Joukahaisen kosto
| Joukahaisen kosto | |
|---|---|
 |
|
| Nimi | Joukahaisen kosto |
| Tekijä | Akseli Gallen-Kallela |
| Valmistumisvuosi | |
| Taiteenlaji | Mytologiamaalaus |
| Teostyyppi | Maalaus |
| Materiaali | Tempera ja kangas (maalauspohja) |
| Kokoelma | Turun taidemuseo |
| Sijainti | Turun taidemuseo |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Joukahaisen kosto on taidemaalari Axel Gallénin (myöh. Akseli Gallen-Kallela) Kalevala-aiheinen maalaus vuodelta 1897. Maalaus kuvaa nuorta Joukahaista, joka aikoo murhata Väinämöisen kostaakseen häviämänsä laulukilpailun[1] ja sisarensa Ainon kuoleman.[2] Joukahainen lupasi Ainon Väinämöiselle vaimoksi, mutta Aino ei tätä halunnut, joten hän hukuttautui.[3] Joukahaisen takana seisoo hänen äitinsä, joka yrittää estää poikaansa tekemästä surmatyötä.[1]
Joukahaisen kosto on maalattu temperavärein ja on kooltaan 125 × 130 cm.[4] Tyylisuunnaltaan se edustaa realismia.[1] Teoksen maisema on tyylitelty näkymä Ruovedellä, Näsijärven Isoselän rannalla[5] sijaitsevan Kalela-ateljeen niemestä.[1] Gallén maalasi Joukahaisen vaaleaan muinaissuomalaiseen sarkapukuun ja nahkaisiin paulapieksuihin. Joukahaisen äidin hän maalasi muunneltuun versioon vienankarjalaisesta hartiushameesta.[1] Joukahaisen kosto on yksi Gallénin äiti-poika-teeman maalauksista.[2] Joukahaisen mallina toimi Gallénien naapuritorpan isäntä.[1] Joukahaisen äidin mallina toimi eräs ruoveteläinen torpparin vaimo,[6] joka oli ollut myös Louhen mallina maalauksessa Sammon puolustus ja äidin mallina maalauksessa Velisurmaaja.[1]
Teoksen oli tilannut helsinkiläinen koristemaalari ja liikemies Salomo Wuorio.[4] Wuorio oli tilannut jo kerran aiemmin vaimonsa Gerdan kanssa Gallénilta Kalevala-aiheisen teoksen. Tällöin Gallén oli maalannut heille Sammon puolustuksen.[7] Wuoriot eivät kuitenkaan kelpuuttaneet teosta ruokasalinsa seinälle sen aiheen ja kuvakielen vuoksi.[4] Uutena tilaustyönä Gallén maalasi Joukahaisen koston[4], joka ei myöskään kelvannut Wuorioille.[1] Maalaus jäi Gallénin omistukseen aina vuoteen 1904 saakka, jolloin Turun taideyhdistys osti teoksen kokoelmiinsa.[1] Teos on esillä Turun taidemuseossa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gallen-Kallela-Siren, Janne: Minä palaan jalanjäljilleni. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2005. ISBN 951-1-17649-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Gallen-Kallela-Siren 2005, s. 245.
- ↑ a b Eija Kämäräinen: Akseli Gallen-Kallela, Katsoin outoja unia, s. 78. WSOY, 2005. ISBN 951-0-19217-1.
- ↑ Aino triptyykki 1891. Taiteen mestarit, 2005, nro 6, s. 15. Taiteen mestarit. ISBN 1905215061.
- ↑ a b c d e Gallen-Kallela-Siren 2005, s. 244.
- ↑ Gallen-Kallela-Siren 2005, s. 226.
- ↑ Gallen-Kallela-Siren 2005, s. 243.
- ↑ Gallen-Kallela-Siren 2005, s. 241.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
