassa mainitaan lyhyesti Cælic, joka "hallitsi finnejä". Cælic on spekulatiivisesti yhdistetty Kalevaan. Mikko Heikkilän mukaan Cælic-nimi ei äänteellisesti sovi Kalevan vastineeksi. Sitä vastoin se saattaisi heijastella luulajansaamen kāllak-sanaa, joka lienee samaa alkuperää kuin yllä mainittu pohjoissaamen gállis.[2]
Mikko Heikkilä on johtanut Kaleva-nimen muinaisskandinaavisen merenjumalan nimestä Hlér, jonka kantaskandinaavinen kantamuoto oli *χlewaz. Selitys perustuu siihen ajatukseen, että kantaskandinaavissa alkukonsonanttien välissä olisi ääntynyt epenteettinen vokaali (*χalewaz), jolloin nimi olisi hyvin voinut lainautua kantasuomeen muodossa Kaleva. Heikkilän mukaan tästä nimestä abstrahoidusta kannasta olisi johdettu myös paikannimi Kalanti, joka alkuaan on ollut koko Vakka-Suomen nimitys.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kalev, etunimi
- Kalevi, etunimi
- Kalev, Viron vanhin makeisvalmistaja
- Kalev, Viron ennen toista maailmansotaa hankkima sukellusvene
- BC Kalev/Cramo, virolainen koripalloseura
- HK Kalev-Välk Tartu, virolainsen jääkiekkoseuran vanha nimi
- JK Tallinna Kalev
- Tallinna Kalev, virolainen koripalloseura
- Kaleva, vuonna 1940 alas ammuttu suomalainen matkustajalentokone
- Kaleva (Oulussa ilmestyvä sanomalehti)
- Kaleva (viestintäyritys)
- Kenkätehdas Oy Kaleva, Kalle Peltolan 1928 perustama kenkätehdas
- Keskinäinen vakuutusyhtiö Kaleva
- Matka-Kaleva ja Kaleva Travel, matkatoimistoja
- Radio Kaleva
- Kaleva Cup
- Kalevan kisat
- Kalevan Pallo
- Kalevankatu
- Kalevantie
- Kalevan tähti (Sirius)
- Kalevan miekka (Orionin vyö)
- Kalevi, suomalainen miestenlehti
- Muita Kaleva-nimen käyttötapoja: Kaleva (täsmennyssivu)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia, s. 226–227. SKS, 2019.
- 1 2 3 4 5 Mikko Heikkilä: Kaleva and his Sons from Kalanti – On the Etymology of Certain Names in Finnic Mythology. Finnish Journal of Linguistics, 1.1.2012, nro 25, s. 93–123. ISSN 2814-4376 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- 1 2 3 kaleva Suomen kielen etymologinen sanakirja.
- ↑ [ETY Eesti etümoloogiasõnaraamat] arhiiv.eki.ee. Viitattu 13.2.2026.
