Kaleva (kansanperinne)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oskar Kallis: "Kalevanpoika"

Kaleva tai Kalevi on myyttinen hahmo itämerensuomalaisten kansojen mytologiassa. Kaleva tunnettiin muinaisena jättiläisenä, mutta myös kuninkaana. Kalevala-eepoksen nimi tulee sanasta Kaleva. Kalevaa useammin suomalainen ja itämerensuomalainen tarusto tuntevat kuitenkin kalevanpojat, jotka olivat jättiläisiä tai kuninkaan poikia.

Elias Lönnrot päätyi näkemykseen, jonka mukaan Kaleva olisi suomalaisten vanhin tunnettu esi-isä. Hän katsoi myös, että Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Joukahainen ja Kullervo olivat hänen jälkeläisiään.[1]

Muinaisenglantilaisessa Widsith-runoelmassa mainitaan lyhyesti Caelic, joka "hallitsi finnejä". Caelic on spekulatiivisesti yhdistetty Kalevaan.

Suullisessa runoudessa Kaleva on liittynyt monenlaisiin myyttisiin mielikuviin ja suoranaiseen kulttiin viittavat vanhat käsitykset Kalevankuusesta (pyhä kuusi) ja Kalevan puusta (pyhä puu). Kalevan nimellä on myös nimetty luonnonpaikkoja.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia, s. 226–227. SKS, 2019.